Imetyksen lopettaminen

Ennen Danielin syntymää oli suunnitellut, että ehdottomasti haluan imettää ja että imettäisin siihen asti, kunnes hän täyttäisi puoli vuotta. Oon tosi kiitollinen siitä, että imetys lähti heti hyvin käyntiin – ei nimittäin ole ikinä itsestäänselvyys, että koko imetys edes onnistuu. Alussa käytettiin hetken rintakumia, kun mun nännit oli niin rikki :D Siitäkin onneksi päästiin eroon ja sen jälkeen homma on sujunut huolettomasti. Se sujui jopa niin kivasti, etten vielä puolen vuoden iässä olisi malttanut lopettaa sitä. Imetys oli niin helppoa, kun maito kulki aina mukana oikean lämpöisenä eikä siitä tarvinnut sen kummemmin stressata.

Ainoat negatiiviset jutut on liittynyt muhun, nimittäin inhottavat rintatulehdukset. Kärsin niistä oikeastaan koko imetystaipaleen ajan… Kaksi ensimmäistä meni niin pahaksi, että jouduin hakea antibiootit ja kolme (tai jopa neljä) alkavaa sain hoidettua kotona itse, kun osasin jo tunnistaa alkavat oireet. Meidän imetykset väheni tietysti koko ajan kiinteiden tullessa kuvioihin 4kk ikäisenä ja nyt hieman ennen vuoden ikää imetin enää niin harvoin, että tulehdus yritti vielä kaksi kertaa tulla. Silloin päätin, että nyt loppuu. Ne, jotka on joskus kokenut rintatulehduksen niin tietää ettei se ole yhtään kivaa. Se oli pahempaa kuin yksikään kokemani kuume tai kova flunssa! Kuten aikaisemmin kerroin niin Daniel oli myös näyttänyt vierottumisen merkkejä sillä, että hän keskittyi huonosti rinnalla ja välillä jopa puri mua.

Unikoulun aikaan aloitettiin vähentämään imetystä niin, että jäljellä oli enää iltaimetys. Sitten heinäkuun viimeinen päivä Daniel päätti ettei syö enää ollenkaan ja se oli siinä. En pakottanut vaan tajusin, että koettiin juuri luonnollinen lopetus. Meille oikeaan aikaan. Se, että olisiko se loppunut näin luonnollisesti puolen vuoden iässä? Ei olisi. Nyt lopetus oli niin helppoa, että jopa ihmettelin ettei tullut mitään vastoinkäymisiä. Sen sijaan mulla itsellä alkoi ilmestyä kaikenlaisia ihania oireita… Olin kuullut paljon kokemuksia siitä, miten hormonit menee sekaisin. Osasin jotain odottaa, mutta kyllä osa oireista silti yllätti!

1. Kova päänsärky

Mä oon ihminen, jolla on todella harvoin pää kipeä ja sen vuoksi oonkin ollut järkyttynyt tästä päivittäisestä päänsärystä. Tämä alkoi viikon päästä viimeisestä imetyskerrasta ja on nyt jatkunut jo sen pari viikkoa. Toivon todella, että pian helpottaa. Särkylääkkeet auttaa hetkeksi, mutta en haluaisi niitä kuitenkaan koko ajan syödä.

2. Isot finnit kasvoissa

Hiusrajaan, otsaan ja leukaan on tullut todella isoja finnejä. Niitä ei ehkä ihan heti huomaa, mutta ne tuntee. Vitsit ne on kipeitä ja jotenkin paljon enemmän ihon alla kuin normaalit finnit?

3. Pahoinvointikohtaukset

Se alkuraskaudesta tuttu pahoinvointi tuli hetkellisesti takaisin, kun lopettamisesta tuli 1,5 viikkoa ja se tuli nimenomaan kohtauksien muodossa. Eli yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta alkoi heikottaa, pyörryttää ja oksettaa. Onneksi sentään oksentaa ei tarvinnut, mutta olo oli kyllä kuin jyrän alle jäänyt. Nämä tällaiset kohtaukset kesti jotain maks. puoli tuntia. Onneksi näitä ei ole ollut nyt viikkoon (koputan puuta).

4. Hiusten lähteminen, TAAS!

Raskauden jälkeen hiuksia tippui voimakkaasti jonkun parin kuukauden ajan ja nyt, kun tilanne on ollut hetken tasoittunut niin se alkoi taas… Jälleen saisi imuroida vähintään kerran päivässä, kun vaaleasta lattiasta saa bongailla tummia hiuksia :D

5. Hiusten ja kasvojen rasvoittuminen

Normaalisti pesen hiukset 2-3 kertaa viikossa, mutta nyt niitä saisi olla pesemässä joka päivä! Onneksi on keksitty kuivashampoo, jolla on saanut vähän tilannetta pelastettua.

6. Väsymys

Tekisi mieli koko ajan nukkua päikkäreitä ja edes 10h yöunet ei tunnu riittävän. Välillä sitä havahtuu siihen, että makaa sohvalla eikä vain yksinkertaisesti jaksa liikkua tai ylipäätään edes nousta ylös. Oon yrittänyt taistella tätä väsymystä vastaan syömällä säännöllisesti, melko terveellisesti ja liikkumalla normaalia enemmän. Näistä on ehkä vähän ollut apua, mutta on päiviä kun väsyttää ja paljon. Blääh.

Mun vaatteet: Pusero* – täältä | Farkut – 77th Flea (*saatu/mainoslinkki)

Danielin vaatteet: Pusero – Mini Rodini | Housut & sukat – Polarn O. Pyret

Pitäkää peukut pystyssä, että nämä kaikki oireet helpottaa mahdollisimman pian. Vaikka välillä turhauttaa niin onneksi näihin osaa suhtautua jo vähän myös huumorilla. Oon nimennyt itseni hormonihirviöksi :D

Onko teillä ollut samanlaisia oireita imetyksen lopettamisen tai muuten hormonien myötä? Onko vinkkejä, millä helpottaa oireita?

1-VUOTISSYNTTÄRIT

Mun mekko* – täältä (alessa) | Danielin pusero – Zara | Housut – Newbie

Meillä on ollut juhlien täyteinen viikonloppu  Perjantaina päivällä aloitin juhlajärjestelyt siivoamisella ja kun Tatu tuli töistä niin lähdettiin erääseen erikoisliikkeeseen ostamaan tarvittavia juhlakoristeita sekä ruokakauppaan tekemään viimeiset hankinnat tarjoilujen suhteen. Lauantaina sitten koitti tämä päivä, kun meidän pieni vauva täytti vuoden!! Käsittämätöntä, että siitä on tosiaan vuosi kun Daniel syntyi. Koska oikea päivä sattui olla lauantai niin päätettiin sitten myös juhlia synttäreitä oikeana päivänä läheisten kanssa. 

Vieraille tarjolla oli niin suolaista kuin makeaa: kinkkupiirakkaa, porkkanapiirakkaa, keksejä ja karkkeja sekä päätarjoiluna tämä aivan upea kakku! Se on saatu yhteistyössä Henna Bakes-nimisestä yrityksestä. Kakussa on suklaapohja, täytteenä suklaamoussea ja tuoreita mansikoita sekä kuorrutteena vaniljainen marenkivoikreemi ”semi-naked”-tyyliin. Kakun kruunaa eukalyptuksen oksa sekä suloinen pandakoriste (joka oli myös syötävää). Henna on ihan älyttömän taitava leipuri ja kakku keräsikin paljon kehuja vierailta niin ulkonäön kuin maun suhteen.

Pikkumies oli aivan ihmeissään paketeista, mutta kun hän pääsi avaamisen makuun niin johan alkoi kiinnostamaan :D Erityisesti rapisevat lahjapaperit oli kova juttu! Juhlat oli oikein onnistuneet ja oli kiva, kun lähes kaikki kutsutut pääsivät paikalle. Tänään saakin vielä herkutella jäljelle jääneillä tarjoiluilla eli ei yhtään hassumpi sunnuntai tiedossa, haha. Ihanaa päivää kaikille!


Tassuttelu-unikoulun kokemuksia

Mainitsin kesäkuun lopussa tässä postauksessa, että aiotaan pitää Danielille unikoulu. Nyt siitä on noin kuukausi, kun se aloitettiin ja ajattelin kertoa, että miten meillä on mennyt! Ensimmäisenä vähän taustatietoja: Eli Daniel on aina ollut hyvä nukahtamaan omaan sänkyyn itsekseen. Hän sai iltaisin rinnasta maidon, syömisen jälkeen laskin hänet meidän makuuhuoneessa olevaan pinnasänkyyn ja hetken pyörimisen jälkeen hän nukahti sinne. Hän nukkui melko hyvin 9-10kk ikään asti, mutta sitten yhtäkkiä joku muuttui. Yöheräämiset alkoi kasvaa tutusta yhdestä/kahdesta kerrasta jopa kuuteen kertaan. Iltaisin hän nukahti yöunille aina siinä yhdeksän maissa, mutta alkoi joka yö heräämään ensimmäisen kerran ”viimeistään” kahdentoista maissa. Heräämiset oli vain pelkkää huutoa ja hän rauhoittui uudelleen nukkumaan vaan, kun pääsi syliin tai sai tissin suuhun. Laskin joka kerta hänet uudelleen sänkyyn, mutta heräämiset toistui tunnin välein. Jopa sinne aamukuuteen saakka, jolloin sitten noustiin ylös.

On sanomattakin selvää, että tätä äitiä hieman väsytti :D Mainitsin asiasta neuvolassa ja sieltä suositeltiin aloittamaan unikoulu heti, kun siihen tulee hyvä mahdollisuus. Päätettiin kokeilla suosittua tassuttelu-unikoulua ja niin, että Tatu piti sen. Hänellä alkoi loma kesäkuun lopussa, joten heti ensimmäisenä yönä alkoi myös unikoulu! Siirrettiin pinnasänky Danielin huoneeseen ja päätettiin, että maitoa ei anneta ennen aamukuutta. Tavoitteena oli, että Daniel lasketaan hereillä ollessaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen itsekseen nukahtamaan.

Ensimmäinen yö: Syötin Danielin, vein hänet omaan sänkyyn, toivotin hyvää yötä ja samantien, kun olin lähtemässä huoneesta niin alkoi huuto. Tässä vaiheessa mä lähdin vain pois ja Tatu tuli huoneeseen tassuttelemaan eli rauhoittelemaan häntä kädellä. Tassuttelussa on tärkeää, ettei lapsi nukahda rauhoitteluun vaan päinvastoin oppii itse nukahtamaan. Hän nukkui tunnin ja alkoi taas huutamaan. Hän huusi vartin Tatun sylissä, jonka jälkeen vasta rauhoittui ja nukahti itse. Seuraava herätys oli sitten puoli neljältä, mutta silloin hän ei huutanut kovin kauaa vaan nukahti nopeasti uudelleen. Seuraavan kerran hän herätti kuudelta, joka oli se meidän takaraja maidon antamiselle. Tatu toi Danielin meidän makkariin, mä syötin hänet ja vein takaisin nukkumaan. Niin hän jatkoi unia aamukasiin eli pidempään kuin kuukausiin :D

Toinen yö: Vein Danielin taas syömisen jälkeen omaan sänkyyn ja hän nukahti itsekseen välittömästi. Mutta hyvin pian nukahtamisen jälkeen alkoi huuto. Daniel rauhoittui melkein heti ja heräsi yöllä vielä kaksi kertaa, mutta rauhoittui myös niillä kerroilla nopeasti. Hän heräsi jälleen kuudelta, jolloin annoin maitoa. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan enää halunnut jatkaa unia vaan noustiin sitten ylös.

Kolmas yö: Daniel heräsi kaksi kertaa huutamaan, mutta aina Tatun tassutellessa hän rauhoittui nopeasti ja nukahti itsekseen uudelleen uneen. Nyt hän ei herännyt kuudelta syömään vaan nukkui viimeisimmästä herätyksestä (aamuneljästä) seitsemään asti. Rauhoittumiset ja nukahtamiset alkoi selvästi nopeutua, joten unikoulun tuloksia oli havaittavissa.

Neljäs yö: HÄN NUKKUI KOKO YÖN HERÄÄMÄTTÄ KERTAAKAAN!! Käsittämätöntä, mutta unikoulu tehosi neljässä yössä.

Heräsin neljännen yön jälkeen aamulla auringonpaisteeseen, joka osui makuuhuoneeseen. Vilkaisin kelloa ja tajusin sen olevan jo seitsemän. Hyvin pian hymy saapui kasvoille, kun tajusin ettei Daniel ollut herättänyt kertaakaan yöllä. Olin tästä aivan varma, koska edellisinä öinä olin herännyt jokaiseen pieneenkin ääneen. Hetken selailin puhelinta ja rapsuttelin Nemoa, kunnes Tatu pomppaa istumaan aivan paniikissa! Hän kysyi mitä kello on ja että oonko mä hoitanut yöheräämiset. Kerroin, että se on jo seitsemän eikä Daniel ole kertaakaan herättänyt. Se tunne oli molemmilla sellainen, että voiko tätä uskoa todeksi :D

Seuraavana yönä Daniel heräsi kerran itkemään ja joitain satunnaisia yksittäisiä kertoja on ollut näiden viikkojen aikana, mutta pääsääntöisesti hän on nukkunut kaikki yöt todella hyvin. Viime viikosta lähtien luovuttiin myös aamutissistä (oon lopettanut imetyksen iltamaitoa lukuunottamatta) ja nyt hän on pidentänyt aamulla heräämistään kasiin, jopa puoli ysiin. Kohta varmaan jätetään tämä viimeinenkin imetyshetki pois.

Luin, että unikouluissa saattaa usein tulla ”takapakkia” ja oon kauhulla odottanut, että koska se tulee. Mutta ainakin tähän mennessä ollaan säästytty siltä. Pidetään siis peukut pystyssä, ettei sitä tule ollenkaan.

Daniel nukkui ensimmäisestä yöstä lähtien omassa huoneessaan paremmin kuin mitä meidän makuuhuoneessa. Jos olisin tämän tiennyt niin oltaisiin varmaan siirretty hänet jo aikaisemmin sinne nukkumaan. Uskon, että hän on öisin herännyt meidän peittojen ääniin ja Tatun kuorsaukseen, haha. Kuulin myös, että pelkkä äidin läsnäolo saattaa saada vauvan heräilemään eli jos siellä joku painii samojen ongelmien kanssa niin iso suositus jo pelkästään omaan huoneeseen siirtämiselle. Mutta vielä isompi suositus koko tassuttelu-unikoululle. Nyt saadaan koko perhe NUKKUA 

Yksi asia mikä muuttui heti ensimmäisen yön jälkeen yösyömisten pois jäämisen vuoksi oli ruokahalun kasvu. Vaikka Danielille on aina ruoka kelvannut niin se alkoi maistua vielä paremmin ja hän syö enemmän kuin aikaisemmin.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua myös muille ja jos jotain kysyttävää herää niin laittakaa ihmeessä tulemaan :) Nyt nauttimaan aurinkoisesta päivästä, palataan!