On syksyinen arkiaamu 27.09.2012. Teen eteisessä lähtöä kouluun saman kaavan kautta: heittelen laukkuun päivän aikana tarvittavat koulukirjat, nappaan jääkaapista aamupalan bussimatkalle, katson pihalle ja tajuan jälleen kerran olevani kuin uitettu koira matkahuollolle päästessäni. Etsin vaatekaapista päivän lookkiin sopivan takin, joka pitää edes vähän vettä ja vilkaisen vielä nopeasti itseäni eteisen peilistä. Päähäni osuu ajatus ”Tämän asun olisi voinut jopa ikuistaa”.
Synkkää ja sateista oikoreittiä kävellessäni alan muistelmaan äskeistä ajatusta… Villi mielikuvitus pääsee valloilleen ja päässäni alkaa pyöriä mielikuva oman blogin perustamista. Olinhan mä lukenut Suomen ensimmäisiä blogeja jo vuodesta 2008 alkaen, joten miksi en kokeilisi? Koulupäivä menee normaalia nopeammin, koska vietän kaikki oppitunnit miettien blogin ulkoasua sekä ensimmäistä postausta. Täytyyhän mun kirjoittaa hyvä esittelyteksti. Silmät kimaltee innokkuudesta!!
Avaan kotioven, riennän kaivamaan makkarin lipaston perältä vanhan digikameran. Raahaan toisen osapuolen pihalle kamera kädessä ottamaan elämäni ensimmäiset asukuvat. Siinä keskellä rivitalojen yhteistä parkkipaikkaa. Muistan kuinka molempia jännitti eikä meillä ollut mitään hajua koko hommasta. Kymmenen kuvaa, nopea tsekkaus kuvien onnistumisesta ja ei muuta kuin loppuillaksi sohvan nurkkaan hieman hidas kannettava kädessä. Tänä samaisena iltana Bloggeriin kirjautui blogi nimeltä Saijis.
Tästä ikimuistoisesta päivästä tuli eilen täyteen 3-vuotta. Tiedossa ei ole suurempia blogin synttäreitä… Halusin vaan sanoa, että ihmettelen itsekin tämän sivuston näkevän näin ison merkkipaalun. Jos mulle olisi joku tuona kyseisenä iltana kertonut, että tuun näpyttelemään tätä samaa tekstikenttää vielä monien vuosien päästä niin olisin todennäköisesti nauranut vedet silmistä ja haukkunut kertojan hulluksi. En olisi villeimmissä ajatuksissanikaan uskonut, että tuun kirjoittamaan tätä kuukautta kauempaa.
Nyt iltateetä hörppiessä katselen tekstikenttää rauhallisin mielin. Elämäni ensimmäisen kerran mä pysähdyn ajattelemaan tätä kaikkea tarkemmalla mittakaavalla. Tämä blogi on antanut mulle niin paljon. Mitä kaikkea näihin vuosiin onkaan mahtunut! En varmaan itsekään pysy perässä, mutta oon onnellinen tuosta illasta. Onneksi olin rohkea enkä heittänyt hulluja mielikuvia roskikseen.
(Kuvat vuosilta 2012-2015)
Mua ei pysty kategoida tyyppillisen bloggaajan muottiin. Käyn tämän lisäksi kokopäivätöissä eli en elä siis pelkällä blogilla. En käytä apunani ammattikuvaajaa tai kalliita kuvankäsittelyohjelmia. En pysty vierailla kaikissa kissanristiäisissä ja tapahtumissa. Yksinkertaisesti aika normaalin elämän + blogielämän yhdistämiseen on välillä kortilla. Monet kerrat vuorokaudesta kesken loppuneet tunnit on tuottanut hankaluuksia, mutta oon pysynyt sinnikkäänä loppuun saakka. Mä en ole luovuttaja.
Lähes 6 miljoonaa sivunlatausta, 62 954 julkaistua kommenttia, 809 kirjoitettua blogitekstiä, tämän muuttuminen toiseksi työksi, mieletön määrä ihania lukijoita ja uusia tuttavuuksia on matkan varrella tarttunut mukaan. Jos luettelisin kaikki mitä tämä blogin on mulle antanut niin suurin osa teistä painaisi jo rastia sivun ylänurkasta. Haluan vaan sanoa, että älyttömän suuri KIITOS teille ♥ Olitte sitten kulkenut matkan mukana tämän koko kolmen vuoden tai päivän ajan niin ootte silti jokainen yhtä arvokas. Te ootte ratkaisevassa asemassa mukana tekemässä tätä blogia. Vaikka kuinka välillä olisi vaikeuksia avata kone ja alkaa näpyttämään kirjoitusta niin ne teiltä Bloggeriin rekisteröityneet kommentit tai sähköpostiin ilmestyneet viestit on kultaakin arvokkaampia ja eniten motivoivimpia.
En vaihtaisi päivääkään pois.
