Nahkatakki

keltainen nahkatakki

Jacket* House of Brandon | Sweatwer* SheIn | Jeans Gina Tricot

Kiitos kaikille, jotka kommentoitte edelliseen hiuspostaukseen omat kokemukset ja ne lukuisat tsempit  Kampaajalle meno ei jännittänyt tippaakaan, kun niin moni oli sitä mieltä etten tule tätä katumaan. Ja tässä sitä ollaan  – lyhyessä tukassa eikä kaduta yhtään vaan päinvastoin oon tästä ihan fiiliksissä!! Miksi ihmeessä en ole tehnyt tätä aikaisemmin? 

Leikattiin enemmän kuin mitä olin alunperin suunnitellut. Koska kerran radikaalia muutosta lähdettiin hakemaan niin mitä sitä enää senttejä laskemaan. Okei kampaajan kanssa pohdittiin, että lattialle tippuneet ”latvat” olivat jopa 20 senttisiä, hui. Leikkauksen lisäksi värjättiin tyvi, tehtiin latvaan niiden kaivattu kiiltohoito sekä koko tukkaan Olaplex-käsittely. Ensimmäinen ajatus peilistä katsoessa oli, että ei nämä voi olla mun hiukset :D Ne on niin terveet ja freshit!

Mitäs mieltä siellä ollaan lopputuloksesta? 


Se ajatus iski autolla ruuhkassa jonottaessa, ajatus uudistuksesta…

long bob

Olkoon tämä kevät alku uusille asioille, niin eilen puhumissani ihmissuhteissa kuin hiuksissa. Kyllä, nyt mä sen teen. Asian, josta haaveilen joka ikinen vuosi (todisteita löytyy mm. täältä), nimittäin long bobin leikkaamisesta Oikeastansa vielä koskaan mulle ei ole tullut näin vahvaa tunnetta kuin eilen. Selailin eilen koko illan kuvia lyhyemmistä hiuksista ja päätin, että miksi ihmeessä mä oon miettinyt tätä asiaa näin kauan? Kyse on VAIN hiuksista. Jos ei sovi niin ei sovi, kyllä ne kasvaa. Kai? Elämässä on turha käyttää aikaa pohtimaan, mitä voisi tehdä sen sijaan, että tekisi ne. Itse asiassa innostuin tästä asiasta niin paljon, että varasin kampaajan jo huomiselle :D

Jos totta puhutaan niin hetken jo pohdin uusien pidennyksien tilaamista, mutta onneksi en ihan ehtinyt tehdä sitä. Eli tämä on selvää kohtalon peliä, haha. Uskon, että elämä lyhyemmillä hiuksilla on helpompaa, ne näyttää hyvältä monien eri asujen kanssa (pitkähiuksiset tietävät ongelmat esim. takkien ja huivien kanssa) ja kesää kohti mennessä freshimpi lookki on enemmän kuin tervetullut.

Vaikka päätös on jo melkein lukkoon löyty niin olisi kiva kuulla mitä sanotte – onko hyvä vai huono idea? Entä löytyykö teiltä kokemuksia elämästä long bobin kanssa?

Kuvat: Pinterest


Muistatteko, kun lapsena vanhemmat kehottivat olemaan kiltisti? Äänensävy oli samaan aikaan toruva, mutta kannustava. Lapsuudesta on tullut opittua, että muille ihmisille täytyy olla ystävällinen eikä ketään saa loukata. Pääasiassa kiltteys on aina positiivinen asia, mutta valitettavasti tällä(kin) asialla on varjopuolensa. Nimittäin mitä, jos sitä on liian kiltti?

Tätä kysymystä oon pohtinut koko alkuvuoden. Näiden kuukausien aikana on tapahtunut paljon muutoksia niin mun omissa kuin läheisten ihmissuhteissa. Tuntuu, että vuosi 2017 on alkanut vuoristoratamaisissa tunnelmissa. Sekä hyvällä että huonolla tavalla. Yksi mun mieltä näiden kuukausien aikana vaivannut asia on, että tunnen elämäni ensimmäistä kertaa olleeni liian kiltti erääseen ihmissuhteeseen.

Oon aina ollut ihminen, joka auttaa mielellään. Oli kyse sitten millaisesta asiasta tahansa. Pystyn helposti laittamaan toisen ihmisen edun omani eteen. Pystyn karsia omista pakollisista menoista, jos jollain on hätä. Pystyn seisoa toisen ihmisen vierellä kaikenlaisissa tilanteissa. Mun mielestä mikään ei ole parempaa kuin hyvä mieli ja kiitos, kun on auttanut jotain henkilöä. Se aito välittäminen vie niin pitkälle, jokaisen meistä.

Mutta mitä jos tästä ihmissuhteesta kiinni pitäminen vie sulta enemmän kuin mitä se sulle tuo? Mitä jos et saa kiitosta? Mitä jos toiselta puolelta se ei tunnu aidolta välittämiseltä?

Vasta hetki sitten heräsin kiltteyden kierteeseen. Oon viettänyt lukemattomia öitä pyörien sängyssä pohtien, mikä on vialla. Mitä mä oon tehnyt väärin, kun koen epäonnistuneeni. Tiedättekö, kun joku ihminen käyttäytyy sua kohtaan väärin niin alat ensimmäisenä syyttää itseäsi? Paha tapa, koska aina asia ei ole niin yksinkertainen. Tuntuu, että koko alkuvuosi on mennyt pienessä ”sumussa”. Sellaisessa alakuloisuudessa, josta ei tunnu pääsevän pois. Kun tarpeeksi kauan tekee niin kuin muut toivoo niin miten sitä osaa pyytää itseltään mitään… Heräsin kiltteyteeni vasta, kun olin päiviä tai no viikkoja miettinyt asioiden kulkua. Toisen ihmisen täytyi sanoa mulle päin naamaa, että ”sä oot aivan liian kiltti ihminen, jota on käytetty hyväksi”.

Pienen alkushokin jälkeen oon alkanut hahmottamaan asioita paremmin. Ei turhaa sanota, että ihmisen täytyy ensin rakastaa itseään rakastaakseen ja auttaakseen muita. Koska kiltteydellä tosiaan on kaksi puolta. Ja tästä lähtien mä haluan kuulua siihen parempaan puoleen. On täysin oikein ajatella muiden parasta, auttaa ja tsempata, mutta ettei kukaan voisi käyttää sitä väärin hyödyksi niin on hyvä osata vetää raja.

Mä haluan sanoa teille kaikille, että olitte sitten kilttejä tai liian kilttejä niin mikään ei saa koskaan sivuuttaa teidän omaa hyvinvointia. Omien tunteiden asettaminen muiden tyytyväisyyden edelle ei aina tarkoita itsekkyyttä vaan on merkki siitä, että välitätte itsestänne 

En tiedä voiko liiallisesta kiltteydestä päästä kokonaan eroon, mutta ainakin pyrin siihen ettei sitä pääse kukaan käyttämään väärin hyödyksi…

Löytyykö sieltä muita ”liian kilttejä” ihmisiä? Ootteko te kohdanneet ongelmia tämän asian suhteen?