Viimeinen lomapäivä

Jacket* House of Brandon | Dress* Ivyrevel | Bag Gucci | Shoes Pieces | Sunnies H&M

Se olisi kuulkaas viimeinen lomapäivä ennen töihin (tai no arkeen) palaamista. Ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, mutta mä oon jopa odottanut tätä. Lomalla on ollut ihanaa, oon saanut rentouduttua ja tehtyä just sitä mitä on ikinä huvittanut. Mutta valehtelisin jos väittäisin ettei arki ja elämänrytmi olisi mulle tärkeää. Lomalla musta on tullut hieman liian laiska monien asioiden suhteen, kuten aktiivisen kuvaamisen, liikkumisen ja terveellisen syömisen suhteen. On tullut myös huomattua, että pelkän blogin tekeminen työksi ei olisi mun juttu vaan tarvitsen rinnalle myös jotain muuta. Anyway nyt mä lähden sateisesta säästä huolimatta nauttimaan viimeisestä lomapäivästä  Ensimmäisenä mä suuntaan ottamaan pitkästä aikaa akryylikynnet ja sen jälkeen näen Sannia sushitreffien merkeissä. Ihanaa päivää teille kaikille!

Ai niin ja jos Ivyrevelillä shoppailu kiinnostaa niin koodilla ”SAIJA20” saa – 20 % tilauksesta pois. Sieltä on muun muassa tämä kuvissa näkyvä upea pitsinen mekko.


Raw cake workshop

Todella moni teistä oli kiinnostunut kuulemaan lisää viime viikkoisesta raakakakku-workshopista, joten tässä tulisi oma postaus aiheesta sekä paljon kyselty herkullinen resepti  Voitettiin tosiaan Jatan kanssa Instagramista lahjakortit GreenStreetin järjestämään iltaan, jossa tarkoituksena oli kuulla lisää raakakakuista, niihin käytettävistä aineista sekä tietenkin opetella tekemään niitä. Mä oon maistellut moniakin erilaisia raakakakkuja, mutta yhtäkään en ollut leiponut itse eli tämä workshop tuli kyllä tarpeeseen!

Workshopissa oli yhteensä kymmenen osallistujaa, josta porukka jaettiin neljään ryhmään. Jokainen ryhmä sai leivottavaksi eri kakun! Mä ja Jatta saatiin herkullinen mangovadelma, joka oli kyllä ihan meidän kuuloinen kakku. Ennen leipomisen aloittamista käytiin workshopin vetäjän kanssa läpi kaikki raaka-aineet, joita kakkuun tarvittiin sekä muita yleisiä käytännönasioita. Ja sitten alettiin hommiin!

Kakun tekeminen aloitettiin murskaamalla pähkinäsekoitus, taatelit sekä mausteet, joista tuli kakun pohja. Sitten valmistettiin vadelmatäyte päälle ja sen jälkeen kakku laitettiin todella kylmään pakastimeen hetkeksi aikaa jähmettymään. Viimeisenä vielä mangotäyte, takaisin pakastimeen ja koristelu – niin yksinkertaista ja helppoa! Täytyy myöntää, että tämän helppous yllätti meidät kaikki positiivisesti.

Mangovadelma raakakakku (halkaisija 22cm):

POHJA:
2,5 dl hasselpähkinää (pähkinäsekoitus myös ok)
1 dl taatelia
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljaa

VADELMATÄYTE:
150 g vadelmaa
1 dl kookoskermaa
1,5 dl kookosöljyä
1 avokado
2 rkl tocoa
1 rkl soijalesitiinia
1 rkl sitruunamehua
2 rkl kookossokeria
0,5 dl hunajaa
1/4 tl suolaa

MANGOTÄYTE:
Täysin samat ainesosat ja määrät kuin vadelmatäytteessä, mutta vadelman tilalle 130 g mangoa

VALMISTELUT:
Ota mangot ja vadelmat sulamaan hyvissä ajoin. Poista taateleista kivet. Pingota leivinpaperi irtovuoan pohjalle..

POHJAN VALMISTUS:
Jauha hasselpähkinät monitoimikoneessa. Lisää joukkoon taatelit, suola sekä vaniljajauhe. Sekoita massa tasaiseksi ja painele pohja kakkuvuoan pohjalle tasaisesti.

TÄYTTEIDEN VALMISTUS:
Valmista ensin vadelmatäyte. Mittaa kaikki täytteen raaka-aineet tehosekoittimeen kookosöljyä lukuunottamatta. Sekoita massa tasaiseksi. Lisää täytteen joukkoon lopuksi kookosöljy ja sekoita hyvin, täyte on valmis. Levitä vadelmatäyte pohjan päälle tasaisesti. Laita kakku jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat mangotäytteen. Haluat saada kakun hieman ”hyytymään” ennen kuin lisäät päälle mangotäytteen.

Valmista mangotäyte samalla tavalla kuin vadelmatäyte. Lisää mangomassa tasaisesti vadelmakerroksen päälle. Koristele kakun pinta halutessasi ja anna jähmettyä kylmässä mielellään yön yli.

Viimeisenä koristele ja tässä on vain mielikuvitus rajana! Jos ette ole koskaan kokeilleet raakakakun leipomista niin kannattaa testata tätä versiota. Jos me onnistuttiin niin onnitutte tekin ;-)

Workshopin loputtua maisteltiin juotiin kahvit ja maisteltiin kaikkien versioita. Kaikista kakuista tuli tosi herkullisia  Meidän kakkua kuvaisi hyvin sana raikas! Ehkä mäki innostun vielä joku päivä leipomaan jonkun toisen version.

Onko raakakakut teille entuudestaan tuttuja?

Somekilpailu seuraajista

Mietin kauan kirjoitanko tästä aiheesta, mutta koska nämä ajatukset nousee esille lähes päivittäin töitä tehdessä niin päätin nyt avata suuni.

Asia koskee sosiaalista mediaa ja sen uusia (ikäviä) muutoksia.

Nykypäivänä lähes jokainen ihminen käyttää somea edes jollain tapaa. Todella moni seuraa tuttujen kuulumisia Facebookista, monet lisäilee hauskoja juttuja Snapchattiin tai jakaa inspiroivia kuvia Instagramiin. Nykyään somea käyttää kaikki iästä ja sukupuolesta riippumatta. Yhä vanhemmat ja puolestansa yhä nuoremmat luovat tilejä eri kanaviin.

On luonnollista, että omaan sisältöön tai sometiliin halutaan panostaa. Sommittelemalla kuvattavia juttuja, muokkailemalla feedistä yhtenäisen näköisen ja suunnittelemalla mitä sisältöä kuvaa milloinkin yms. Mun mielestä on todella hienoa, että somesta on tullut näin iso juttu ihmisten keskuudessa ja että siihen oikeasti nähdään vaivaa. Myös muut kuin me tätä työksemme tekevät.

Se kaikki ei vaan jää tähän vaan nykyään some tuntuu olevan yksi kilpailukenttä, jossa taistellaan kuka on suosituin, kenellä on eniten seuraajia ja kuka saa eniten kommentteja. Yksi trendi, joka yleistyy todella hurjaa vauhtia on lukijoiden kalastelu. Eli käytännössä käytetään kaikki maailman taktiikat hyödyksi, että se seuraajaluku esimerkiksi Instagramissa kasvaisi mahdollisimman isoksi. Pahin on varmaan seuraajien ostaminen tai tämä uusin juttu eli ”mä seuraan sua, sä alat seurata mua, mä poistan sut heti omista seuratuista”. ÄRGH. Mä en tällaisesta toiminnasta edes tiennyt alunperin, kunnes eräs tyyppi teki tätä mulle. Hän alkoi seurata mua kolme kertaa parin viikon sisällä ja olin silleen, että HÄH?? Aluksi ajattelin, että ehkä hän on vahingossa poistanut mut tai vaikka luonut uuden tilin, mutta kun homma jatkui ja jatkui niin todellinen idea paljastui… Kuvittelin vain kyseisen henkilön harrastavan tätä, mutta lähiaikoina mulle on selvinnyt että tätä tekee useat eri henkilöt.

Rehellisesti onko siinä yhtään mitään järkeä, että sua seuraa 12 000 ihmistä, joista 10 % kiinnostaa aidosti sun kuvat? Voihan se olla, että tällä seuraa-taktiikalla ihmiset löytävät sun tilin ja oikeasti ihastuvat siihen, mutta voin vannoa, että tätä on vain pieni osa. Tosi monet nuoret (en toki tiedä Instagramin ikärajaa?) varmasti ilahtuvat, kun joku uusi ihminen ja parhaimmassa tapauksessa somehenkilö alkaa seuraamaan. Mutta uskoisin takaisin seuraamisen tapahtuvan juuri sen takia, kun sä seuraat sitä.

Kyllähän se iso luku esimerkiksi Instagramin seuraajissa näyttää todella hyvältä, mutta tuoko se nyt niin suuren onnen, että käytät kaikki mahdolliset keinot sen ylläpitämiseen ja kasvattamiseen? Kyllä mä voin avoimesti myöntää, että koen suuren ilon tunteen kun saan uuden seuraajan. En sen takia, että seuraajaluku kasvaa vaan sen takia, että tiedostan tätä henkilöä kiinnostavan aidosti mun seuraaminen. Kyllähän on realistisestikin hyvä seurata tilastoja vaikka blogin suhteen. Niiden avulla sitä pystyy näkemään, mikä sisältö ihmisiä kiinnostaa ja mikä ei. Ja tämä puolestansa auttaa kehittymään. Mutta jos mielessä on vain, että luvun täytyy kasvaa, kasvaa ja kasvaa niin onko siinä enää mitään järkeä?

Kaikki varmasti muistavat Essena O’Neillin tarinan, jossa tyttö teki itsellensä tavoitteita seuraajamäärien suhteen. Kun yksi tavoite oli suoritettu, niin hän nosti tavoitetta uudelleen ja uudelleen. Hän käytti päivät pohtiessa mikä kuva saa eniten tykkäyksiä ja jopa selvitti kellonajan, jolloin kuva kerää eniten huomiota sekä uusia seuraajia. Kunnes hänellä oli puoli miljoonaa seuraajaa ja hän tajusi ettei se tuonut onnea vaan päinvastoin hän oli hukannut elämästänsä tuhottomasti aikaa hukkaan. 

Some on mulle paikka, jossa mä toteutan itseäni. Luon sinne sisältöä, joka toivottavasti kiinnostaa mahdollisimman monia. Vastakohtaisesti mä itse hankin sieltä inspiraatiota ja hyvää mieltä, mutta rehellisesti sanottuna viime aikoina on alkanut tökkimään. Mietin eilen, että millaista menoa somessa on viiden vuoden kuluttua, kun se on nyt jo tällaista?

Ja miksi aina kaikessa täytyy kilpailla?