Yksi kevään suuri sekä merkittävin asia on ollut meidän kihlaus (15.3) ja nyt ajattelin kertoa siitä tarkemmin! Me oltiin puhuttu, että joskus tulevaisuudessa halutaan mennä aika perinteiseen tyyliin naimisiin. Mikä kiire asialla ei ole koskaan ollut, mutta kihlauksesta kyllä heitettiin vitsiä aina silloin tällöin :D Joskus joku sukulainen tai kaveri saattoi myös kysellä, että koskas sormukset ilmestyy nimettömiin ja sitten asialle naurettiin yhdessä. Vaikka tiesin asian joskus lähitulevaisuudessa (eli ehkä muutaman vuoden sisällä) tapahtuvan niin kyllähän se silti oli todella suuri yllätys. Ja tietysti iloinen sellainen!

Kosinta tapahtui niin, että oli sunnuntai päivä ja mä olin iltakuuteen asti töissä. Illalla, kun tulin kotiin niin siinä söin ja laitoin Danielin nukkumaan. Ajattelin, että meen loppuillaksi sohvalle katsomaan jotain sarjaa ja aloin etsimään meidän sohvalla olevaa torkkupeittoa. Kysyin Tatulta, että missä se on ja hän vastasi, että Daniel on varmaan vienyt sen terassille. Siirsin terassin oven edessä olleen verhon sivuun ja olin aikeissa avata oven, kunnes näin maassa kynttilöitä, ruusun terälehtiä, sen meidän torkkupeiton ja valotaulun tekstillä Will you marry me? Tilanne yllätti mut niin, etten muista edes mitä koko tilanteessa sanoin mutta todennäköisesti korotin ääntä ja kiljuin ”mitäää!!!!!!”. Ja sitten käännyin niin Tatu oli polvillaan. Mun ilme oli kuulemma todella yllättynyt, mutta sain onneksi kaiken häkeltymisen keskellä vastattua kyllä. Sormus oli juuri sellainen kuin olin haaveillut. Joskus jonkun kultasepänliikkeen ohi kävellessä olin maininnut haluavani neliön muotoa siihen ja tämän Tatu oli pistänyt tarkasti mieleen. Koon arviointi oli mennyt lähes täydellisesti putkeen, ihan vähän sitä jouduttiin pienentää. Tämä sormuksen koko oli kuulemma sellainen, jota hän oli stressannut kaikista eniten koko kosinnassa!

Samana iltana alettiin sitten puhua mahdollisista kihlajaisten järjestämisestä sukulaisille. Valitettavasti tuolloin ei arvattu, että korona tulee piinaamaan meitä vielä pitkään… Alunperin suunniteltiin juhlia toukokuulle, sitten elokuulle ja lopulta juhlat saatiin järjestettyä viime viikonloppuna lauantaina 5.9. Naureskeltiin, että ei mennyt kuin lähes puoli vuotta. Haha, mutta eipä tässä kiire ollut ja haluttiin totta kai tämä tilanne ottaa tarkasti huomioon. Tuun kirjoittelemaan kihlajaisista oman postauksen, kun saadaan kaikki kuvat koneelle, mutta täytyy jo nyt sanoa että vitsit meillä oli hyvät juhlat. Vieläkin hymyilyttää, kun miettii sitä iltaa. Kaikki meni niin nappiin!

Monet on kysynyt, että koska pidetään häät. Ei olla vielä päätetty, mutta ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Jouduttiin monesti pettymään kihlajaisten järjestämisen suhteen pahuksen koronan takia, joten en halua ottaa tällaista stressiä uudestaan ihan hetkeen tässä maailman tilanteessa. Ja, kun meillä on sitten haaveena järjestää melko isot häät niin tässä kohtaa ei tehdä varauksia päivän suhteen. Mutta lohduttavaa on ajatus, että vielä joskus ja onpahan jotain mitä odottaa.

Kuva kosinnan ”asetelmasta” on otettu seuraavana aamuna ja pakko kertoa, että tuo asetelma oli meidän terassilla vielä monta päivää kosinnan jälkeen. En olisi millään malttanut ottaa sitä pois :D


Moi! Tämä kulunut viikko on ollut todella haastava, joten oon iloinen siitä että jälleen on viikonloppu. Tultiin viime sunnuntaina sieltä reissusta niin Danielilla vuoti vähän nenä ja samana iltana alkoi pieni korvien hinkkaaminen. Käytiin lääkärissä ja sieltä löytyi jälleen pieni korvatulehdus. Taitaa olla nyt viides vai kuudes joulukuun päiväkodin aloittamisen jälkeen. Blääh… Viikko on mennyt pientä potilasta hoitaessa ja samalla yrittänyt hoitaa miljoona to do-listalla olevaa juttua. Voin kertoa, että haasteita on ollut :D Meillä olisi ollut huomenna Tampereella eräät ylioppilasjuhlat, mutta ne jäävät nyt välistä. No ehkä rento viikonloppu ihan vain kotona on myös jees. Nyt kuitenkin kerron teille siitä viime viikonlopusta!

Meidän oli alunperin tarkoitus olla viime viikonloppuna viettämässä laatuaikaa Antti Tuiskun Bailantai-konsertissa, jonne liput oli ostettu kauan ennen kuin edes tiedettiin mikä on korona. No se konsertti siirtyi, mutta me päätettiin samalla ottaa rahat takaisin. Jos tuntuu, että sitä haluaa ensi vuonna mennä ja lippuja on jäljellä niin sitten uudestaan vain ostaa ne. Koska silloin lippujen oston yhteydessä oli sovittu, että mun äiti tulee hoitamaan Danielia meille niin päätettiin lähteä muuten vain Helsinkiin yhdeksi yöksi. Eipä me oltu ehditty sinne vielä koko kesänä, vaikka muuten on tullut mentyä ympäri Suomen. Eikä reissuun lopulta ilman suunnitelmia lähdetty vaan…

Suunnattiin tosiaan ensimmäiseksi Tuusulaan Asuntomessuille! Oltiin viimeksi vierailtu messuilla silloin, kun ne olivat täällä Seinäjoella eli muutama vuosi takaperin. Olikin super mielenkiintoista päästä näkemään nykyhetken trendejä niin talojen kuin sisustuksen osalta. Haaveissa olisi jossain kohtaa rakentaa oma talo (jos sitä ensin onnistuisi löytämään hyvän tontin) ja kyllähän siellä messuilla oli monta taloa, jonka olisi voinut ottaa vaikka heti itsellekin. Sisustuksessa oli käytetty paljon juttuja, joista mäki tykkään eli teddykangasta, marmoria, puun eri sävyjä, isoja peilejä, näyttäviä valaisimia jne. Mutta kyllä sieltä tarttui mukaan myös uutta ja erilaista inspiraatiota. Tämä suloinen mustekala olisi niin kiva D:n huoneeseen hänen talosängyn päälle!

Meille osui todella huono tuuri sään suhteen ja viikonlopun aikana tulikin kasteltua kengät moneen otteeseen. Lähdettiin kunnon kaatosateen jälkeen aivan märkinä ajamaan hotellille, joka oli Lilla Robert’s. Tämä hotelli on todella kaunis ja tykkään, kun siellä on panostettu jokaiseen yksityiskohtaan. Messujen jälkeen otettiin hetki rennosti hotellilla ja mä hoidin muutaman työjutun, jonka jälkeen valmistauduttiin syömään lähtöön. Parin tunnin jälkeen takaisin hotellille ja vuorossa oli illan kohokohta – kuuma vaahtokylpy. Teki kyllä niin hyvää rentoutua sateessa kävelyn ja ylipäätään pitkän päivän jälkeen.

Lilla Robert’sissa yöpyessä on parasta, kun pääsee Krog Roba-nimiseen ravintolaan aamupalalle. Siellä alkoi kyseisenä viikonloppuna myös brunssit pitkän tauon jälkeen, joten se on varmasti myös testaamisen arvoista. Vaikka tämä yhden yön reissu oli täynnä tekemistä (suunnattiin vielä hotellihuoneen luovutuksen jälkeen muun muassa Espoon Ikeaan, Ikaalisiin pyörähtämään eräässä outletissa jne.) niin kyllä tällainen reissu silti piristää. Nyt oli hyvä päättää kesä tähän ja ottaa muutaman päivän päästä virallisesti syksy vastaan!


Kaupallinen yhteistyö: SAK

Koronan vaikutukset yhteiskuntaan tuli varmasti meille kaikille yhtä isona yllätyksenä kuin itse viruskin. Suurin osa vaikutuksista on niitä ikävämpiä yllätyksiä… Yrityksiä on ajautunut konkursseihin tai muuten vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen, joka on näkynyt suurelle määrälle työntekijöistä lomautuksina ja osalle jopa irtisanomisina. Suurin osa teistä varmaan muistaa, että mä itsekin jouduin palvelualalta lomautukselle kuukauden ajaksi. Mun kohdalla tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha kuin joillain muilla. Tiedän työntekijöitä, jotka ovat lomautettuna puoli vuotta tai jopa toistaiseksi. Tällaisina hetkinä taloudellinen tilanne saattaa mennä kriittiseksi yrityksen lisäksi myös niillä työntekijöillä. Aina sanotaan, että olisi hyvä varautua pahan päivän varalle ja sitä suosittelen itsekin kaikille. Se ei kuitenkaan aina riitä, varsinkaan jos lomautus on pidempään kestävä.

Korona aiheutti kunnon lomautusaallon, nimittäin yli 100 000 suomalaista lomautettiin. Se on todella iso määrä! Mutta se mikä mua itseä tässä tilanteessa järkytti tätäkin enemmän oli se, että tästä lähes 30 prosenttia jäi peruspäivärahalle. Se tarkoittaa 30 000 ihmistä ja näistä suurin osa on juurikin palvelualoilla työskenteleviä naisia. Mä itse oon kuullut liitoista ja työttömyyskassoista jo opiskellessani merkonomiksi. Itse asiassa liityin tuolloin heti PAMin jäseneksi ja oon ollut kaikki nämä vuoden jäsenenä. Tietysti oon iloinen, ettei koskaan aikaisemmin ole tarvinnut jäädä lomautetuksi mutta päinvastoin oon myös iloinen siitä, että nyt koronan aiheuttamien lomautusten aikaan oon kuulunut sinne. Lomautuksen aikana työttömyyskassan jäsenenä olleena sä saat ansiosidonnaista päivärahaa, joka on nimensä mukaisesti sidottu sun ansioon. Päivärahan suuruuteen vaikuttaa sun palkkatulot. Puolestaan jos sä et kuulu työttömyyskassaan niin sä saat Kelan myöntämää peruspäivärahaa. Se on keskimäärin 33,66€ päivä.   Riippuen toki sun omista tuloista, mutta yleensä ansiosidonnainen päiväraha on korkeampi. Tilastojen mukaan keskimäärin 68€ päivä.

Lomautuksen iskiessä päälle, kummanko summan sä mieluummin ottaisit? Ansiopäivärahan saamisen ehtoina on muun muassa se, että:

– oot 17-64-vuotias (lomautetuille voidaan maksaa 67-vuotiaaksi asti)
– oot työtön, mutta työkykyinen
– oot ilmoittautunut työ- ja elinkeinotoimistoon työnhakijaksi
– oot jäsenenä ollessa täyttänyt työssäoloehdon

Työssäoloehdon täyttymisen vuoksi jäseneksi liittyminen kannattaa tehdä nyt eikä huomenna. Se ei auta siinä kohtaa, kun lomautus alkaa vaan vaikka sulla olisi nyt hyvä työtilanne niin koronakriisi opetti varmasti meille jokaiselle sen ettei yllätyksiltä voi välttyä. Työtilanne saattaa muuttua vaikka jo ensi viikolla. Työttömyyskassan jäsenyys on tuki ja turva, kun työt loppuvat. Töissä saattaa kuitenkin olla myös muita ongelmatilanteita, joissa et tiedä sun oikeuksia etkä tiedä, mistä saat apua asioiden kanssa. Ammattiliitto puolestaan tuo tukea ja turvaa töissä ollessa. Työttömyyskassan ja ammattiliiton jäsenyys yhdessä tuovat koko työelämän kattava turva. Ammattiliiton mukana tulee yleensä työttömyyskassa.

Työpaikoilla saattaa tulla ongelmaksi palkan suuruus, sen maksu, työolot, tauot, työvuorot yms. Näissäkin riittää yllättäviä tilanteita. Jos sua esimerkiksi epäilyttää omassa työssä tauot tai vaikka niiden puuttuminen niin ammattiliiton jäsenenä voit aina kysyä apua ammattilaiselta. Monesti kuullut ikäviä tilanteita, joissa nuoret ensimmäistä kesää töissä olevat on joutuneet ongelmatilanteisiin työpaikalla. Siinä kohtaa, kun työelämän kokemus on vasta alkamassa niin ei välttämättä tiedä edes miten asiat kuuluu mennä eikä osaa vaatia.

Ammattiliitto neuvottelee työehtosopimukset työnantajapuolen kanssa. Sieltä saa myös todella nopeasti apua, esimerkiksi soittamalla heille. Myös luottamusmiehet auttavat ja antavat neuvoja! Ammattiliittoon kuuluminen on iso tuki ja turva työelämässä, mutta siinä on myös muita hyötyjä. Niitä on alennukset, esimerkiksi vakuutuksista ja mä tiedän, että saa tietyn mökin vuokrattua edullisemmin, bensasta alennusta jne. Ammattiliitot järjestää erilaisia tapahtumia, moni ympäri Suomen. Saat oman ammattiliittosi lehden tietyin väliajoin (nämä sisältää aina tosi paljon hyvää tietoa ja pysyt ajan tasalla, mitä omalla alallasi tapahtuu) ja lisäksi ammattiliitot järjestää kursseja sekä koulutuksia.

Miten sitten löytää tai tietää oma ammattiliitto? Paras tapa on kysellä töissä työkavereilta, että mihin he kuuluvat. Osaavat varmasti neuvoa oikean liiton tai jos he eivät niin työpaikan luottamusmies ainakin. Myös googlettamalla saattaa löytää hyviä vinkkejä tai sitten vierailemalla liitot.fi sivustolla, josta löytyy kattavasti tietoa sekä hakukone. Voit hakea liittoa toimialan tai työnantajasi kautta ja tätä kautta löytää sulle sopivan ammattiliiton.

Olisi kiva kuulla, että kuulutteko te ammattiliittoon ja/tai työttömyyskassaan?