Yksi kevään suuri sekä merkittävin asia on ollut meidän kihlaus (15.3) ja nyt ajattelin kertoa siitä tarkemmin! Me oltiin puhuttu, että joskus tulevaisuudessa halutaan mennä aika perinteiseen tyyliin naimisiin. Mikä kiire asialla ei ole koskaan ollut, mutta kihlauksesta kyllä heitettiin vitsiä aina silloin tällöin 😀 Joskus joku sukulainen tai kaveri saattoi myös kysellä, että koskas sormukset ilmestyy nimettömiin ja sitten asialle naurettiin yhdessä. Vaikka tiesin asian joskus lähitulevaisuudessa (eli ehkä muutaman vuoden sisällä) tapahtuvan niin kyllähän se silti oli todella suuri yllätys. Ja tietysti iloinen sellainen!
Kosinta tapahtui niin, että oli sunnuntai päivä ja mä olin iltakuuteen asti töissä. Illalla, kun tulin kotiin niin siinä söin ja laitoin Danielin nukkumaan. Ajattelin, että meen loppuillaksi sohvalle katsomaan jotain sarjaa ja aloin etsimään meidän sohvalla olevaa torkkupeittoa. Kysyin Tatulta, että missä se on ja hän vastasi, että Daniel on varmaan vienyt sen terassille. Siirsin terassin oven edessä olleen verhon sivuun ja olin aikeissa avata oven, kunnes näin maassa kynttilöitä, ruusun terälehtiä, sen meidän torkkupeiton ja valotaulun tekstillä Will you marry me? Tilanne yllätti mut niin, etten muista edes mitä koko tilanteessa sanoin mutta todennäköisesti korotin ääntä ja kiljuin ”mitäää!!!!!!”. Ja sitten käännyin niin Tatu oli polvillaan. Mun ilme oli kuulemma todella yllättynyt, mutta sain onneksi kaiken häkeltymisen keskellä vastattua kyllä. Sormus oli juuri sellainen kuin olin haaveillut. Joskus jonkun kultasepänliikkeen ohi kävellessä olin maininnut haluavani neliön muotoa siihen ja tämän Tatu oli pistänyt tarkasti mieleen. Koon arviointi oli mennyt lähes täydellisesti putkeen, ihan vähän sitä jouduttiin pienentää. Tämä sormuksen koko oli kuulemma sellainen, jota hän oli stressannut kaikista eniten koko kosinnassa!
Samana iltana alettiin sitten puhua mahdollisista kihlajaisten järjestämisestä sukulaisille. Valitettavasti tuolloin ei arvattu, että korona tulee piinaamaan meitä vielä pitkään… Alunperin suunniteltiin juhlia toukokuulle, sitten elokuulle ja lopulta juhlat saatiin järjestettyä viime viikonloppuna lauantaina 5.9. Naureskeltiin, että ei mennyt kuin lähes puoli vuotta. Haha, mutta eipä tässä kiire ollut ja haluttiin totta kai tämä tilanne ottaa tarkasti huomioon. Tuun kirjoittelemaan kihlajaisista oman postauksen, kun saadaan kaikki kuvat koneelle, mutta täytyy jo nyt sanoa että vitsit meillä oli hyvät juhlat. Vieläkin hymyilyttää, kun miettii sitä iltaa. Kaikki meni niin nappiin!
Monet on kysynyt, että koska pidetään häät. Ei olla vielä päätetty, mutta ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Jouduttiin monesti pettymään kihlajaisten järjestämisen suhteen pahuksen koronan takia, joten en halua ottaa tällaista stressiä uudestaan ihan hetkeen tässä maailman tilanteessa. Ja, kun meillä on sitten haaveena järjestää melko isot häät niin tässä kohtaa ei tehdä varauksia päivän suhteen. Mutta lohduttavaa on ajatus, että vielä joskus ja onpahan jotain mitä odottaa.
Kuva kosinnan ”asetelmasta” on otettu seuraavana aamuna ja pakko kertoa, että tuo asetelma oli meidän terassilla vielä monta päivää kosinnan jälkeen. En olisi millään malttanut ottaa sitä pois 😀
Posted at 12:53h
by Saija Ritamäki
