Opiskelemattomuudesta

Näin perjantai-illalla on hyvä istua sohvalle, viltin alle, juoda kuppi kuumaa teetä ja nollata ajatuksia. Päällimmäisenä mielessä pyörii mietteitä opiskeluista (niin kuin joka vuosi tähän samaan aikaan). Kirjoittelin teille viime vuonna opiskeluahdistuksesta, mutta tänä vuonna sitä ei ole. Miksi? Koska en ole hakemassa opiskelemaan, sellainen ei ole käynyt edes mielessä.

Vaikka opiskelu ei ole ajankohtaista tällä hetkellä enkä ole 100%:sen varma tuleeko koskaan enää edes olemaan… Niin törmään silti tähän sanaan lähes viikottain, jos ei jopa päivittäin. Saan kyselyitä niin sukulaisilta, tutuilta kuin jopa puolituntemattomilta. Yleensä ne ovat: ”Mihin hait opiskelemaan?” tai ”Koska sulla on pääsykokeet?”.

Näissä kysymyksissä ei ole mitään väärää, mutta tuntuu että vastauksena olevat ”En mihinkään” ja ”Ei mulla ole pääsykokeita, koska en hae opiskelemaan”, aiheuttavat pääsääntöisesti negatiivisiä ilmeitä sekä vastauksia. Kautta aikojen ollut ollut oletuksena, että jokainen nuori lähtee yläasteen jälkeen joko lukioon tai ammattilliseen ja tämän jälkeen jatkaa opiskeluita entistä ylemmäs. Tai vaihtaa jopa alaa. Olit oikealla alalla tai et, halusit opiskella tai et, mutta kunhan opiskelet niin se on ainoa oikea sekä ennen kaikkea muiden silmissä hyväksyttävä valinta.

Välillä tuntuu todella pahalta, jos ei jopa halveksuvalta ettei sitä kannusteta tässä elämässä nuoria kuin opiskelemaan. Suomen työllisyystilanne ei ole mikään hyvä, joten sen kannalta opiskelu on kannattavaa. En sitä kiellä, vaan päinvastoin onhan opiskelu hieno juttu. Kyllä multa nousee ainakin suuri hatunnosto hyvien tutkintojen saavuttaneille! Työttömänä on oivallinen ratkaisu lähteä opiskelemaan vaikka jopa uutta ammattiaan itselleen, koska se taas vie eteenpäin. Jokainen saa tietysti opiskella, jos haluaa – mutta entäs me, jotka eivät nyt sitä haluta? Kyllä pieni kannustus tai edes hymy sen negatiivisen ilmeen sijaan olisi kaivattua. Mulla on jo ammatti, joten miten monta vuotta täytyy vielä opiskella ”hyväksymisen” saamiseksi?

tavoitteet

Mä en ole koskaan vihannut koulunkäyntiä, kyse ei ole siitä. Vaan onnellisuudesta, joka kuvastaa hyvin mun tämän hetkistä elämäntilannetta. Oon opiskellut jo liiketaloutta ja valmistunut merkonomiksi eli kyllä multa löytyy aivan oikea ammatti. Mulla on kaksi työtä, joista toinen on vakituinen kaupan alalla ja toinen on tämä blogi. Ja oon näistä älyttömän kiitollinen  Bloggaaminen on unelmatyö ja sitä haluan tulevaisuudessakin tehdä. Sen rinnalla haluan mahdollisesti jatkaa juuri kaupan alan töitä. Myös markkinointi, pr-työt ja ylipäätänsä muoti kiinnostavat, joten oon avoin erilaisille työkuvioille. En vielä tiedä edes, mistä tuun löytämään itseni vuoden päästä. Mutta tässä kohtaa en näe tarpeelliseksi lähteä opiskelemaan. Jos lähtisin niin ainoastaan korottaisin korkeammalle eli tradenomiksi. Ehkä sitten, jos tulee halua vaihtaa kokonaan alaa.

saijis

Ihminen joka nauttii siitä työstä, mitä tekee – on saavuttanut oikean päämäärän. Oli alla sitten kuinka monta tutkintoa tahansa, työkokemusta vuosi tai kymmenen niin elämä on liian lyhyt aika tuhlattavaksi muuhun kuin onnellisuuteen. Kun uskoo itseensä niin voi saavuttaa ja paljon.

Kuten sanoin niin en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Oon aina ollut ihminen, joka elää hetkessä – vaikka välillä unelmoikin. Muistakaa myös te unelmoida ja toteuttaa unelmia, piti ne sitten sisällään opiskeluita tai töitä niin tärkeintä on, että juuri sä teet sen päätöksen. Ja itsesi onnelliseksi. Have a nice friday sweeties!


71 Responses to “Opiskelemattomuudesta”

  1. Avatar Mimi sanoo:

    Tää on niin totta! Lähin muutama vuosi sitten opiskelemaan erästä alaa melkein heti valmistumisen jälkeen, koska tuntui että ”niin pitää tehdä kun muutkin tekee”. Kun sitten lopetin opiskelut vuoden jälkeen (itse opiskelu oli mukavaa, mutta ala ei ehkä omin kuitenkaan) ja siirryin takas työelämään, saa EDELLEEN, siis 3 vuoden jälkeen, vastata kysymyksiin ”millon jatkat opiskelua, oletko hakenut johonkin?”. Tiedän etteivät ihmiset varmasti pahalla kysele, mutta itselle tulee aina fiilis että miksi pitää selitellä kun pidän ihan nykyisestä työstäni? :D En normaalisti ikinä kommentoi mitään mihinkään mutta oli niin ajankohtainen aihe kun muutama päivä sitten joku puolituttu sitä taas kysyi ja ärsytys nousi pintaan :Dd Ihana blogi, jatka samaan malliin (tästä aiheesta poiketen) positiivisella tyylilläsi! <3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei :/ Niin ikävä kuulla, että sulle on käynyt noin. Mutta et varmastikaan ole ainoa! Monet lähtevät nopeasti opiskelemaan ihan vaan sen takia, että paineet ovat kovat. Ihmisillä on oletuksena se, että jokainen haluaa opiskella ja tietää vielä jopa, että mitä alaa. Nämä ns. muilta tulevat paineet tuntuvat ohjaavan nuorta vain opiskelemaan, vaikka kukaan ei tiedä onko hänellä esimerkiksi muita suunnitelmia tulevaisuudelle: mennä töihin, matkustaa jne. Mä tiedän sun olotilan. Tuntuu kans, että sitä joutuu ns. selitellä työelämään jäämistä heikkona valintana :s Mutta ihana nähdä, että sä oot löytänyt sellaisen työn josta pidät! Miksi sitä hyvää vaihtamaan? Kiitos sulle paljon tästä kommentista ja viimeisen lauseen piristyksestä :) <3

  2. Avatar Laalaa sanoo:

    Tässä juuri itsekin olen lähipäivinä paininut opiskeluun liittyvien ajatusten kanssa. Opiskelen tällä hetkellä toista ammattia lähinnä vain hyvien työllisyysnäkymien ja palkan takia, mutta nyt se on alkanut vähän tökkiä ja tekisi mieli jättää koulu kesken ja tehdä sitä mitä todella haluaa. Valitettavasti ala johon haluaisin oikeasti lähteä, ei ole kovin kannattava koska töitä ei kauheasti ole ja palkkakin on surkea. Plus vanhemmat pitävät sitä turhana hommana. Onko kuitenkaan kannattavaa tehdä sitä mistä ei pidä mutta palkkaa tulee vai sitä mitä rakastaa ja olla vähän huonotuloisempi?

    • Saija Saija sanoo:

      Mä halusin kirjoittaa tästä aiheesta nyt, kun tiesin opiskeluasioiden olevan nyt ajankohtaista :) Tuo on hyvä juttu, että oot lähtenyt opiskelemaan alaa, jossa on hyvä työllisyystilanne. Mutta mä sanoisin, että kannattaa kuunnella itseään ja tehdä sitä mikä tuntuu parhaimmalta. Opiskelet ammattia vain itseäsi varten, joten siinä kohtaa ei kannata välittää muiden mielipiteistä. Jos oikeasti rakastaa sitä mitä tekee niin se kyllä vaikuttaa positiivisesti koko elämään :) Ja eihän sitä koskaan tiedä, että vaikka olisi vähän huonotuloisempi niin kova intohimo työtään kohtaan veisi johonkin pidemmälle! Opiskeluiden keskeyttäminen on raskas päätös, mutta kannattaa ajatella että aina sinne koulunpenkille voi myös palata uudelleen, jos tulee sellainen tunne. Kunhan muistaa kuunnella itseään. Hurjan paljon tsemppiä sulle <3

  3. Hyvä postaus! Ite olen valmistunut 2008 ja itseasiassa ammattiin jota en ole päivääkään tehnyt, enkä tee. Työ opettaa tekijäänsä ja omalla persoonalla ja työn teolla olen päässyt niihin ei oman alan töihin :). Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, ehkä joskus opiskelemaan mutta työn tekoa itse arvostan todella paljon

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitoksia :) Hei, hienoa! Sä oot hyvä esimerkki siitä, että kun tekee sitä mistä pitää niin pääsee pitkälle. Aina voit lähteä opiskelemaan lisää, niin kuin mäkin. Sitten, jos sellaiset tunteet tai tilanteet joskus tulevat. Mutta tärkeintä on tehdä juuri niin kuin itsestä tällä hetkellä parhaalta tuntuu. Kiitos mahtavasta kommentistasi Tiina (:

  4. Avatar Sini sanoo:

    Ymmärrän sua tosi hyvin ! Pidin itsekin nyt välivuoden, ja jossain vaiheessa alkoi mennä jo hermo siihen välivuoden selittelyyn ja siihen, et kaikille sai hokea että en vain lorvi vaan saan myös tulevaisuuden kannalta arvokasta työkokemusta.

    Toisaalta kuitenkin tajuan myös ihmisiä, jotka odottaa sun JOSSAKIN vaiheessa vielä opiskelevan :-). Bloggaajan työ on silleen aika epävarmaa, että tämän suosio voi romahtaa yhtä nopeasti kuin se tulikin. En itse usko, että oikein kukaan tällä hetkellä bloggaava tekee tätä duunia esim eläkeikään asti :-). Mut onhan sulla kuitenkin perustutkinto alla ja saat toisesta työstäsi kokoajan kokemusta, että et sä mitenkään ”puilla paljaille” jäisi, vaikka bloggaaminen joskus loppuis. Joten sinäänsä ihan turhaa muiden huolehtia!

    • Saija Saija sanoo:

      Mahtava kuulla:) Ymmärrän täysin. Niitä selittelyitä, kun saa kertoa jatkuvaan tahtiin. Toisaalta ymmärrän, että ihmiset ovat uteliaita ja kiinnostuneita, mutta tsempit siitä että on työelämässä on ansaittuja. Eri asia, jos sitä vaan istuisi kotona eikä kuvitelisikaan menevänsä töihin ja opiskelemaan.

      Se on täysin totta :-) Blogit jäävät varmasti jossain välissä, mutta tämä ala kasvattaa myös koko ajan uusia työpaikkoja. Bloggaaminen työnä on hyvä pohja tulevaisuudessa, jos haluaa esimerkiksi sosiaalisen median tai markkinoinnin alalle töihin. Sitä ei koskaan tiedä. Mutta eipä sitä mikään muukaan työpaikka ole näin nopeasti muuttuvassa maailmassa täysin varma. Niinpä! Mulla on jo toinen työ ja ihan oikea ammatti, joten tuskin tulisin jäämään tyhjän päälle vaikka mitä tapahtuisi. Ja jos tulisin niin sitten voi opiskella, mutta nyt eletään tätä hetkeä ja ollaan onnellisia näin <3 Ja sen täytyisi olla tärkeintä. Kiitos paljon tästä, tämä oli hyvä näkemys :)

  5. Avatar Mimi sanoo:

    Apua olispas huonoa suomea, siis jatka samaan malliin ja edelleen tällaiset syvällisemmätkin postaukset ovat tervetulleita muuten hyvän mielen-postausten rinnalla!:D

    • Saija Saija sanoo:

      Haha ei se mitään :D Ymmärsin hyvin mitä tarkoitit! Ja voisin kyllä kirjoittaa näitä syvällisempiäkin postauksia aina välillä :’)

  6. Avatar Maria sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Joka puolella tosiaan puhutaan vaan hauista ja pääsykokeista niin mahtavaa että joku muistuttaa kuinka jo yhenkin tutkinnon saavuttaminen on todellakin tarpeeksi. Riippuu ihan ihmisestä ja tilanteesta :) mä valmistun vuoden päästä taloushallinnon puolelta merkonomiksi ja tällä hetkellä mahdolliset jatko-opinnot ajatuksena vaan ahdistaa… Haluaisin kovasti päästä ensin kunnolla näkemään työelämää valmistumisen jälkeen vaikka joskus myöhemmin haluaisinkin opiskella lisää, täytyy toivoo parasta että kävis niin hyvin että saa heti valmistumisen jälkeen töitä!

    • Saija Saija sanoo:

      Niinpä!! Jokainen kulkee omaa polkuaan ja mä ajattelen niin, että näin tehdessä jokainen myös pääsee pitkälle :) Omat valinnat ovat juuri ne oikeat. Toinen haluaa opiskella ja toinen tehdä töitä: molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Mä muistan kans, että siinä tuli paineet valmistumisen aikoihin jatko-opiskeluista :s Tein kuitenkin sen päätöksen, että en lähde vaan meen työelämään enkä ole päivääkään katunut tätä päätöstä. Toivottavasti löydät työpaikan, mä pidän peukkuja :)!

  7. Avatar Laura sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Tuntuu kamalalta, miten ympäristön paineet ajaa ihmisiä tekemään sellaisia valintoja, jotka ei loppujenlopuksi ole heidän omia. Itse oon jatkanut lukiosta suoraan yliopistoon ja mulle maisterintutkinto on aina edustanut tietynlaista sivistystä ja ”takuuta” siitä, että tulevaisuudessa mahdollisesti sais paremmin töitä (mikä ei kuitenkaan oo itsestäänselvyys opiskelleenakaan). Kaiken opiskelun oon kuitenkin tehnyt siks kun itse haluan ja jos joku toinen suunnittelee elämänsä eri tavalla, niin mun mielestä se päätös on aivan yhtä arvokas. Tärkeintä on just se, että itse määrittää tavoitteet elämälleen, olipa ne sitten työelämään tai vaikka perheeseen painottuvia. Vaan sillon voi aidosti sanoa, että tavoittelee unelmiaan :)

    • Saija Saija sanoo:

      Sanos muuta :s Hienoa, että sä oot tehnyt juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu! Noin sen täytyykin mennä :) Oli ne unelmat sitten mitä tahansa, vaatii ne sitten mitä tahansa niin kaikki ovat kunnioituksen arvoisia. Jotkut haluavat esimerkiksi perustaa perheen nuorena ja se on kunnioitettavaa myös, koska kyse on unelmasta. Sä puit hyvin sanoiksi sen, mitä itsekin ajattelen. Vaikka yhteiskunta kannustaisi mihin tahansa niin tärkeintä on, että kulkee omaa valitsemaansa polkuaan. Kiitos kovasti Laura tästä. Mahtavaa nähdä, että ajattelette samalla tavalla :)

  8. Avatar Ansku k sanoo:

    Oon niin samaa mieltä sun kanssa!!
    Tosi hyvä postaus♡
    Ja miks sun ees tarttis opiskella lisää jonkun mielestä? Kun sul on jo 2-vakituista työtä ja mieluisia sellaisia. Just tuo, että tärkeintä on olla ite onnellinen ja tehdä ite ne päätökset
    Ite en oo kyl tollasta viel kokenut ku oon viel niin nuori, että hain vasta toisen asteen koulutuksiin:)

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos tuhannesti Ansku <3 Hieno juttu, että postaus oli mieluinen =) Niinpä! Se, että löytyy työkokemusta jo näin paljon on mun mielestä vain eteenpäin vievää. Ja tärkeintä on juuri se, että on onnellinen. Ei tätä elämää eletä kenenkään muun vuoksi kuin itsensä. Oi tsemppiä sulle toisen asteen koulutukseen:)

  9. Avatar Nimetön sanoo:

    Musta tässä postauksesta unohtui kokonaan ajatus siitä että opiskelu vain auttaisi ja kehittäisi sinua siitä mitä teet :) liian usein ajatellaan että opiskellaan sen tutkinnon takia. Tottakai käytännössä tutkinto mahdollistaa erilaisiin työtehtäviin hakemisen, mutta juuri sen sisältämän osaamisen takia. Hyvä ettet hae opiskelemaan muiden painostuksesta, mutta muista et opiskelu voisi vaan kehittää sinua ja sinun osaamistasi. Voithan opiskella esimerkiksi alaa, joka hyödyntää sinua blogaamisessa. Toivottavasti ymmärsit pointtini, kovin väsyneellä päällä tätä nyt kirjoitin :D

    • Saija Saija sanoo:

      Ei, se ei ollut tarkoitus :) Kuten sanoin niin opiskelu on hyvä juttu. Ja työllisyyden vuoksihan sitä tutkintoa haetaan. Mutta ei sitä koskaan tiedä vaikka mulle tulisi joskus tunne, että haluan opiskelemaan. Sitten haen. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että oon tyytyväinen näin ja uskon tämän tien kantavan sinne mihin haluan. Ja sitten päästään tähän, etten tiedä mitä työtä mahdollisesti haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Toisaalta voisin opiskella blogiin liittyvää aihetta, mutta katsotaan mihin elämä tulevaisuudessa vie. Nyt oon onnellinen näin, kun kuljen valitsemaani polkua. Kyllä ymmärin ja hyvä pointti olikin :)

  10. Avatar hfghfhf sanoo:

    fhfhfhg

  11. Avatar Opiskelija sanoo:

    Samaa mieltä. Tuntuu et mua jopa hävettää sanoa et oon kans käyny kauppiksen, koska tuntuu et ihmiset pitää amislaisia jotenkin huonompina kuin lukiolaisia, ainakin mun tuttava piirissä..

    Nyt opiskelen tradenomiks ja ei se koulu nyt niin kummempaa oo verrattuna kauppikseen! tosi paljon samaa asiaa, hieman syvemmin vaan käytynä läpi. Kuitenkin tiedän monia jotka tradenomeina tekee samoja hommia kun kauppiksen käyneet…

    • Saija Saija sanoo:

      Eii… Tiedän niin mitä tarkoitat :( Se on surullista, että yhteiskunta tsemppaa opiskelemaan ja sen jälkeen työelämään. Mutta jos siihen työelämään pääsee nopeammin niin sitä pidetään jopa heikkoutena. Tradenomi on vaihtoehto jota itsekin aikoinaan harkitsin. Mä oon kans kuullut, että jotkut tekevät täysin samoja hommia. Syynä on varmasti se, että toiset ovat päässeet samaan pisteeseen opiskelemalla ja toiset ovat kerryttäneet hyvää työkokemusta. Mun mielestä molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja :)

      • Avatar illusia sanoo:

        mikäs siinä nyt on niin surullista, että yhteiskunta tsemppaa ihmisiä kehittymään ja kartuttamaan sivistystasoaan? Koulutuksen _ainoa_ pointti ei ole valmistua johonkin ammattiin tai saada tutkintotodistusta, niin kuin tunnut tässä postauksessa esittävän, vaan myös se että mitä paremmin yksittäiset ihmiset ymmärtävät maailman mekanismeja ja syy-seuraussuhteita, sitä kykenevämpiä he ovat arvioimaan yhteiskunnallista tilannetta ja vaikuttamaan itse omiin mahdollisuuksiinsa. Vaikuttaa aika kapealta tämä sun käsitys opiskelusta ja jotenkin jäi sellainen kuva, että opiskelijat opiskelevat paineen alla. Eikä niin, että joku olisi kiinnostunut oikeasti jostain ilmiöiden ymmärtämisestä/taitojen kerryttämisestä/maailmasta itsensä ulkopuolella…. No, jos oma kiinnostus riittää lähinnä siihen, että haluaa ymmärtää lähinnä mikä vaate näyttää hyvältä Oman Itsen päällä, niin mikäs siinä sitten.

        • Saija Saija sanoo:

          Häh? Luitko tekstistä jokaisen lauseen? :o Kuulostaa siltä kuin olisit opiskelijana ottanut itseesi tästä tekstistä, mikä ei todellakaan ole tarkoitus. Pahoittelut siitä! Kuten tekstissä sanoin niin ”mun mielestä opiskelu on hyvä juttu” – skippasitko tämän kokonaan? Tekstin idea on puhua työelämästä. Eli siitä kuinka yhteiskunta ei ns. tunnu pitävän samalla aaltopituudella opiskelua ja työtä nuoren valintana :s Eli monesti kannustetaan opiskelemaan (joka on edelleen hyvä juttu), mutta jos joku valitsee eri polun niin häntä katsovaan halveksuvasti. Tuntuu, että halusit tahallasi keksiä tästä huonoa sanottavaa… Koska mä nimenomaan kerroin juuri omista urahaaveista. Se, että siellä lukee muoti niin ei tarkoita sitä, että miettisin omia vaatteitani vaan päinvastoin ehkä muiden. Muoti-sana työnä pitää aika paljon sisällään. Kuten myös bloggaaminen. Ei se oli vain päivän asujen kuvaamista vaan antaa monipuoliset taidot monelta eri aihealueelta :) Toivottavasti ymmärsit nyt pointtini hieman paremmin ja pahoittelut vielä, että ymmärsit sen väärin. Kiitos sulle kuitenkin kommentistasi :)

  12. Avatar Bellanna sanoo:

    Siis vau! Vitsi mikä kirjoitus! :) Tosi hyvä! Iso hatunnosto sulle Saija! :) Ei muuta kuin jatkat samaan malliin vaan! Sitä kun ei ikinä tiedä mihin elämä kuljettaa :) Kaikkea hyvää sulle <3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ootpas ihana! Kiitos paljon (: Sanoppa – elämää ei voi kovin paljoa ainakaan etukäteen suunnitella. Sitä ei tiedä, mistä löytää itsensä vuoden päästä. Mutta näin oon jokatapauksessa onnellinen :) Kaikkea hyvää myös sinne <3

  13. Avatar Riikka sanoo:

    Vakituinen työpaikka on tällaisena aikana iso asia! Ja oppiahan sitä saa työstäkin :) Niin, miksi pitäisi opiskella, jos viihtyy työpaikassaan ja ammatissaan?

    • Saija Saija sanoo:

      Agree :-) Aina voi hakea opiskelemaan, jos tulee sellainen tunne. Pakkopullana se ei varmasti vie niin pitkälle kuin intohimon saattelemana. Nyt oon onnellinen näin ja se on tärkein kriteeri :)!

  14. Avatar Empuskaa sanoo:

    Upea teksti Saija <3 juurikin näin!! Tähän ei paljon oo lisättävää :) puit kyllä hyvin sun ajatukset sanoiksi <3 ihana myös lukea että oot onnellinen <3 mä menin kans yläasteen jälkeen ammatilliseen koulutukseen, ja nyt oon ollu kohta 5v päiväkodissa töissä enkä osais kyllä muuta ammattia itselle kuvitella :D

    • Saija Saija sanoo:

      Voi vitsit kiitos ihanainen… <3 Hyvä juttu, että pidit :) Mä oon kyllä tosi onnellinen ja toivon, että se välittyy teillekin. Noniin! Tosi hyvä juttu, että oot löytänyt oman alasi ja päässyt unelmien työhön. Näin sen juuri täytyykin mennä :) <3

  15. Avatar Suvi sanoo:

    Törmään samoihin kysymyksiin myös kuukausittain! : / oon just saman ikänen ja valmistunut myös merkonomiksi. Sukujuhlat on niitä pahimpia :(

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :-( Sellaisten kysymyksien kohdalla tuntee itsensä niin heikoksi, mikä on väärin… Työpaikka on mun mielestä myös arvostamisen kohde. Varsinkin tällaisessa Suomen työllisyystilanteessa. Toivottavasti ihmiset pikkuhiljaa tottuvat siihen, että jotkut valitsevat eri tien :)

  16. Avatar Vera sanoo:

    Mulla on itseasiassa ihan sama tilanne. Oon merkonomiks valmistunu ja vakkariduunissa vaatekaupassa. Muistan jo sen hämmästyksen sukulaisten keskuudessa kun amikseen pääsin Olin ensimmäinen tästä sukupolvesta joka ei lukioo valinnut. No, nyt kun kauppis on takanapäin, saan sitten jatkuvasti kyselyjä opiskelusta ja siitä koska aion jatkaa opiskelua. Vastaukseks oon antanu, että tradenomiks korottaudun sitten kun en pelkkänä merkonomina saa haluamiani töitä. No, vielä ei oo tullu sellasta tilannetta. Tietysti ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta nyt on hyvä näin! On tosi kannustavaa kuulla että myös muut ovat tehneet saman ”valinnan”, enkä ole ainoa joka uhkaa näitä normeja pysymällä ihan vaan duunarina. :-D

    • Saija Saija sanoo:

      Ihana asenne :D Juuri näin! Mahtavaa, että sä oot saanut työpaikan. Oon sun kanssa täysin samaa mieltä tuosta, että sitten kouluttaudutaan jos ei paikkaa muuten irtoa. Kyllä se työkokemus on myös ratkaiseva merkonomilla (joissain paikoissa ratkaisevampi kuin jatkokoulutus). Se on totta, että koskaan ei tiedä mistä sitä löytää itsensä vuoden tai parin päästä, mutta jos töitä on niin ei sitä kannata tulevaisuutta stressata. Mustakin oli lohduttavaa nähdä, että löytyy muitakin saman valinnan tehneitä! :)

  17. Avatar Emilia sanoo:

    Voi ei, niin tuttua vastata noihin ainaisiin kysymyksiin opiskeluista.. Olis ihana että näin töissä käyvänä joku joskus kysyisi ihan ensimmäisenä siitä että millasta töissä on :D Itellä on myös merkonomin koulutus taustalla ja joskus tosiaan hävettää myöntää että on opiskellut vain sen, kun pitäisi olla aina käytyny yliopistot sun muut että sukulaiset olisi tyytyväisiä. Mutta tätä elämää eletään vain itseään varten ja tehdään ne ratkasut niin että itse voi hyvin ja on onnellinen <3 Mahtava postaus Saija ja lisää vain tälläsiä pohdintoja :)

    • Saija Saija sanoo:

      No niinpä :D Olisi kyllä kiva, kun joku kysyisi työstä jotain eikä aina vain opiskeluista… Mua kans :/ Vaikka merkonomin koulutuksessa ei ole mun mielestä mitään hävettävää. On kurjaa, että yhtä tutkintoa ei arvosteta vaan täytyy olla monta. Mutta kuten sanoit niin itseämme varten ne päätökset tehdään :) Onnellisuus on kaiken a ja o. Voi kiitos sulle paljon tästä<3 Voisin kyllä tehdä tällaisia tulevaisuudessa lisääkin :-)

  18. Avatar tm sanoo:

    Mä oon käyny lukion ja opiskelen tällä hetkellä oikiksessa. Kyseenalaistan mun valintaa aina sillon tällön, että hainko vaan sen takia kun tää on oikis ja onko tää mun juttu ja haluanko tehdä 12-tuntisia päiviä täältä valmistuttuani, jnejne mutta.. mitä pidemmälle munkin opinnot menee, niin sitä enemmän tajuan tässä olevan kyse niin paljon muustakin kun pelkästä tutkinnosta. Etenkin oikis, mutta muutkin korkeakoulututkinnot opettaa eri ajattelutapoja, näkökulmia, kyseenalaistamaan, pohtimaan, analysoimaan, se opettaa miten yhteiskunta toimii, miten sosiaali-, koulutus- ja terveydenhuoltopolitiikkaa tehdään, ihan jäätävän määrän yleissivistävää ja mittaamattoman arvokasta tietoa. Löysin aikonani Weheartit:sta hyvän quoten tähän: Being educated is not just to get a job, it effects the way you think, the way you speak, the way view life and the way you respect. Sanasta sanaan niin täysin totta, tunnen olevan niin etuoikeutettu kun saan nimenomaan opiskella ja kehittää itseäni joka päivä! Tulipas nyt pitkä teksti haha, mutta harkitse ehdottomasti jatkokouluttautumista vielä joskus, ei sillä iällä oo mitään väliä kouluun hakiessa :) Ja sitten vielä pakko sanoa, että en myöskään yhtään vähättele tai katso alaspäin ihmisiä, joilla ei oo maisterin papereita, ei tää oo kaikkien juttu, eikä muiden valinnat oo multa pois. Pääasia, että itse on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin ja jos toi on sun juttu niin ei muutakun way to go girl, oot onnekas kun oot löytäny sen näin nuorena!! :)

    • Avatar Laura sanoo:

      Täysin samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa! Korkeakoulutus kun yleisestikin on generalistista (yliopistossa) eikä anna varmuutta työllistymisestä. Itse ainakin opiskelen ajattelutavan ja tutkimuksellisen mielenkiinnon takia :) Asioita osaa katsoa sitten niin erilaisista perspektiiveistä ja maailma avautuu. Opiskeleminen kannattaa aina! :)

  19. Avatar Sofia sanoo:

    Monesti myöskin kuulee ihmisten puhuttavan, että saat helpommin töitä jos olet korkeammin koulutettu tai että työnantajat arvostavat sitä. On tuokin toki totta osalla työnantajista, mutta osa taas arvostaa enemmän työkokemusta!

    Opiskelin itse merkonomiksi 10kk opiskelulla. Aiemmin tein erialan hommia ja työelämän alotin 13 vuotiaana kesätöillä. Kokemusta toimistohommasta mulla ei ollut ennenkuin nykyseen työpaikkaan pääsin, assistentin hommaan. Oma pomoni arvosti työkokemusta (vaikka erialan hommista olikin). Myös palkan sain niin hyvän, mitä yleensä sais vasta 5 vuoden työkokemusvuoden jälkeen. En siis suunnittele enää opiskelemista, työkokemus on kaikista parasta!:)

    • Saija Saija sanoo:

      Sepä :) Se riippuu täysin työnantajasta ja paikasta, jota haet. Voi vitsit, että oon onnellinen sun puolesta! Oot edennyt pitkälle ja periaatteessa pelkällä työkokemuksella – kyllä se vain selvästi vaikuttaa. Polkuja on monia ja tämä työnteko tuntuu itselle luontevammalta :) Eli sitä tehdään, mistä nautitaan. Kiitos paljon Sofia tästä kommentista. Oli hienoa nähdä, että työnteolla pystyy etenemään :)

  20. Avatar Reetta sanoo:

    Kiinnostava postaus. Itse lähdin lukion jälkeen yliopistoon ja olen nyt maisteri, ammatiltani aineenopettaja. Olen ollut vajaan vuoden työelämässä, ja mielessä on alkanut kyteä ajatus, että onkohan tämä sittenkään sitä mitä haluan loppuelämältäni… Pidän työstäni kyllä, mutta siinä on paljon huonojakin puolia ja opiskelujen aikana ehti muodostua ehkä aika ruusuinenkin kuva siitä todellisuudesta :D No, näin nuorena ei onneksi tarvitsekaan olla kaikki valmiina, vaikka joskus niin ajattelin! On hyvin aikaa mennä, tehdä ja kokea, samoin kuin hankkia työkokemusta ja kouluttautua vielä lisääkin, jos mieli tekee.

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitti Reetta:) Oi vautsi! Sulla on mahtava tutkinto. Harmi, että susta tuntuu mahdollisen työn olevan ns. väärä. Mutta nuorena sitä ehtii hyvin vaihtaa paikkaa, opiskella lisää jne. Tulevaisuutta ei kannata stressata, mutta kunhan tekee sitä mikä tuo onnellisuutta elämään. Niinpä, ei sitä tiedä vaikka löytäisin itsekin vuoden päästä vielä koulunpenkille. Avoimin mielin tulevaisuutta kohden :)

  21. Avatar Julia sanoo:

    Tärkeää on kuunnella itseään, kun on kyseessä koulutus ja ylipäätänsäkin oma elämä. Kukaan muu ei voi tietää mikä tekee susta onnellisen ja minkä tekemisestä sä aidosti nautit. Siks pitääkin sulkea muiden (sukulaisten, perheen, kavereiden, yhteiskunnan…) odotukset pois. Näin voi saavuttaa elämän, joka on just omannäköne ja sellane, joka tekee onnelliseks.

    • Saija Saija sanoo:

      AGREE! Sä sanoit sen niin hyvin :) Omaa elämää eletään kuitenkin vain itseään varten. Oli kyse sitten mistä päätöksestä vaan. Tärkeintä olisi aina muistaa kuunnella sitä omaa sydäntä ja kulkea sitä polkua, joka tuntuu oikealta. Onnellisuus on munkin mielestä kaiken a ja o :)

  22. Avatar Isla sanoo:

    Jes, mahtava kirjoitus.

    Aurinkoista alkavaa viikonloppua!

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos hurjan paljon Isla! Ja toivottavasti myös sulla oli mukava viikonloppu (:

  23. Avatar Kaisa sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja olen täysin samoilla linjoilla. Itselläni on ammatillinen tutkinto suoritettu ja olen vakituisessa työssä unelma-alallani ja rakastan työtäni. Aina silloin tällöin kuitenkin ihmiset kysyvät, olenko ajatellut lähteä opiskelemaan. Tuntuu, että en ole riittävän hyvä ihminen, kun ei ole korkeakoulututkintoa.

    • Saija Saija sanoo:

      Ihan superia, että oot ns. samassa tilanteessa kuin mä :) Ihmiset tuntuvat kyselevän tästä aiheesta ilmeisesti jokaiselta, joka on valinnut jatko-opiskelun sijaan työelämän. Sitä kyllä tuntee itsensä sellaisissa tilanteissa huonoksi ihmiseksi. Mutta ei välitetä :)!

  24. Avatar hanna sanoo:

    Oi tiedän niin mistä puhut… Jäin ite heti lukion ja ammattiin valmistumisen jälkeen duuniin ja olin siinä onnellinen nämä kaksi ja puoli täyttä työvuotta jotka sen parissa olen viettänyt. Työ oli juuri oikea opiskeltuun alaan nähden. Joka kevät porukat kuitenkin kyseli lähdenkö opiskelemaan ja kahtena keväänä sanoin että en hae vielä, katson mihin nykyinen työpaikka vie. Nyt kun on käynyt selväksi etten pääse tässä työpaikassa etenemään mihinkään päätin ottaa vastaan aiemmin saadun opiskelupaikan JAMKista. Tässä työn ohessa kouluttauduin kuitenkin jo markkinointiassistentiksi (ammattitutkinto), joten laakereilleen ja ’pelkkään’ duuniin en jäänyt. Välillä tuntuu että se pelkkä työkin olisi riittänyt, työn ja koulun yhdistäminen on joskus melko hankalaa ja työlästä.

    Ihanaa jos olet löytänyt itsellesi sen mitä tykkäät tehdä, suuresti tsemppiä siihen! :) Täälläkin sitä kohti mennään.

    hanna
    http://www.hannamariav.com

    • Saija Saija sanoo:

      Ihana tarina :) Uskon, että työn ja opiskelun yhdistäminen on rankkaa ja varsinkin aikaa vievää. Mutta hienoa, että lähdit opiskelemaan :) Joka kevät sitä törmää näihin samoihin kysymyksiin. Miksei vaan riitä se, että on töissä ja onnellinen siitä? Mulle se nimittäin ainakin riittää. Ikinä ei saa sanoa ei ikinä, mutta nyt on hyvä näin. Toivottavasti säkin löydät nyt tuota kautta sen oman juttusi. Paljon tsemppiä opiskeluun ja työelämään :)!

  25. Avatar Ester sanoo:

    Saat kyllä olla niin onnellinen, että sinulla on ammatti ja työ josta tykkäät! Itseäni harmittaa, että tuhlasin kolme vuotta lukioon, jonka aikana ei selvinnyt, mitä haluan tehdä. Kolme väli vuotta olen ehtinyt viettämään. Nyt hain neljättä kertaa amk ja yliopistoihin opiskelemaan, mutta esim amk’hon en ole koskaan saanut pääsykoekutsua!!! Mikään ihme, ettei enää jaksa edes kiinnostaa lukea, koska en pääse niihin kokeisiin edes vastaamaan. Ei sillä, en vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä.
    Lukion jälkeen olin 1,5vuotta töissä, mutta työ ei ollut niin mieleistä ja siksi irtisanouduinkin, kun lähdin armeijaan. Sieltä kotiuduin joulukuussa ja muutimme yhdessä kihlatun kanssa uudelle paikkakunnalle töiden perässä, jotka menivät lopulta molemmilta alta muuton jälkeen. Tuntuu että epäonni vaan seuraa perässä, kun mikään ei tunnu sujuvan.
    Jos tänäkään vuonna en pääse pääsykokeisiin saati kouluun, loppuu kyllä ideat tulevaisuutta varten. Etenkin kun työllistyminen intin jälkeen on ollut mahdotonta. Kokemusta itselläni on alalta kuin alalta, sillä 15-kesäisestä asti olen painanut töitä jopa koulunkin ohella. Tuntuu silti, että mihinkään ei kelpaa vaikka CV’ssä on 8 eri työtä ja RUK on käytynä. Itsekään en ole edes nirso töiden suhteen, mutta silti niitä ei vaan löydy. :/
    Ja tällä hetkellä olisi kiva sekin tietää, että lähtee opiskelemaan oikeaa alaa, kun on noita opiskelu tuki juttuja muutettu. Jos ekana vuotena toteaa, ettei se koulu ookaan oma juttu ja vaihtaa alaa tms niin sen jälkeen oot ilman tukia ja opiskelu omasta pussista. Monen kaverin koulun ja asumisen rahoitta vanhemmat, mutta kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta. Toivottavasti jossain vaiheissa tulisi valosammat vaiheet tuossa työllistymisessä ja opiskeluissa tässä maassa!

    • Avatar tm sanoo:

      Kai tiedät, että amk pääsykokeisiin kutsutaan opiskelumenestyksen perusteella, eli esim lukion päättötodistuksen arvosanoilla? Eli jos sulla on huonot paperit amiksesta tai lukiosta, niin ei kai mikään ihme, että et saa vuosi toisensa jälkeen kutsua, ellei numeroita käy korottamassa siinä välissä. Ja haluaisin korjata, että vaikka opiskelun jättää kesken, et oo ilman tukia seuraavan koulutuksen osalta, ainoastaan käytetyt tukikuukaudet saatetaan vähentää. Ainakin valtion lainan takaisinmaksun osalta.

      • Avatar Ester sanoo:

        No millä siinä tapauksessa selität sen, että yks puolituttuni, jolla oli paljon surkeampi yo-todistus kuin minulla, sai pääsykoekutsun samaan kouluun johon itse hain ensimmäisellä sijalla? Hän on siellä nyt opiskelemassa ja itse en saanut edes kutsua. Ja hänellä on huonompi todistus kuin minulla… Tätä tässä ollaan ihmetelty, joten miten selität tämän?

        • Avatar tm sanoo:

          Paremmat numerot painotettavissa aineissa, enemmän työkokemusta, en osaa sanoa, kun en itse ole amkiin hakenut. Ehkä fiksuinta ois soittaa koululle ja kysyä, eikä keskenään ihmetellä.

  26. Avatar Cora sanoo:

    Itseäni ahdistaa tällä hetkellä se, etten ole vieläkään päässyt opiskelemaan sitä mitä haluan – edes kolmen aiemman hakukerran jälkeen. Tänä vuonna haen taas samalle alalle, mutta hakijamäärät tuntuvat vain kasvavan vuosi vuodelta. En oikein tiedä mikä B-suunnitelmani sitten on, jos en edelleenkään pääse sisään ja on vain myönnettävä, että tämä haaste on minulle liian suuri. Jotkut sukulaiset ja tuttavat eivät myöskään ymmärrä, kuinka vaikeaa opiskelupaikan saaminen voi olla, vaan he ihmettelevät, miten en vieläkään ole saanut paikkaa jota haluan, vaikka päättötodistuksenkin arvosanat olivat hyvät.

    Pääsykoeahdistus siis jo neljättä vuotta, mutta sama opiskelupaikka edelleen haaveena…

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei :/ Ikävä kuulla, että sä et ole saanut haluamaasi opiskelupaikkaa. Uskon, että stressi ja paineet ovat kovat. Luulen, että syynä on juuri se hakijalukujen nouseminen vuosi vuodelta. Suomen työllisyystilanne on niin huono, että monet haluavat kouluttautua uudelleen. Mä toivon sulle koko sydämestäni tsemppiä <3 Pidän peukut pystyssä. Toivottavasti paikka irtoaa :)!

  27. Avatar Riikka sanoo:

    Sanoit postauksessa, että muoti kiinnostaa ja jos jatkaisit kouluttautumista, niin se olis sitten tradenomi. Tiesitkö, että Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on mahdollista opiskella muotiosaaja-tradenomiksi? :) Eli siis siellä on tarjolla kursseina esim. muotikaupan tuotetuntemusta, visualisointia, tuotevalokuvausta yms. Vois olla sulle hyvä vaihtoehto!

    • Saija Saija sanoo:

      En ole kuullutkaan tuollaisesta :o Mutta kieltämättä kiinnostus heräsi todenteolla. Vaikka opiskelu ei nyt tunnu ajankohtaiselta niin tuossa olisi selvästi mun juttu. Kiitos paljon tästä vinkkauksesta. Sitä ei tiedä, vaikka mä vielä joku päivä hakisin tuonne :)

  28. Avatar Johanna sanoo:

    Tosi kiva että kyseenalaistat tätä perinteistä mallia ja annat toisen näkökulman, varsinkin kun sulla varmasti on juuri eniten nuoria lukijoita jotka painii samojen asioiden kanssa! Sen verran haluaisin korjata, että osittainhan suomen työllisyys on näin huonossa tilanteessa,siksi että suomalaiset ovat liian korkeasti koulutettuja. Harva suomalainen pitää ns paskaduuneja (esim siivoojat) kovinkaan suuressa arvossa, ja työttömät eivät usein tyydy työpaikkoihin joita on tarjoolla. Ja ymmärtäähän sen, tuskin kukaan opiskelee seitsemäätoista vuotta päästäkseen siivoomaan vessoja. Helposti tämän huomaa siitä, että usein näillä aloilla työskentelee maahanmuuttaja taustaisia henkilöitä. Sitten valitetaan, kun pakolaiset vie suomalaisten työpaikat. Jep, siitähän se on kiinni. Toki osa heistä on korkeastikin koulutettuja, mutta usein he tyytyvät pienempipalkkaisiin töihin. Itse alotin työt peruskoulun (ja myöhemmin lukion) ohella 15-vuotiaana tarjoilijana, ja onhan se niin että kyllä sitä pärjää ilman alan koulutusta jos vaan motivaatiota ja halua oppia löytyy. Tulipas tästä nyt pitkä viesti, mutta pakko oli muistuttaa tästäkin puolesta!

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos paljon :) Niinpä! Toivon, että tämä mun tarina auttaa muita nuoria ja varsinkin saman aiheen kanssa kamppailevia. Niin joo, en ole tuota koskaan ajatellut tältä kantilta. Onhan se niin, että suurin osa avoimena olevista paikoista on siivousfirmoissa. Ja jos niissä työskentelee ulkomaalaisia niin helposti väitetään heidän juuri varastavan suomalaisten työpaikat. Hienoa nähdä, että sä oot myös pärjännyt työkokemuksella :) Kyllä silläkin sitä työtä saa. Motivaatio, kun vaan on kohdillaan eli toisin sanoen, kun tekee sitä mistä pitää niin pääsee pitkälle. Kiitti kommentistasi :) xx

  29. Avatar esmi sanoo:

    Oho, ompa ihmeellinen ajattelutapa! Omassa lähipiirissäni ei ainakaan kukaan kyseenalaistaisi, miksei joku opiskele, kun on hankkinut jo koulutuksen ja viihtyy työssään. Kouluhan vaan edesauttaa työn saamista ja totuushan sekin on, ettei siellä koulunpenkillä opita vaan käytännössä. Törmään myös usein vähä inhottavastikin siihen ajatukseen, että ite oon ”haaskannu” kolme vuotta lukiossa, ku olisin voinu hankkia suoraa ammatin ja mennä töihin. Tosin lukioon mennessäni vielä halusin sen jälkee arkkitehdiksi, joten siksi menin aikoinaan sinne. Oon ite myös merkonomi. Ja kyllä törmään siihenki ajatukseen usein, että ihmisiä, joilla on jo koulutus ja lähtevät opiskelemaan ja opintotukia nostelemaan, pidetään parasiitteinä. Ja jopa laiskoina, mikä on ikävää. Mutta kummastuttaa kyllä tuo sinunkin kertomasi, että ihmetellään miksei opiskella, jos on jo työ, missä viihtyy. Eikös sen pitäisi olla se tavoite ja sinä Saija olet siinä jo :) Järjetöntä sun olis tuosta luopua vain miellyttääksesi jotain ihmeen ”kirjaviisaus on ainoa viisaus” tyyppejä. Nämä eivät nyt varmaan vain näe toisten onnea elämän pienistä asioista tai eivät vain itse osaa elää hetkessä ;)

    • Saija Saija sanoo:

      Niinpä! Mun mielestä se kannustus on tärkeintä – oli kyse sitten työstä tai opiskelusta :) Opiskelu on kannattavaa, ehdottomasti ja varsinkin heille, jotka sen kokevat tärkeäksi. Itse oon onnellinen siitä, että oon saanut töitä ja vielä sellaisia, joista pidän :) Harmi, että opiskelijoita ja opintotukien nostajia pidetään laiskoina. En ole kuullutkaan :o Mutta näkökulmia on näköjään monia. Välillä tuntuu etteivät ihmiset ole oikein tyytyväisiä mihinkään elämän valintaan. Mutta mun tavoitteet on nyt olla tässä ja nauttia. Koskaan, kun ei tiedä mitä tapahtuu :) Kiitos sulle paljon! Ja tuo viimeinen lause voi olla täysin totta. En tee mitään ratkaisuja tulevaisuuden suhteen miellyttääkseni muita vaan itseäni :p

  30. Avatar Sofia sanoo:

    Itse pidin lukion jälkeen pari välivuotta ja tein töitä, joita olin tehnyt koulun ohella jo 15-vuotiaasta saakka. Sitten hain opiskelemaan liiketaloutta ja pääsin sisään. Tein koko opiskelujeni ajan ahkerasti töitä ja oman alan töihin pääsin opintojeni toisen vuoden kesällä. Työskentely vähän ehkä verotti valmistumistani, joka pitkittyi puolella vuodella, mutta olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että omalla urallani on ollut enemmän hyötyä omasta työskentelyotteesta ja ahkeruudesta, kuin tutkinnosta tai opinnoista. Totta kai opinnoista saan ammennettua tarvittavaa tietotaitoa, mutta en varmastikkaan olisi nyt tässä vaiheessa uraani, mikäli en olisi suhtautunut työn tekoon kunnianhimoisesti ja pyrkinyt koko ajan eteenpäin. Pointtina siis se, että omalla tekemisellä ja otteella työhön pystyy kyllä vaikuttamaan ihan hurjasti työllistymiseensä. Tottakai tutkintojakin tähän tarvitaan, mutta yksin tutkinnolla, ilman työkokemusta, olet aika heikoilla työtähakiessasi. Monet opiskelutoverini työskentelevät kaupan kassalla, myyjänä tms. koska oman alan töitä on niin heikosti tällä hetkellä saatavilla. Uskon kyllä, että mikäli nousukausi vielä joskus tulee, niin tradenomit työllistyvät paremmin ja ehkä silloin ero merkonomien ja tradenomien työtehtävissä näkyy selvemmin :)

    Minkälaisia töitä haluaisit ehkä jatkossa tehdä? Millä alalla, esim kaupanala, pankki, kirjanpito tms.? :)

    • Saija Saija sanoo:

      Superia, että oot jaksanut niin opiskella kuin tehdä töitä yhtä aikaa! Sulla on hyvä asenne :) Niinpä… Kyllä sitä työkokemusta aina jokaisessa työpaikassa katsotaan eli on sitä hyvä olla, edes vähän. Niin se voi olla :) Saa nähdä koska Suomen työllisyystilanne lähtee nouseen. Toivottavasti vielä jonain päivänä. Silloin voi mullakin olla mielikuva lähteä opiskelemaan, jos haluamaa paikkaa ei saa – mutta kaikki aikanaan :) Mua kiinnostaa juuri kaupan ala, promootiojutut, markkinointi, paperityöt jne. Voisin hyvin kuvitella työskenteleväni jollain visuaalisella paikalla. Myös muoti kiinnostaa eli nämä, kun yhdistää niin voin löytää itseni vaikka mistä :D

  31. Avatar Iris sanoo:

    Todella hyvin olet sanonut tän asian ! :) Itse olen lukion viimeisellä luokalla. Suurin osa kavereistani ja ystävistäni hakivat kouluihin, mutta minä en. Kokoajan saan vastata kysymyksiin liittyen juuri siihen miksi en ole haknut minnekään. Mutta miten sen nyt edes selittää ihmisille miksi haluan pitää kaksi välivuotta. Esimerkiksi en tiedä mitä haluisin opiskella (vaihtoehtoina kemia ja kauppakorkea) mutta en kuitenkaan osaa valita näistä, joten miksi edes lähtisin opiskelemaan, jos en itsekään tiedä mitä haluan :D Toinen on se että vaikka tykkäänki käydä koulua yms, niin ois kuitenkin ihanaa pitää vaan tauko ja lähteä reissuun, esimerkiksi kesäkuussa olenkin menossa libanoniin, elokuussa ranskaan, lokakuussa malediiveille ja huhtikuussa (2017) kuukauden reissu jenkkeihin. Samalla teen töitä. En edes koe että olisin velvollinen selittämään ihmisille miksi en lähtenyt edes hakemaan kouluihin. Jotenkin ikävää että moniin on pinttynyt mielikuva siitä että lukion jälkeen pitäisi heti lähteä opiskelemaan lisää. Mitäs sitä turhaan kun olen onnellinen ja (enemmän kuin) tyytyväinen näinkin.

    • Saija Saija sanoo:

      Iso kiitos :) Se on kyllä inhottavaa, kun koko ajan saa vastailla kysymyksiin opiskelusta. Ei sitä vaan jokainen halua opiskella. Niinpä :D Sulla on koko elämä aikaa ja päätöstä kannattaa miettiä tarkkaan ettei käy niin, että hätiköiden valitset toisen ja huomaat sittenkin toisen olevan se oikea polku. Ja nyt, kun vielä voi niin kannattaa matkustaa, nauttia siitä vapaudesta :) Koska sitten koulu taas sitoo enemmän. Motivaatio kouluakin kohtaan on varmasti korkeampi, kun on ensin reissannut ja ns. nollannut ajatuksia. Onnellisuus on tärkeintä. Kivoja reissuja sulle :)!

  32. Avatar Hemppe sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus ! :) Itse opiskelleena (äiti jopa heitti että oon ikiopiskelija) nyt peruskoulu-kauppis-amk alkaa pikkuhiljaa riittämään ja hinku ois työelämään. :D Kuitenkin jokaikinen sukulaisista hokee, että ”no kyllä sä nyt vielä opiskelet etiäppäin itteäs” oon vaan tyytynyt sanomaan että ”kattellaan nyt sitten…” Ehkä jonain päivänä tulevaisuudessa, mutta nyt tästä amk:sta valmistuttua en muutamaan vuoteen. :D

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos hurjan paljon:) Se on kyllä jännä, että monen sukulaiset tuntuvat hokevan ns. tätä samaa. Mutta ehkä täällä yhteiskunnassa vielä opitaan hyväksymään myös eri tiet kulkea elämää. Opiskelu on kyllä kannattavaa aina, vaikka en itse sitä nyt koe tarpeelliseksi. On se hyvä pitää vähän vapaata, käydä vaikka töissä ja katsoa sitten opiskelua uudestaan. Ehkä mäki tuun vielä joku päivä tekemään niin (:

  33. Avatar nimetön sanoo:

    Täytyy muistaa myös se että koulun ohella pystyy myös työskentelemään. Joskus myös pieni sukulaisen tönäisy auttaa lähtemään opiskelemaan ja se osoittautuukin oikeaksi tieksi :) näin itselle käynyt.

    • Saija Saija sanoo:

      Mahtava nähdä, että sulta löytyy kokemuksia noin päin :) Hieno juttu! Ei sitä koskaan tiedä, vaikka itsellekin kävisi vielä niin. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :>

  34. Avatar Nelli sanoo:

    hyvä kirjotus! ihanasti sanottu tuo ”elämä on liian lyhyt aika tuhlattavaksi muuhun kuin onnellisuuteen”

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos Nelli :) Tuo lauseen, kun muistaa aina niin sitä löytää oikeat ratkaisut. Oli tilanteet mitä tahansa :’)

Kommentoi