Avoimuuden aika

Herään virkeänä pimeään huoneeseen ja katselen ympärille turhautuneena. Jälleen kerran. Käännän jännittyneenä puhelimen näytön ylöspäin, painan keskinäppäintä ja salaa mielessäni toivon kellon näyttävän lähelle aamua. Se näyttää 2:37… Pomppaan ylös, käyn vessassa sekä hörppäämässä lasillisen vettä. Palaan sänkyyn, jossa pyörin ja hyörin seuraavan tunnin tai jopa pari. Sinnittelen, painan luomet vaikka väkisin kiinni ja yritän olla ajattelematta nukkumista. Ei niin ei, alan olla epätoivoinen. Hyvän tuurin sattuessa nukahdan ei niin syvään uneen muutamaksi tunniksi, mutta pahempiakin päiviä on. Saatan pyöriä, tuskastua ja pelätä sitä ettei uni tule – jopa aamuun saakka. Nukkumatta silmän räpäystäkään.

punainen takki

Herätyskellon soidessa on päässä tieto, että työpäivästä tulee rankka. Yliväsymys alkaa painaa kahdentoista aikoihin ja kun päivästä selviää niin on aivan loppu. Voimat ja energisyys on vain haalea muisto, jota ei saa edes ripeällä juoksulenkillä takaisin. Ilalla nukahdan yhdentoista aikoihin, kunnes tulee aamuyö ja tämä tyttö on taas pirteä kuin mikäkin.
Kuten tekstistä saa pääteltyä niin tämä alkaa olla mulle jo pelottavankin tuttua.

nahkahousut

Univaikeuksia. Ai mulla vai? Miten voi… Mähän oon aina ollut se, joka nukahtaa ensimmäisenä jopa bussissa ja nukkuu koko matkan sikeästi. Mutta eiköhän nyt ole vihdoin aika myöntää se myös itselleen. Aloin tänään miettimään mikä tähän on johtanut ja miksi näin käy. Mun elämä on ollut viime aikoina aika hektistä, ilman säännöllisiä rytmejä yhtään missään. Edeltävien neljän kuukauden aikana on tapahtunut enemmän muutoksia kuin viimeisen parin vuoden aikana yhteensä. Luulen tämän olevan hälytysmerkki kropalta, että nyt mennään vähän liian suurella vauhdilla eteenpäin.

blogin asukuva

Oon aina ollut ylisuorittaja, vaatinut itseltäni liikoja. Siinä vaiheessa, kun kesällä kaikki tuntui kaatuvan päälle ja oltiin niin sanotusti pohjalla, että mulle alkoi ilmestyä stressi blogin suhteen. Ensimmäistä kertaa. Pelkäsin muuttuvan elämäntilanteen vaikuttavan täällä liikaa. Siinä kohtaa olisi ollut hyvä miettiä omaa hyvinvointiaan, mutta kaikki ajatukset pyöri blogissa ja tajusin, että hengähdystauko täältä on ainoa vaihtoehto. Sen pienen tauon ajan mä välttelin tätä. Oma blogi tuntui niin tuntemattomalta. Bloggerin avaaminen oli suuri este, jonka yli oli vain päästävä.

nike roshe run

Ja mä pääsin. Palasin suurien ponniskeluiden myötä kirjoittamaan, entistä vahvempana. Tämä blogi on ollut läheisten ja ystävien lisäksi merkittävä tekijä vahvemman minän rakentamisessa. Siellä ruudun toisella puolella on niin suuri tukijoukko Ja nyt luulen univaikeuksien olevan niin sanotusti viimeinen etappi. Pienen nopean googlettelun myötä unettomuuden sanotaan olevan hyvin luonnollinen tapa reagoida elämänmuutoksiin. Mä tarvitsenkin nyt enemmän liikuntaa, huomion kiinnittämistä syömiseen, rentoutumista ja rytmejä. Ja siinä vasta tämä blogi onkin hyvä vaihtoehto. Se on hassua, kun on blogin rytmin kanssa balansissa niin jopa syöminenkin tuntuu olevan säännöllisempää, haha.

IDKUVA

Jacket SheIn | Knitting Junkyard (gift) | Leather pants H&M; | Shoes Nike (addlink) | Watch Daniel Wellington | Sunnies Rayban (addlink)
Vaikka välillä mieleen vilahtelee pelko tämän stressin palaamisesta niin täytyy kyllä sanoa, että oon kasvanut bloggaajana huomattavasti kesän jälkeen. Tätä kohtaan on löytynyt entistä suurempia intohimon tunteita, joiden olemassa olosta en ollut ennen edes tietoinen. On jotenkin vahva tunne siitä, että nyt oon siellä missä mun kuuluukin.
Huh, en ole koskaan kirjoittanut näin avointa tekstiä tänne. Kun sitä luottaa siihen mitä tekee, niin se antaa enemmän kuin ottaa.

49 Responses to “Avoimuuden aika”

  1. Avatar Hanna sanoo:

    Oho, olipa voimakas teksti! Voimahali täältä ja ääni lähti todellakin sun blogille <3

  2. Avatar Emilia sanoo:

    Voi miten tavallaan helpottavaa lukea myös muilta tälläistä tekstiä. Itsellä ei ole sattunut mitään sen suurempaa stressin aiheuttajaa, mutta raskas työ on vaatinut veronsa ja kroppa on viime kuukausina alkanut kertoa, että olisi syytä hidastaa. Oon nyt vuoden päivät tehnyt töitä putkeen ilman kunnollisia vapaapäiviä ja se on kostautunut; univaikeudet ilmestyi kesällä kehiin, kroppa on sekaisin, ruoka ei maistu säännöllisesti ja liikkumisesta on tullut raskasta kun tuntuu, että pelkkä kevyt juokseminenkin hengästyttää nopeasti… nyt marraskuussa alan tehdä vain kahta työpäivää viikossa, muutamat onnenkyyneleet tän stressin keskeltä on jo tireutettu ja monet varmasti vielä tirautetaan ♥
    Oot ihan uskomattoman upee ja vahva nainen, ihailen suuresti tota sun elämänasennetta ja halua panostaa sun elämän tärkeisiin asioihin kuten liikkumiseen, ystäviin ja blogiin ! Ja arvostan suuresti tätä sun rehellisyyttä näyttää myös blogissa, että elämä ei oo aina niin ruusuista vaan uskallat aidosti kirjoittaa mitä se todellisuus pahimmillaan on. Susta pitäis ehdottomasti monen ottaa esimerkkiä ja mallia :)
    Vaikka sulla onkin ollut vaikeeta ja raskasta, silti sun teksteistä ja kuvista huokuaa energiaa. Kyllä huomaa, että tää blogi auttaa rutiinien löytämisessä ;) paljon tsemppiä Saija ♥

  3. Avatar Saijis sanoo:

    Ei ihan mun normaali postaus, mutta tuntui hyvältä kirjoittaa vähän erilainen teksti :) Kiitos! Tässä on aihetta hymyyn <3

  4. Avatar Saijis sanoo:

    Voi Emilia ♥ Eikä! Ikävä kuulla, että sä oot kokenut tuollaista stressiä. Työ on usein aiheuttamassa suurinta stressiä ja varsinkin, jos rentoutuminen unohtuu. Tiedän niin tunteen tuosta, että ruoka ei maistu ja liikkuminen tökkii :s Siitä huomaa helposti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Onneksi säkin tajusit mitä kroppa sulle yrittää viestiä ja sait työmäärää vähennettyä :) Töitä ehtii tehdä koko elämän ajan, mutta omaa terveyttään ei kannata siis kannata sen vuoksi pilata. Kiitos!! Mä meen aivan sanattomaksi tästä. Mä oon aina ollut sellainen, että en luovuta. Oli kyse sitten mistä tahansa niin loppuun saakka taistellaan ja elämää jatketaan :) Kaikella, kun on tarkoituksensa – tai niin mä ainakin uskon. Elämä ei edes bloggaajalla ole ruusuilla tanssimista vaan vastaan tulee ylä -ja alamäkiä, joista kuitenkin pääsee ylös. Toivonkin, että pystyn tsempata tällä blogilla muita ja auttaa muiden elämää :) Tämä blogi on ehdottomasti yksi tärkeä osa elämää ja sellainen henkinen tsemppaaja. On hienoa, että löytyy juttu, johon mä haluan panostaa täysillä! Kiitoskiitos vielä… Oot huippu. Tsemppiä myös sinne työkiireeseen ♥

  5. Avatar Hani sanoo:

    Mulla on ollu kans tosi hektinen syksy. Ensin tuli hillittömät mahakrampit, sitte minä joka oon lähinnä naureskellut aina univaikeuksille ja nukkunut aina paremmin kun hyvin, rupesinkin pyöriin sängyssä. Tunteja meni yöllä siihen kun pyörin, pohdin, nousin, join vettä, jalat kramppas yms. viimeviikolla rupes jo kaiken keskellä iskeen flunssakin ja peruin viikonlopulta treenit ja kaiken ns. pakollisen ja NUKUIN. Keskellä päivää vedin semmosia sikapäikkäreitä ettei mitään järkee ja tein just sitä mitä huvitti eli chillasin vaan. Nukuin parina päivänä siis tosi paljon normaalia enemmän ja sit olin ku uudesti syntyny. Nyt viimeset pari yötä oon nyt nukkunu kun pieni possu :D Eli jotenkin stressi laukes? tms, mut en voi kun suositella tommosta pientä kotiinmätänemistä viikonlopun ajaks. Ihan semmosta aivojen nollaamista ja jos vähääkään alkaa miettii jotai ressaavaa nii huspois ne. Kuulostaa turhalta mut mä ainakin todella tarttin sitä ja varmaan tekis sulle ja monelle muullekkin hyvää joilla on tapana kasata ittelleen tuhat asiaa samaan aikaan ja joilla alkaa elämä menee kunnon suorittamiseks. Tsemii :)

  6. Avatar Heidi sanoo:

    Mulla ilmenee todella harvoin univaikeuksia, mutta jos kroppa haluaa sanoa jotain, niin itsellä polvi- ja selkäkivut lisääntyvät ja stressi aiheuttaa väsymystä, vaikka yöunet säilyisivät ennallaan.

    Nyt kannattaa muista pitää itsestään huolta, etteivät univaikeudet taas lisäänny :)

  7. Avatar Anonyymi sanoo:

    Et tiedä, kuinka paljon tälläinen teksti auttaa minua. Olen lukiossa, ja kärsinyt univaikeuksista jo muutamia vuosia. Minä toden totta tiedän, mitä siinä käy läpi, kun uni ei tule/herää eikä saa enää unta. Ainakin itse alan stressaamaan seuraavaa päivää ja miettimään miten selviä siitä ja kaikista tekemättömistä kouluhommista. On todella helpottavaa lukea, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin, vaan muilla, jopa ihailemillaan henkilöillä, on samanlaisia ongelmia. Hyviä yöunia toivottaen -Roosa

  8. Avatar Ansku k sanoo:

    Olipa kivasti kirjoitettu teksti, mutta voimia kovasti sulle!:(♥ ja toivottavasti univaikeudet loppusivat pian
    Olen jo äänestänyt sinun blogiasi:)

  9. Avatar Tinpsu sanoo:

    Etärutistus Saija! <3 Oot hurjan vahva nuori nainen ja ihailen sun positiivista asennetta elämään, vaikka sulla onkin ollut isoja muutoksia. Tykkään hurjasti sun blogista ja vaikutat tekstiesi perusteella ihanalta tyypiltä. Aina ei jaksa ja silloin on tärkeää osata ottaa aikaa itselleen, niin kuin olet huomannut. Paremmat ajat on varmasti tulossa ja hyvät tyypit pärjää aina! :)

  10. Avatar Anonyymi sanoo:

    Aivan ihana postaus ja mahtavaa että rohkenit kirjoittaa tästä! <3 Kaikkea hyvää sulle! Äänestin ehdottomasti.:) Jokaisen päivän kohokohta tämä sun blogin uuden postauksen lukeminen! :)

  11. Avatar Sofia sanoo:

    Hei tästä tuli mieleen, että onko se inhottava hiippari jättänyt sut rauhaan nyt?
    Toivottavasti, kun ei ole mitään juttuja hänestä hetkeen ollut!

  12. Avatar inka sanoo:

    Liiankin tuttua.. Oon tosi kova ressaaja ja yleensä kroppa reagoi siihen ensimmäisenä just ton unen kanssa. Voimia Saijalle♥ Äänestetty muuten sun blogias jo ennekuin tuon äänestyslinkin tänne laitoit ;)

  13. Tunnistan tilanteen…mä oon myös kärsinyt unettomuudesta, menneisyydessä ja kuluvana vuotena. Eikä siihen oo auttanut muu kuin se, että yrittää rauhottua :)

    PS. Äänestetty! ;)

  14. Avatar Melinda sanoo:

    Unettomuus on kyllä todella rankkaa ja univaikeudet ylipäätään..itekin niistä kärsineenä tiedän :( Täytyy antaa kyllä sulle positiivista palautetta,nimittäin blogisi on yksi suosikeistani. Tekstejä on mukava lukea ja kuvat ovat hienoja ja jollain tapaa inspiroivia :) Toivottavasti jatkat tätä hommaa vielä pitkään tai niin kauan kun se itsestä tuntuu hyvältä. :) <3

  15. Avatar Helmi sanoo:

    Toivottavasti sulla ei jatku nuo univaikeudet :( Ääni lähti todellakin sulle, oot niin ansainnut sen!:)

  16. Avatar Aada sanoo:

    Hetkeäkään miettimättä kävin äänestämässä sua! Ansaitsisit voiton <3 sun blogi on kyllä niin ihana ihan niin kuin sinäkin! Muista ajatella ittees älä päästä stressiä valtaan <3 tsemppiä sulle, päiväni piristäjälle!

  17. Avatar Anonyymi sanoo:

    Voin niin samaistua suhun! :) ittellä on auttanut yksi hedelmä nukahtamaan paremmin, nimittäin banaani :D vaikka tuntuu, ettei ole edes nälkä, niin vetäsen banaanin naamaan heti jos ilmenee vaikeuksia nukahtamisessa. Kannattaa kokeilla ;) toinen on lämmin maito, joka on tepsiny pienestä pitäen :D

  18. Avatar Anonyymi sanoo:

    Mullakin on ollut jonkin verran uniongelmia. Oon todella herkkäuninen, mun on hirveen vaikee saada unta jos on jotain häiriötekijöitä, varsinkin jos en ole omassa sängyssä. Siitä tulee sellanen tosi ikävä kierre, että vieraissa paikoissa alan aina ahdistua nukkumaan menosta illan edetessä ja nukkumaan mennessä onkin sitten jo sellanen ahdistus ettei meinaa uni tulla. Koeviikoilla ja muissa stressaavissa tilanteissa mulla sitten käy niin, että herään yöllä ja valvon monta tuntia kun päässä pyörii samat ajatukset. Oon huomannut että auttaa, jos laitan spotifystä päälle sellasta sateen ropinan ääntä tai teen hetken ihan jotain muuta tai sitten vaan yritän vakuutella itselleni että on ihan ok jos en saa nyt unta, että en ahdistuisi liikaa. On aina tavallaan helpottavaa tajuta että mä en oo yksin näiden ongelmien kanssa ja siksi haluankin kiittää sua sun avoimuudesta tässä aiheessa. Mä todella todella toivon että sä pääsisit pian unettomuudesta eroon, koska mä oon kokenut sitä ja tiedän, että se on oikeasti ihan hirveetä. Jaksamisia <3
    – Aliisa

  19. Avatar Saijis sanoo:

    Eii! Tuntuu niin pahalta kuulla, että sulle on käynyt noin :( Ohoh…. Kuulostaa selvästi tuollaisten jopa vaarallisten oireiden jälkeen siltä, että stressi selvästi laukesi. Kroppa ns. rentoutui ja sun univaikeudet selvästi tasaantui kertaheitolla. Se on niin paha, kun elämä menee suorittamiseksi ja kaikki tuntuu haasteelta. Sitä ei itse edes tajua pysähtyä miettimään kuin vasta sitten, kun kroppa todella näyttää sen :s Tuo sun "taktiitta" päästä ohi on kyllä ihanan helpon kuuloinen ja täytyy selvästi itsekin kokeilla sitä. Mä oon monesti viikonloppuisin töissä, joka tekee mun elämästä entistä enemmän hetkisempää :s Ja vaikeuttaa tämän toteuttamista, mutta enköhän mä saa tämän toteutettua. Tiedän, että se tekisi hyvää. Kiitos sulle Ano ja hurjasti tsemppiä sinnekin! :)

  20. Avatar Saijis sanoo:

    Ohoh :o Selvästi jokaisen kropalla on "oma" tapansa näyttää stressi ja vaikeudet. Mäki tekisin mitä vaan, että univaikeudet ei jatkuisi… Täytyy yrittää nyt keskittyä rentoutumiseen ja yrittää vain nukkua – Kiitti Heidi! (:

  21. Avatar Saijis sanoo:

    Ääää :( Se on aivan kamalaa! Yöllä päässä vaan pyörii, että miksen nuku, miksen nuku… Tekee mieli nukkua, mutta ei auta :-( Ei saisi koskaan miettiä seuraavaa päivää vaan yrittää keskittyä ajattelemaan jotain ns. rentouttavaa. Mä oon kans helpottunut, että muutkin kamppailee samanlaisten ongelmien kanssa. Tietää, että ei ole asian kanssa yksin :) Kiitos paljon Roosa! Ja hyviä unia sekä suuret tsempit sinne <3

  22. Avatar Saijis sanoo:

    Kiitoksia ♥ Mä toivon samaa! Täytyy nyt yrittää tehdä kaikkensa, että uni tulisi ja saisin nukuttua yöllä enemmän kuin pari tuntia :) Niinkö, voi kiitos Ansku tästä ♥

  23. Avatar Saijis sanoo:

    Kiitos!! Ihana kommentti <3 Se on aivan totta :s Aina ei jaksa ja univaikeudet on selvästi kropalta merkki, että nyt ei ole kaikki hyvin. Täytyy huomioida oma terveys paremmin tästä lähtien. Sanos muuta, iloisin mielin vaan eteenpäin enempää stressaamatta! (:

  24. Avatar Saijis sanoo:

    Kerran sen jälkeen hän on käynyt alaovella, mutta poistuikin nopeasti? En sitten tiedä yhtään, oliko se sama tyyppi :s Blogiin on tullut outoja kommentteja ja muutama sposti, jonka luulen olevan häneltä. Mutta oon saanut olla kotona rauhassa, onneksi :)

  25. Avatar Saijis sanoo:

    Oikeasti :o Voi ei! Tuo voi olla, että sä yöllä säikähdät sitä yksinoloa, kun vieressä ei olekaan tuttu ja turvallinen ihminen? Mutta hyvä juttu, että sulla ei ole samaa ongelmaa hänen kanssaan nukkuessa :) Silloin ongelma ei ole paha. Mä vähän luulen kans, että mulla voi olla joku "yksinäisyys" syynä tähän. Yhtäkkiä elämä muuttuu radikaalisti ja nukunkin yksin niin kroppa saattaa käydä ylikierroksilla, kun se ei pysy menossa mukana :( Täytyy nyt yrittää rentouau enemmän ennen nukkumaan menoa ja päästä takaisin unimaailmaan :p Kiitos paljon tästä Ano <3

  26. Avatar Saijis sanoo:

    Eikä :/ Ikävä nähdä, että sulla on samanlaisia ongelmia. Toisaalta taas helpottavaa kuulla, että en ole asian kanssa yksin :s Oih kiitos Inka! Oon niin iloinen tästä, piristit paljon mun päivää ♥

  27. Avatar Taru Ojalehto sanoo:

    Voi harmi :( Tuo unettomuus on varmasti todella inhottavaa. Toivottavasti saat apua säännöllisistä unirytmeistä :) Tsemppiä Saija ♡
    Ja äänestämisestä tämän blogin suhteen ei ollut epäilystäkään ;)

  28. Avatar Saijis sanoo:

    Eikä :/ Onneksi en ole asian kanssa yksin vaan löytyy muitakin, jotka taistelee saman asian kanssa. Täytyy yrittää rauhoittaa elämäntyyliä. Kiitos tuhannesti :)!

  29. Avatar Saijis sanoo:

    Mä toivon kans niin samaa… Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa! Ooh kiitos, kuinka ihana kuulla tämä :')

  30. Avatar Saijis sanoo:

    Oi oi miten hyvin mun päivä lähti käyntiin luettuani tämän <3 Mielettömän iloisesti kirjoitettu. Se on ilo kuulla, että sä pidät mun blogista :) Yritän parhaani, eiköhän tämä tästä. Kiitos sulle vielä :*

  31. Avatar elina sanoo:

    Äänestetty! ♥ itselläni on jonkinverran kokemusta unettomuudesta! Kun heräät puolenyön jälkeen tasatunnein aamuun asti, niin ei kyllä paljon aamulla huvittanut sängystä nousta! Nyt meneekin jo vähän paremmin kun on ymmärtäny päivärytmin ja rutiinien tärkeyden! ^^ paljon zemppiä unettomuuden selättämiseen! ♥

  32. Avatar Nelli sanoo:

    hyvä kirjotus ! oon itsellänikin huomannut stressin oireita – tosin mulla ne ilmenee usein vatsakipuina ja hormonitoiminta menee sekaisin, joskus herään vaistomaisesti tuntia tai 20 minuuttia ennen kellonsoittoa, kun tiedän että aamulla kello soi :/ stressin oireet on tosi ikäviä :( toivon että sullakin helpottaa pian – muista antaa kropalle lepoa ja tehdä asioita jotka tekee sut onnelliseks :)♥

  33. Avatar hellu sanoo:

    Moikka!pakko tulla sanoo et mullaki on ollu joskus univaikeuksii ja se oli ihan hirveetä! Kauheen väsyny päivällä ja semmonen krapula olo :D mut kyl ne lopulta hävis onneks. Ehkä paras vinkki,minkä voin sulle antaa nii älä anna ittes pelätä sitä unen saamista. Mulla kävi sillee et parhaimmillaa ajattelin jo 12 aikaan päivällä,että kohta on taas ilta ja pitää "nukkuu". Itellä autto se ,kun laitoin unirytmit kuntoon ja rauhotin illat ja välillä kaverit tuli yökylään:D Kannattaa puhua kaverille tai jollekki, jos on stressii tai jotain huolia,sillon ei ehkä ite aattele niin paljon asioita yöllä. Mut kyllä näistä selviää(: sun blogi on yks mun lemppareista!

  34. Avatar Saijis sanoo:

    Niinkö! Ihanan helpottavaa kuulla tämä :) Mitääh? Banaani :o Ohoh, mä vedän niitä muutenkin aika paljon :D En vain koskaan illalla, joten täytyy ottaa se testaukseen. Lämmin maito voisi olla kans erilainen, mutta varmasti toimiva keino. Kiitti sulle hurjasti näistä – laitetaan heti testaukseen :p

  35. Avatar Saijis sanoo:

    Ei :s Harmi kuulla, että säkin oot joutunut kokemaan unettomuutta! Tiedän niin tuon kierteen :/ Ei saisi olla mitään häiriötekijöitä, kun menee nukkumaan. Kaikki ajatukset pyörii vaan päässä ja sitten sitä alkaa stressata nukkumattomuutta :s Hei ihan huippu idea. Sateen ropina rentouttaa varmasti ja tulee levollisempi mieli. Täytyisi yrittää rentoutua mahdollisimman hyvin ennen kuin alkaa nukkumaan niin eiköhän se uni sieltä tulisi :) Kiitos itsellesi! Mä oon alkanut olla avoimempi täällä blogissa. Otan älyttömän suuren riskin, kun avaan elämästä näin paljon, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin haluaisin antaa blogilleni enemmän itsestäni :) Tämä on juuri nyt sitä ja toivotaan, että avoimuus otetaan hyvin vastaan. Kiitos kiitos vielä. Ihana nähdä, että ongelmien kanssa ei ole yksin <3

  36. Avatar Saijis sanoo:

    Niin on :-( Toivon niin kovasti pääseväni tästä eroon! Kiitos sulle Taru tsempeistä ja äänestä – oon tästä enemmän kuin otettu :) Pus <3

  37. Avatar Saijis sanoo:

    Kiiiitos ♥ Eii :s Tätä unettomuutta tuntuu olevan yllättävän monella ja se on harmi. Mutta mun oloa on helpottanut se, että tiedän etten ole asian kanssa yksin. Toivotaan, että unettomuus lähtisi pois :) Kiitos sulle vielä ♥

  38. Avatar Anonyymi sanoo:

    Mä kärsin viime syksynä samasta ongelmasta. Pelkäsin nukkumaanmenoa, koska tiesin etten saa unta. Olin niin väsynyt, mutta uni ei vaan tullut. Kellon vilkuilusta tuli mulle jotenkin pakkomielle :D Kyttäsin sitä etenkin kuuden jälkeen ihan kauhuissani, koska tiesin että ilta tulee. Öisin vaan tärisin sekä itkin ja kylmänhiki virtasi, olin kai jotenkin paniikissa tai jotain. Joka aamu oli yhtä kärsimystä eikä töissä jaksanut, aloin myöhästelemäänkin. Yks päivä vaan murenin ja itkin pomolle etten jaksa.

    Aloin miettimään ihan urakalla, että mistä se johtuu. Miks en saa unta ja miks pelkään sitä tunnetta. Ymmärsin, että sen kaltainen työ (tosi kiireinen ja tarkka toimistotyö) stressaa ja kuormittaa mua liikaa. Olin kärsinyt pidemmän aikaa lievästä masennuksesta ja kun siihen lisätään työstressi, oli soppa valmis.

    Lääkäri määräsi mulle mielialalääkkeitä joita en koskaan syönyt. En usko, että tuon kaltaiset ongelmat katoaa lääkkeillä. Sen sijaan oli suuri itsensätutkimisen paikka. Päätin etsiä itselleni sopivan "henkireiän", ja liikunta osoittautui mulle sopivaksi.

    Nyt vuotta myöhemmin olen irtisanoutunut työstäni (olen työtön, mutta onnellisempi) ja opettelen elämään elämääni murehtimatta liikaa asioista, joihin en voi vaikuttaa.

    Harmi, että tän kaltaiset ongelmat tuntuvat yleistyneen nykypäivänä meidän nuorten keskuudessa. Me vaaditaan itseltämme ihan liikaa. Ja niin taitaa vaatia maailmakin. Oon tavannut monia loppuun palaneita parikymppisiä :( Surullista.

    Toivon, että säkin pääset unettomuudesta pian eroon.

  39. Avatar Jenna sanoo:

    Jollain tapaa kuulostaa tutulta. Vaikka mua kuinka väsyttäisi illalla niin aina venytän nukkumisen viimeseen saakka, mutta sitten nukunkin kuin tukki. Aamulla herään 6 aikaan ja joka kerta ajattelen, että tänään otan päikkärit ja kun ois sen aika niin oon pirtee ja tätä samaa rytmiä meen koko ajan. Välillä tuntuu, että miten pitkään jaksan tälläistä väsymystä. :D Univaikeuksia ei ole, mutta velkaa on. Toki en nuku vklp edes kovin pitkään.. outoa?

  40. Avatar Saijis sanoo:

    Niin on :< Mä toivoisin vaan pääseväni siitä eroon mahdollisimman pian! Ei ole henkisestikään helppoa, jos se jatkuu pitkään… Oi kiitos Melinda. Super mukava palaute ja se on hienoa, että mä saan inspiroitua <3 Sitä mä toivon aina postauksillani tekeväni. Mä oon tähän hommaan sen verran koukussa, että tuskin tuun tästä aikoihin luopumaan. Ihana tsemppi sulta <3 :)

  41. Sinne meni ääni sulle ja ihan oikeeseen osoitteeseen meni! Sä olet nähnyt niin paljon vaivaa blogiin, vaikka välillä on ollut huonoja hetkiä :)

  42. Avatar Saijis sanoo:

    Kiitos Nelli :) Ei… Sulla on sitten ikäviä oireita stressin suhteen… Tuo ennen herätyskellon heräämistä on myös inhottavaa. Tuntuu kuin hyvää uniaikaa menisi hukkaan. Stressi saa kyllä kropalle kauheuksia aikaan :< Toivotaan, että mä pääsen tästä eroon! Kiitos tsempistä <3

  43. Avatar Saijis sanoo:

    Joo!! Tiedän niin mitä tarkoitat :D Päivällä on aivan kuollut olo… Ei :s Missään nimessä ei saisi sitä unta ja unettomuutta pelätä, mutta se tulee jotenkin ajattelematta mieleen. Täytyy kokeilla sun vinkkejä. Yrittää väsyttää itsensä niin, että on ns. pakko nukkua. Ja levollisuus ennen nukkumaanmenoa on tärkeää :) Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa parempaan suuntaan muutu. Ihana nähdä tällainen palaute, kiitos:)

  44. Avatar Saijis sanoo:

    Ei :( Inhottava tuollainen koukku! Siihen rytmiin vaan jää koukkuun ja vaikka kuinka yrittää saada unirytmin tasaiseksi niin ei se onnistu. Se on hyvä, että sulla ei Jenna ole ollenkaan univaikeuksia :) Silloin tilanne ei ole vielä niin paha! Mutta voi nopeasti mennä siihen :s Mäkään en viikonloppuisin nuku pitkään, vaikka kuinka saisi. On tämä inhottavaa, mutta toivottavasti tästä pääsee pian eroon. Kiitos sulle Jenna omien kokemuksien jakamisesta ja paljon tsemppiä sinnekin nukkumiseen :)

  45. Avatar Saijis sanoo:

    Kiitos kiitos! Oon iloinen tällaisesta palautteesta ja kiitollinen äänestä. Tämä tsemppaa jatkamaan entistä suuremmalla painolla eteenpäin :)

  46. Avatar Saijis sanoo:

    Kiitos Anonyymi niin kommentista kuin ihanan tsemppaavista sanoista :) Inspiroivaa kuulla, että tämä on sun päivän kohokohta. Saa mut jatkamaan kirjoittamista entistä ahkerammin <3

  47. Avatar Saijis sanoo:

    Voi niin mäki pelkään :( Vaikka ei saisi missään nimessä ajatella sitä nukkumaanmenoa… Sun tarina tuo mulle ihan kylmiä väreitä :s Kuulostaa niin tutulta tuo yöllinen pelko ja kylmähiki. Se syö sisäisesti järkeä ja kellon tuijottamisesta tulee pelottavan suuri pakkomielle. Voi ei :/ Se on nykyään liiankin tuttua, että nuoret vaatii itseltään liikoja. Ei anneta armoa vaan painetaan eteenpäin oli oma terveys mikä tahansa. Ja yleensä se itsestään huolehtiminen unohtuu. Se on niin surullista enkä todellakaan halua itse joutua siihen, joten täytyy tehdä asialle jotain nyt kun se on vielä mahdollista :s

    Toivotaan parasta! Kiitokset sulle, kun kerroit tämän. Tsemppiä sinne :)

  48. Avatar Saijis sanoo:

    Ei saisi ikinä kuormittaa itseään liikaa :s Moni opiskelija palaa loppuun, kun tekee töitä opiskeluiden ohella aivan liikaa. Sitä vaan painaa töitä ja töitä, tajuamatta että vapaapäivillä ja rentoutumisella olisi iso merkitys! Eii… Ikävä nähdä, että sä oot kokenut noin suuria taisteluita elämässä :( Armon antaminen itselleen on hyvä keino jatkaa elämää ja siinä tajuaa, että kyllä kaikki järjestyy.

    Mä otin todella ison riskin, kun aloin kirjoittamaan enemmän avoin mielin. Niinpä <3 Mä toivon, että nämä univaikeudet katoaisi pian. Tämä blogi on mulle yksi motivaatio elämään ja tästä saamani palaute on enemmän kuin tärkeää. Kiitos omien kokemusten jakamisesta ja näistä sanoista! Kivaa syksyn jatkoa <3

  49. Avatar Unknown sanoo:

    Kommentoin jo tuohon sokeripostaukseenkin, mutta pakko tulla vielä tänne kommentoimaan tämän luettuani, en nyt jaksa skrollata kommentteja kokonaan, varmaan sait jo kaikki vinkit, mutta tässä vielä tärkeimmät:

    1. Älä stressaa, uni tulee kun tulee, ja jos ei tule, se ei ole maailmanloppu, vaikka siltä tuntuisikin. Itse jaksoin kuukausia pahan unettomuuden kanssa. Pahimmillaan valvoin viikkoja. Pelkäsin, että tämä ei koskaan muutu ja tässä meni terveys ja koko elämä, mutta kyllä se siitä ajan kanssa. Unettomuuteni alkoi pääsykoestressistä ja erosta, ja kun aikaa kului, niin alkoi elimistö viimein rauhottua ja unikin alkoi tulla :) Usein unettomuus johtuu liiasta kortisolista, jota tulee stressatessa, joten tärkeintä on relata!

    2. Jos uni ei tule ja se alkaa ahdistaa, kannattaa mennä lääkärin, ihan vaan, että ei turhaan stressaa ja saa nukuttua ja jaksaa töissä. Melatoniinia saa reseptillä isomapana annoksena ja halvemmalla kun apteekista. Se on tosi basic ja turvallinen, eikä siihen jää riippuvaiseksi :) Sitten on vielä vinopino oikeita unilääkkeitä, joista toimivan löytää vain kokeilemalla.

    3. Mutta tosiaan, unilääkkeitä ei usein edes tarvitse, jos vaan ottaa rennosti ja ei stressaa unettomuuden kanssa. Se menee kyllä ohi :)

    Itse syön ataraxia (antihistamiini) jo kolmatta vuotta ja se on ollut minulle pelastuts. Lääkkeestä en saa enää mitään sivuoireita ja uni tulee taatusti, jos ei ole mikään superkriisi elämässä meneillään. Olen myös huomannut, että kuukausittianen hormonikierto vaikuttaa PALJON valvomiseen, joten se voi johtua sinullakin myös estrogeenistä yms, jotka stressin aikana menevät sekaisin. Mutta tosiaan, ei hätää <3 Tuollaisia ajottaisia kausia tulee kaikille stressatessa, ja se menee aina ohi.

    Ja tämän oman tarinani nyt toin sen takia, että vaikka jollakin ei jostain syystä menisi, niin ei krooniseenkin unettomuuten löytyy usein apuja. :)

Kommentoi