All about pregnancy

Aivan ensimmäisenä haluan lähettää teille kaikille lämpimät kiitokset ja virtuaaliset halaukset kaikista ihanista toivotuksista sekä viesteistä, joita ootte laittanut  Tämä tuleva mamma liikuttui melkein kyyneliin niitä lukiessa. Nyt voin rehellisesti myöntää, etten ole koskaan jännittänyt minkään postauksen julkaisemista noin paljoa. Itse asiassa sen kirjoittamisen jälkeen odotin vielä muutaman tunnin ennen kuin rohkenin painaa julkaise-nappia. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli aivan hölmöä, koska mulla on siellä niin ihana joukko teitä lukijoita, joille voi kertoa mitä vain!

Monella varmasti heräsi useita kysymyksiä aiheeseen liittyen ja ajattelin nyt hieman avata asiaa enemmän eri osa-alueilta. Jos teille herää vielä jotain niin kysykää ihmeessä!

Raskaushaaveiden alku? Kuten moni blogia pidempään seurannut tietää niin oon monesti kirjoitellut siitä, että haluan olla nuori äiti ja että lapset ovat tervetulleita lähitulevaisuudessa. Oon jopa joskus vannonut, että 23-vuotiaana oon raskaana ja tässä sitä ollaan ;-) Omat haaveet menivät yhteen Tatun haaveiden kanssa ja asiaa pyöriteltiin päässä viimeisen puolentoistan vuoden ajan säännöllisesti, kunnes syksyllä päätettiin luopua ehkäisystä. Lähdettiin tähän ajatuksella, että vauva tulee kun on tullakseen.

Miten huomasin asian? Kaikki tapahtui nopeammin kuin osasin odottaa! Oikeastansa siksi olin hieman epäileväinen ensimmäistä ”oiretta” kohtaan, joka ei ollut menkkojen pois jääminen tai oksentaminen. Vaan eräänä iltana leikin Nemon kanssa tuttuun tapaan juoksuleikkiä lelun kanssa ja siinä asuntoa ympäri pyöriessä tunsin outoja kipuja rinnoissa. Sellaista kipua, mitä en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut. Mietin, että voisinko todella olla raskaana? Seuraaviin menkkoihin oli vielä viikko, joten jännityksellä odotettiin seuraavat seitsemän päivää. Kuten arvata saattaa niin menkkoja ei kuulunut sinä päivänä, ei seuraavanakaan eikä edes seuraavalla viikolla. Sitten oli aika tehdä testi ja sieltä tuli lopullinen vastaus – kaksi viivaa 

Raskausoireet? Ensimmäinen viikko testin jälkeen meni asiaa sulatellessa ja pienessä vauvakuplassa eläessä. Vaikka tiedostettiin alkuraskauden riskit niin kyllähän sitä onnenhyppyjä tuli hypittyä. Kunnes vastoinkäyminen osui suoraan vasten kasvoja… Viikko testin tekemisen jälkeen heräilin eräänä aamuna tuntien kropan todella voimattomaksi. Nousin ylös, puin ja lähdin Nemon kanssa pihalle. Kauaa en jaksanut kävellä, kun oli pakko tulla takaisin kotiin sohvalle istumaan. Sydän hakkasi, kädet tärisi ja voimat olivat aivan kadoksissa. Kunnes täytyi juosta vessaan. Siitä päivästä lähtien alkoi todella paha raskauspahoinvointi. Oksensin joka ikinen päivä vähintään kaksi kertaa päivässä viikolle 12 saakka. Kyseessä ei ollut edes pelkkä aamupahoinvointi (vaikka aamut olivat pahimpia) vaan oksensin myös iltaisin. Pahimpia olivat päivät, jolloin sain olla vessassa laattaamassa aamulla, päivällä ja illalla. Se vei mun voimat täysin. Ensimmäisten viikkojen aikana itkin iltaisin etten jaksa enää. Eikö raskauden pitäisi olla ihanaa aikaa eikä tällaista kärsimystä??

Oksentaminen alkoi ohjata mun elämää. Jos mulla oli aamulla menoa niin jouduin laittaa kellon herättämään varttia aikaisemmin, että ehdin rauhassa oksentaa. Jos nukuin päivällä päikkärit niin niiden jälkeen oli pakko olla aikaa myös oksentamiselle. Nousin päikkäreiltä suoraan vessaan. Oksentamisesta tuli uusi rutiini päivään. Lääkäri sanoi, että jos vuorokauden aikana mikään ei pysy sisällä niin tulee lähteä tiputukseen. Kaksi kertaa oltiin hyvin lähellä. Viimeisimmillä kerroilla makasin vessan lattialla voimattomana, kun edes vesi ei pysynyt sisällä. Oksentaminen vei mun energiat täysin.

Tämä on myös syy siihen, miksi marraskuusta lähtien mun postaustahti ja aktiivisuus somessa hiipui.

Kun voimat ei riittänyt edes hiusten harjaamiseen niin ne ei myöskään riittänyt koneen avaamiseen. Tämän vuoksi on itketty monet itkut, kun tunsin aivan jäätävää morkkista siitä etten pysty hoitamaan blogia. Olihan se ollut vuosien ajan yksi tärkeä osa jokaista päivää. Pahinta oli myös, kun ei voinut täällä vielä kertoa miksi ”oon niin laiska bloggaaja”.

Viikolla 12 sitten tapahtui ihme, heräsin eräänä aamuna kuin uutena ihmisenä. Päivittäinen oksentaminen jäi taakse ja aloin oikeasti tuntea oloni omaksi itsekseni. Olin jopa niiden lähes 8 viikon aikana unohtanut, millaista on elää elämää, jossa jaksaa tehdä muutakin kuin maata sohvalla tai vessan lattialla. Tämän viikon jälkeen oon välillä kärsinyt väsymyksestä ja satunnaisesta oksentamisesta, mutta muuten kaikki on mennyt hyvin.

raskaus

Mikä viikko ja laskettu aika? Eilen lähti käyntiin viikko 18. Raskaussovellus näyttää, että 42,9 % raskaudesta kulunut eli pian puoliväli häämöttää! Laskettu aika on 20.7

Masun kasvu ja sukupuoli? Nyt, kun alku on ohitettu niin sitä on päässyt seuraamaan masun kasvua ja tuntuu, että varsinkin viimeisen viikon aikana se on yhtäkkiä poksahtanut esiin. Kohta täytyy lähteä kunnolla mammavaateostoksille. Ollaan nähty pienokainen ultrassa Tatun kanssa yhdessä kaksi kertaa ja mä vielä yhden kerran enemmän, lääkärin tarkastuksessa. Seuraavan kerran tavataan 8.3 rakenneultrassa, kun saadaan tietää sukupuoli. Viime viikot on tullut pohdittua, että millainenkohan tyyppi sieltä on tulossa. Miltä hän näyttää? Millainen luonne hänelle tulee? Niin jännittävää!

Tapahtuuko blogissa muutoksia? Moni varmaan miettii, että tuleeko tästä kokonaan mammablogi. Ei sentäs vaan blogi pysyy mahdollisimman samanlaisena, mutta tietysti aina välillä kirjoittelen raskaus -ja vauvakuulumisia. Oli ilo huomata kommenteista, miten moni odottaa tulevia kirjoituksia aiheeseen liittyen.  Ja postaustoiveita saa ehdottomasti esittää – ne ovat enemmän kuin tervetulleita. Mahtavaa, miten moni on siellä kulkemassa tätä matkaa meidän kanssa. On tämä elämän yksiä isoimpia tapahtumia!


MEILLE TULEE VAUVA!

Siitä on haaveiltu, sitä on varovaisesti toivottu ja nyt se unelma toteutuu…

IDKUVA

vauva 2018

newbie vauvanvaatteet

”Lahja kaikkein arvokkain on iloksemme suotu.” On aika paljastaa meidän pieni suuri salaisuus – kesällä tämä ihme tekee musta äidin, Tatusta isän ja meistä perheen  Tuntuu niin jännittävältä kertoa näitä uutisia, mutta samaan aikaan oon niin onnellinen, että pääsen jakamaan tämän ilonaiheen teidän kanssa. Moni on tätä jo aavistellut ja arvaillut, käsittämätöntä miten hyvin tunnette mut! 

On tämä niin ihmeellistä, mutta en voisi olla kiitollisempi. Tästä vuodesta tulee niin ikimuistoinen.

Heinäkuussa tavataan, pikkuinen.