Isänpäivänä kiitollinen muista läheisistä

Isänpäivä. Päivä, jolloin oon erityisen kiitollinen kaikista lähelläni olevista ihmisistä  

Isänpäivä ei ole koskaan ollut mulle se perinteinen isänpäivä. Oon nimittäin elänyt lähes koko elämäni ilman isää (syitä miksi henkilö ei ole elämääni osallistunut en ala avaamaan täällä, ymmärrätte varmaan). En ole koskaan saanut tehdä omalle isälle aamupalaa sänkyyn, leipoa sille kakkua tai antaa itse askarreltua korttia. Toki oon sellaisen askarrellun monenakin vuonna ala-asteella, kun en vain kehdannut sanoa opettajalle ettei mulla ole ketään kelle antaa sen. Koulusta päästyäni oon kotimatkalla heittänyt kortin läheisimpään roskikseen. Kunnes eräänä vuonna uskalsin kertoa asiasta opettajalleni, jolloin hän ehdotti että askartelisin kortin isän sijaan paapalleni. Olihan paappa tärkeä ihminen elämässäni. Ja niin teinkin. Kortin, jossa luki isolla ”PAAPALLE” ja korttia ympäröi monet sydämet.

Vaikka saatoin olla surullinen siitä, ettei mulla ole ikinä samanlaisia isänpäiviä kuin koulukavereillani niin yhdestä asiasta olin iloinen; mulla on lähellä monia muita ihmisiä, joista osaan olla (myös) tällaisina päivinä erityisen kiitollinen.

Isättömyyden hyväksyminen ei ole aina ollut helppo juttu. Oikeastansa tuo sana tuo edelleen kylmät väreet iholle. Oon vastannut elämäni aikana lukuisiin kysymyksiin koskien isääni. Niin oikeassa elämässä kuin täällä blogissa. Joka kerta se on tuonut mukanaan asteen häpeää. Jollain tapaa oon tuntenut itse syyllisyyttä ja häpeää siitä ettei mun elämässä periaatteessa ole ihmistä, ketä kutsua isäksi. Täällä blogissakin oon pyrkinyt parhaani mukaan välttelemään kysymyksiä, koska aihe on myös ollut mulle arka. Mutta jotenkin sitä on tänä vuonna ymmärtänyt, että elämä on luotu menevän näin. Mulla on usko siihen, että kaikki tapahtuu tarkoituksella. Eikä mulla ole mitään syytä hävetä tätä! Ja vaikka paappani, jolle askartelin kortin on nukkunut pois niin voin hyvin muistaa mun muita läheisiä. Mun äiti on ihan supernainen, kun on pystynyt hoitamaan niin äitin kuin isän roolin samaan aikaan!

Vaikka isänpäivää ei ole juhlittu sille tyypillisellä tavalla niin on ollut kiva tänään muistaa ihmisiä Tatun puolelta. Ja varmasti tulevaisuudessa päivä muuttuu tarkoituksellaan, kun on omia lapsia joiden kanssa juhlia.

Oon meinannut kirjoittaa aiheesta monena blogivuotena, mutta jotenkin en ole kokenut olevani ”valmis”. Nyt on kuitenkin tuli tunne, että haluan tuoda ajatuksia tähän tekstikenttään ja rohkaistua julkaisemaan nämä mietteet.

Halusin vain sanoa, että muistakaa olla kiitollisia jokaisesta ihmisestä, jotka ovat teidän elämässä. Yksikään ei ole itsestäänselvyys eikä yksikään ole liikaa 


46 Comments
  • Avatar
    Katja
    Posted at 22:43h, 12 marraskuun Vastaa

    Ihanan rohkeasti kerroit näinkin henkilökohtaisesta aiheesta, vaikka ei ollut ns. pakko! Varmasti monelle tärkeä vertaiskokemus, sillä on yllättävän yleistä että ei ole toista vanhempaa tai jopa kumpaakaan. Ja totta joka sanasi, kaikista läheisistä pitää olla kiitollinen, sillä he eivät ole koskaan itsestäänselvyys. Itse pelkään kamalasti sitä että menettäisin perheenjäsenen/ystävän, vaikka tiedän että menetykset ovat osa elämää. Ei kai siitä tosin haittaakaan ole että ainakin kerran vuodessa kirjotan kaikille kavereille pitkän ylistys/kehumis/rakkausviestin ja sanon poikaystävälle noin 100 kertaa päivässä ”rakastan sua” :D

    • Saija
      Saija
      Posted at 07:48h, 13 marraskuun Vastaa

      Kiitos Katja näistä sanoista! Joo henkilökohtainen aihe, josta tuntui hyvältä nyt avautua :) Toivon todella, että tästä on monelle samassa tilanteessa olevalle paljon apua. Se on nykyään todella yleistä, että toinen vanhempi puuttuu mutta sitä ei kannata mitenkään hävetä. Läheisen ihmisen menettäminen olisi kyllä kauheaa! Haha ihana :D Juuri noin se pitää mennäkin, koskaan ei voi liikaa muistaa kirjoittaa tai sanoa jotain kivaa läheisille :)!

  • Avatar
    Sini
    Posted at 22:53h, 12 marraskuun Vastaa

    ❤️ tää teksti ei ois voinut tulla parempaan aikaan. Oon koko päivän seurannut somessa kaikkien isänpäivädinnereitä ja kuvia, joissa kehutaan maailman parasta isää. Oon vähän haikeana istunut koko päivän kotona ja ainut kontakti isään oli whatsapp-viesti, jossa toivotin hyvät isänpäivät. Mun isä kun ei mun elämään tuon enempää juurikaan kuulu..

    Oli siis kaivattua vertaistukea kuulla, etten ole ainut tässä tilanteessa tänään. On monia syitä, joiden takia voisi olla kateellinen toisille, ja hyvä isä on niistä yksi syy. Mutta tää teksti sai mut ajattelemaan, että muut mun läheiset korvaa kyllä 100-0 yhden ihmisen puuttumisen. :-)

    • Saija
      Saija
      Posted at 07:33h, 13 marraskuun Vastaa

      Mahtavaa, että tästä tekstistä oli apua <3 Yksi syy, miksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta oli se, että toivoin tämän auttavan samassa tilanteessa olevia. Nämä päivät ovat kyllä hieman haikeita, kun some täyttyy muiden isänpäiväjutuista, mutta täytyy muistaa pysyä positiivisena ja olla iloinen muista läheisistä kenen kanssa saa viettää päivän. Ei anneta tällaisten päivien pilata fiilistä vaan paremminkin vahvistaa meitä :)!

  • Avatar
    Sofia
    Posted at 23:02h, 12 marraskuun Vastaa

    Jotenkin helpottavaa kuulla että jollain bloggaajalla on sama kohtalo kun itsellä. Isä elossa, jopa tietää kuka hän on, mutta hän ei vaan ole koskaan halunnut olla sinulle se isä. Se ymmärtämättömyys tätä asiaa kohtaan, häpeä, hämmennys, suru on ollut monena vuotena tunteita siitä mitä tämä päivä aiheuttanut. Ja juurikin tuo että niin, kenelle sitten ne kortit ja lahjat tehny. Meille ne tehtiin äidille kun sovittiin, että äitihän vähän on kuin kumpikin. Tämä päivä jotenkin itselle ollut aina vaikea, toivon että se sitten helpottaisi ajan myötä kun saa esim omia lapsia. Mutta ymmärrän ettet tätä aihetta ole koskaan ennemmin halunnut avata, onhan nämä asiat todella arkaluontoisia. Kuitenkin koen että vaikka itselleni tämä päivä ei koskaan ole ollut samanlainen kun muilla kavereillani, isänpäivä on hyvä olla siinä missä on äitienkin päivä. Mutta tosiaan, kiitos kun postasit tämän, tämä vähän helpotti sitä omaa tuntemusta ja oloa kun tästä sai omalla tavallaan vertaistukea.

    • Saija
      Saija
      Posted at 07:44h, 13 marraskuun Vastaa

      <3 Myös musta on helpottavaa kuulla, että löytyy muita samassa tilanteessa olevia. Tulee tunne, ettei sitä ole tämän asian kanssa yksin :) Missään nimessä ei saa tuntea häpeää! Täytyy ajatella niin, että jokainen perhe on erilainen ja jokainen perhe on hyvä just niin kuin on. Nämä päivät ovat kyllä vähän surullisia, mutta onneksi löytyy äidit joita muistaa ja kiittää :) Isänpäivä on hyvä päivä, kun muistaa pitää mielen positiivisena. Ihana kuulla, että pystyin antamaan vertaistukea ja kiitos kommentistasi <3

  • Avatar
    Kata
    Posted at 05:44h, 13 marraskuun Vastaa

    Todella hyvä postaus! Sulla on aivan mahtava asenne, pidä siitä kiinni :)

    • Saija
      Saija
      Posted at 07:38h, 13 marraskuun Vastaa

      Super piristävää nähdä heti aamulla tällaisia kommentteja! Kiitos paljon :) xx

  • Avatar
    Heidi
    Posted at 07:53h, 13 marraskuun Vastaa

    Mahtavan rohkea olet, kun pystyt kirjoittamaan tälläisestä aiheesta täällä blogissa ❤️

    • Saija
      Saija
      Posted at 11:57h, 13 marraskuun Vastaa

      Oon monta kertaa meinannut kirjoittaa tästä, mutta nyt vihdoin uskalsin. Kiitos kivasta kommentista Heidi <3 :)

  • Avatar
    Nimetön
    Posted at 09:56h, 13 marraskuun Vastaa

    <3 Me saatiin tänä vuonna ihana pieni vauva ja päästiin viettämään ensimmäistä kertaa isänpäivää vähän eri näkövinkkelistä <3

    • Saija
      Saija
      Posted at 05:56h, 14 marraskuun Vastaa

      Oi onnittelut teille koko perheelle <3 Ihana kuulla, että isänpäivälle tuli erilainen näkökulma. Odotan tuota itsekin :)!

  • Avatar
    Alisa
    Posted at 11:59h, 13 marraskuun Vastaa

    Wau, olipa kaunis kirjoitus. Tunnen myötätuntoa (huom. en sääliä) sua kohtaan. Kertoo kypsyydestä, että olet pystynyt käsittelemään asiaa ja olen ylpeä sinusta, ettet anna häpeän enää kahlita sua. Koska tämä ei ole millään tavalla sinun vikasi, eikä sinun häpeäsi. <3

    • Saija
      Saija
      Posted at 05:58h, 14 marraskuun Vastaa

      Voi ei, kiitos!! Ihanan lämmin henkinen kommentti <3 Ilahdutit mua kyllä älyttömästi. Mä uskon kans, että nyt sitä on käsitellyt asian kokonaan. Jotenkin tuntuu niin erilaiselta puhua aiheesta kuin esimerkiksi viime vuonna. Niinpä, tämä muuttuu vahvuudeksi <3

  • Avatar
    Anna
    Posted at 12:30h, 13 marraskuun Vastaa

    Voi Saija <3 Tuli ihan kylmät väreet kun tätä postausta luki :(

    • Saija
      Saija
      Posted at 10:15h, 14 marraskuun Vastaa

      Voi ei :( En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta kiva että herätti tunteita <3 xx

  • Avatar
    Pinjamariia
    Posted at 13:15h, 13 marraskuun Vastaa

    Täällä myös yksi samassa tilanteessa oleva! Onneksi on kuitenkin paljon muita läheisiä ihmisiä :) Rohkea olet kun kirjoitit aiheesta! Lisää tällaisia syvällisiä postauksia… :)

    • Saija
      Saija
      Posted at 10:15h, 14 marraskuun Vastaa

      Tsemppiä sinne! Jotenkin helpottavaa kuulla, että löytyy monia muita samassa tilanteessa olevia :) Se antaa myös mulle vertaistukea. Kiva kuulla, että oot tuota mieltä! Tämän postauksen kirjoittaminen teki sen verran hyvää, että voisin kyllä jatkossakin avautua enemmän ja tehdä syvällisempiä postauksia :’)

  • Avatar
    Kia
    Posted at 14:04h, 13 marraskuun Vastaa

    Oma tilanteeni on se, että isäni kuoli melkein kymmenen vuotta sitten, joten isänpäivä on viime vuodet merkinnyt lähinnä haudalla käyntiä ja mieheni perheen kanssa kehitettyjä traditioita. Nyt se sai eilen uuden merkityksen kun juhlimme yhdessä kuukauden ikäisen lapsemme kanssa ihan vaan olemalla yhdessä kotosalla. Kyllä se sinullekin vielä joskus iloksi muuttuu :)

    • Saija
      Saija
      Posted at 07:22h, 15 marraskuun Vastaa

      Voi ei :( Suuret osanotot isäsi kuolemasta! On varmasti ollut rankkaa vierailla haudalla, mutta toivottavasti päivät ovat muuten olleet iloisia. Ja ihanaa, että ootte saanut isänpäivälle uuden merkityksen! Täytyy myöntää, että odotan jo itsekin tuota kun saa viettää ihan oman perheen kesken isänpäivää. Silloin surullisesta päivästä tulee varmasti aivan uudella tavalla iloinen :) Kiitos sulle, kun kommentoit <3

  • Avatar
    PP
    Posted at 14:17h, 13 marraskuun Vastaa

    Mä oon vasta nyt yli 30-vuotiaana alkanut kipuilemaan sitä, ettei isääni ole juuri kiinnostanut olla isä. Ehkä se on tullut omien lasten myötä ja sen myötä, kun näen minkälainen isä mieheni heille on. Surun tunne tulee siitä, ettei ole ollut tarpeeksi tärkeä isälle. Laitoin eilen hänelle tekstiviestionnittelut, sen verran hän ansaitsee. Monesti olen miettinyt, että elämä olisi voinut olla paljon iloisempaa, jos siinä olisi mukana isä, joka välittää ja rakastaa.

    • Saija
      Saija
      Posted at 11:21h, 15 marraskuun Vastaa

      Ää voi ei :o Mä uskallan veikata, että mulle käy täysin samalla tavalla! Kyllä se herättää surun tunteita, kun tajuaa ettei oma isä ole ollut sellainen kuin olisi pitänyt. Mutta onneksi teidän lapset saavat nauttia isästä ja miehesi isyydestä. Haluan kans tulevaisuudessa tarjota lapsille sen, mitä en itse saanut. Oon kans monesti miettinyt, että millaista olisi ollut jos oma isä olisi kulkenut kaikki vuodet elämässä mukana… Mutta onneksi on muita ihmisiä, jotka ovat välittäneet ja välittävät edelleen :)

  • Avatar
    Iina
    Posted at 14:38h, 13 marraskuun Vastaa

    Voi olet super rohkea saija kun jaat tälläisen asian blogissasi vaikka todella henkilökohtainen onkin!<3 Uskon että todella moni pystyy samaistumaan aiheeseen eikä todellakaan ole mitään hävettävää siinä, osoitat sen tällä tekstillä myös muille. Onneksi sinulla on ihana äiti ja perhe ympärillä :)

    • Saija
      Saija
      Posted at 07:59h, 15 marraskuun Vastaa

      Kiitos Iina <3 Oon niin monesti halunnut tästä asiasta kirjoittaa, mutta jotenkin nyt sitä tuntee vasta olevansa valmis. Ehkä sitä alkaa olla sinut asian kanssa :) Monta vuotta siihen kyllä on mennyt, mutta tämä on käännetty nyt vahvuudeksi! Kiva, että sen osoitus näkyy myös tästä tekstistä - tästä lauseesta tuli mulle erityisen hyvä mieli. Kiitos vielä :) xx

  • Avatar
    Eeva
    Posted at 14:41h, 13 marraskuun Vastaa

    Täällä myös yksi isätön. Tai tapasin isäni ekaa kertaa 17-vuotiaana, ja oon häntä nähnyt noin 1x vuodessa siitä lähtien (oon nyt 23v) eli yhteensä alle 10 kertaa. Joka on aika vähän kun miettii, että pitäisi aikuisena luoda suhde täysin vieraaseen ihmiseen, jota en enää edes tahdo. Samoja fiiliksiä on ollut kun sulla, ja monenlaisia fiiliksiä mahtunut mukaan. Mutta nykyään pystyn puhua asiasta ja vastata ihmettelijöillekin, koska tosiaan perheitä on erilaisia, ei vaan perus ydinperhe malli eli äiti, isä ja lapset.

    Muistetaan läheisiä <3 :)

    • Saija
      Saija
      Posted at 22:11h, 15 marraskuun Vastaa

      Eikä :< Mä mietin tuota asiaa kans joskus. Jos nyt täytyisi muodostaa suhde täysin vieraaseen ihmiseen, jota pitäisi kutsua isäksi niin ei se ainakaan helppoa olisi. Ehkä jopa henkisesti liian rankkaa. Mahtavaa kuulla, että sä pystyt nykyään puhua aiheesta ja vasta ihmettelijöille! Se on hienoa ja mun mielestä on kiva, että muut näkee että on olemassa onnellisia perheitä, jotka eivät ole perus mallin mukaan meneviä :) Niinpä <3 xx

  • Avatar
    Ida
    Posted at 15:21h, 13 marraskuun Vastaa

    Fathers day reminds me how much I love my mother. Mulla kanssa takana aika haastava isäsuhde, ollaan kyllä puheväleissä, mutta ei millään tavalla läheisiä. En koe, että hän olisi mulle isä oikeastaan missään muodossa. Äidin nykyisestä miehestä onkin tullut mulle kuin isä tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ei sekään kuitenkaan ihan sama asia ole, vaikka oon äidin miehestä ja kaikesta mitä hän on meidän eteen tehnyt todella kiitollinen.

    En oo jotenkin missään vaiheessa edes kiinnittänyt huomiota siihen ettet oo puhunut isästäsi blogissa. Kiva kuitenkin kun jaoit tämän. Uskon todellakin että moni pystyy tähän samaistumaan, paljon on kuitenkin lapsia/nuoria, jolla ei sitä toista vanhempaa ole…

    • Saija
      Saija
      Posted at 22:25h, 15 marraskuun Vastaa

      Onpa ikävä kuulla, että sulta löytyy kans haastava isäsuhde :( Mä ymmärrän sua hyvin. Ihmistä, joka ei ole konkreettisesti elämässä tai läheinen on hyvin hankala pitää näinkin isossa roolissa kuin isänä. Mutta oot kyllä onnekas, että oot saanut pitää äitisi nykyistä miestä isänä! Se on mahtavaa, että hän on ollut teidän elämässä ja tehnyt teidän eteen asioita. Vaikka ei ole sama asia niin ihanaa, kun löytyy läheisiä – niitä ei ole koskaan liikaa :)

      Joo oon pysynyt melko hiljaa aiheesta, mutta äidistä taas senkin edestä. Jotenkin nyt tuntui hyvältä kirjoittaa aiheesta, sitä on jotenkin sinut asian kanssa. Aivan erilailla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Niinpä, toivotaan tästä olevan vertaistukea monelle. Kiitos sulle Ida, kun kommentoit tämän :)

  • Avatar
    Iida
    Posted at 17:06h, 13 marraskuun Vastaa

    Kaunis kirjoitus Saija. Itse myös ”isätön”, joten samanlaisia fiiliksiä myös ruudun tällä puolen. Erityisesti isänpäivä herättää kurjia fiiliksiä. Ihanaa joulun odotusta sinulle ja Tatulle! <3

    • Saija
      Saija
      Posted at 22:16h, 15 marraskuun Vastaa

      Kiitos Iida <3 Voi ei :( Kylläpäs meitä löytyy monia, jotka ovat ns. isättömiä. Mutta muutetaan se vahvuudeksi, niin nyt kuin isänpäivinä. Kiitos molempien puolesta ja samoin sulle <3

  • Avatar
    :-)
    Posted at 19:57h, 13 marraskuun Vastaa

    <3 Vaikka minun tilanteeni ei ole täysin samanlainen, sai tekstisi kyyneleet nousemaan silmiini. Monelta puuttuu elämästä se joku tietyn roolin omaava henkilö, joka monella muulla on. On joskus vaikeaa selittää muille, miksi omasta elämästä puuttuu isoäiti, joka on kuitenkin elossa. Jotkut asiat on myös vaikea ymmärtää ja siksi niistä ei haluakaan kertoa kuin harvoille ja valituille - niille, jotka edes haluvat ymmärtää. Oli se sitten isovanhempi, sisko tai isä. Se tuo tietynlaista tyhjyyden tunnetta, mutta niinkuin sanoit: muiden läheisten merkitys korostuu entisestään. Myös minä olen kiitollinen heistä kaikista. :)

    • Saija
      Saija
      Posted at 22:27h, 15 marraskuun Vastaa

      <3 Eikä :( Niin puuttuu, yllättävän monelta. Ymmärrän hyvin tilanteesi, tuollaisia asioita on vaikea selittää. Ja tällaisista asioista puhuminen, kun ei ole helppoa. Varsinkaan, jos joutuu usein vastailemaan kysymyksiin. Sen takia asioista haluaa puhua vain niille läheisimmille. Onneksi nyt on tullut sellainen olo, että haluan auttaa muita. Ja toivon todella tämän postauksen tekevän sitä. Onneksi meillä on monia muita läheisiä, jotka merkitsevät niin paljon. Ollaan kiitollisia niistä :)!

  • Avatar
    Linda
    Posted at 21:46h, 13 marraskuun Vastaa

    Moikka!
    Kommentti ei nyt liity tähän postaukseen, mutta kommentoin nyt silti tähän. Tykkään ihan älyttömästi sun tyylistä, ja saankin siitä paljon inspiraatiota omaan pukeutumiseen. Siispä toivoisin, että oisko mahollista ottaa asukuvia välillä myös ilman takkia? :) monesti sun yläosa jää piiloon, kun on takki tosi usein kuvissa päällä. Ihanaa viikkoa! :)

    • Saija
      Saija
      Posted at 22:17h, 15 marraskuun Vastaa

      Kiitos tuhannesti Linda!! Niin piristävää kuulla, että pidät mun tyylistä ja pukeutumisesta. Joo oon itse asiassa nyt alkanut ottamaan kuvia myös ilman takkia :) Toki välillä se on hankalaa, jos on oikeasti kylmä ilma. Mutta lupaan kiinnittää tähän asiaan enemmän huomiota jatkossa :)!

  • Avatar
    Tiina
    Posted at 23:11h, 13 marraskuun Vastaa

    Täällä myös yksi ”isätön”! Vasta näin vähän vanhempana on alkanu ymmärtää miten paljon tää tilanne on vaikuttanu omaan itteensä. Välillä oon ajatellu että oon ihan sinut asian kanssa, välillä huomaa ettei sen kanssa tuu koskaan olemaan täysin ok. Tuttavapiirissä ei ole ystäviä samassa tilanteessa, eli vertaistuen puute on vaikuttanut myös paljon asian käsittelyyn (tai sen puutteeseen…) MUTTA jos jotain hyvää tilanteesta on seurannut on se että kun toinen vanhempi on täysin turha, niin toinen vanhempi eli rakas äiti on tullut sitäkin korvaamattomaksi <3

    • Saija
      Saija
      Posted at 07:52h, 15 marraskuun Vastaa

      Harmi kuulla, että sä oot kans ”isätön” :( Toisaalta on helpottavaa kuulla, että löytyy muitakin koska niin kuin sanoit: vertaistuen puute on vaikuttanut täälläkin. Lähipiirissä lähes kaikki ovat olleet isänsä kanssa edes jonkinlaisessa yhteydessä. Mutta onneksi meiltä löytyy ihanat äidit, jotka ilahduttaa tässä :) Kiitos sulle Tiina, kun tulit kommentoimaan tämän <3

  • Avatar
    Nasse
    Posted at 23:50h, 13 marraskuun Vastaa

    Upea teksti. En itsekään ole koskaan juhlinut isänpäivää samasta syystä, hän ei koskaan ollut paikalla. Sen sijaan päätin sisarusteni kanssa juhlia äitiä isänpäivänä, koska hän hoiti molemmat roolit. Siitä olen äidille erittäin kiitollinen❤

    • Saija
      Saija
      Posted at 21:36h, 15 marraskuun Vastaa

      Kiitos paljon! Voi ei :/ Harmi kuulla, että säkään et ole saanut juhlia isänpäivää sen oikealla tarkoituksella. Mutta miten ihana idea juhlistaa silloin omaa äitiä. On äitit sellaisiakin supersankareita, kun ovat pystyneet hoitaa molemmat roolit <3

  • Avatar
    Linda
    Posted at 08:44h, 14 marraskuun Vastaa

    Kiitos tämän näkökulman jakamisesta. Oma isäni menehtyi, kun olin teini-iässä ja jokainen isänpäivä tuntuu repivän sydäntä. Mutta ehkä tämän kirjoituksen ansiosta voin vaihtaa näkökulmaa ja olla kiitollinen kaikista läheisistä, joita elämässäni vielä on :) <3

    • Saija
      Saija
      Posted at 21:50h, 15 marraskuun Vastaa

      Kiitos sulle Linda kommentista. Osanotot isäsi puolesta :( Suosittelen kyllä näkökulman vaihtamista, se helpottaa myös omaa oloa. Ja isänpäivänä on parasta juhlistaa vaikka omaa äitiä, joka on toiminut kahdessa roolissa <3

  • Avatar
    Ansku k
    Posted at 15:17h, 14 marraskuun Vastaa

    Voiei, mutta hyvä, että sulla on ollu muita rakkaita läheisiä. Rohkea kun kirjotit tän ja hyvin kirjotit♡

    • Saija
      Saija
      Posted at 07:24h, 15 marraskuun Vastaa

      Niinpä, niiden tärkeys painottuu enemmän tällaisina päivinä :) Kiitos Ansku ja mahtavaa, että pidit tästä kirjoituksesta <3

  • Avatar
    Teljänneito Jessica
    Posted at 00:20h, 15 marraskuun Vastaa

    Ihana postaus, hienoa kun kirjoitit tämän <3

    • Saija
      Saija
      Posted at 11:03h, 15 marraskuun Vastaa

      Voi kiitos paljon, ihana nähdä sun pitävän tästä <3 xx

  • Avatar
    Elisabet M. Rinne
    Posted at 13:50h, 17 marraskuun Vastaa

    Ihanan rohkea kirjoitus, kiitos kun kerroit tämän kipeän asian. Itselläni tilanne on päinvastainen, mutta tämä sun teksti kosketti syvältä. Monen elämästä puuttuu se tärkeä ihminen ja tämä teksti varmasti auttaa monia. Kiitos, kun jaoit tarinasi! <3

    Elisabet | http://www.fashionpoetry.eu

    • Saija
      Saija
      Posted at 19:58h, 17 marraskuun Vastaa

      Kiitos paljon :) Tulee hyvä mieli, kun saa tällaisesta tekstistä näin hyvää palautetta. Välillä on hyvä avautua <3

Post A Comment