Should I cut my hair?

Se ajatus iski autolla ruuhkassa jonottaessa, ajatus uudistuksesta…

long bob

Olkoon tämä kevät alku uusille asioille, niin eilen puhumissani ihmissuhteissa kuin hiuksissa. Kyllä, nyt mä sen teen. Asian, josta haaveilen joka ikinen vuosi (todisteita löytyy mm. täältä), nimittäin long bobin leikkaamisesta Oikeastansa vielä koskaan mulle ei ole tullut näin vahvaa tunnetta kuin eilen. Selailin eilen koko illan kuvia lyhyemmistä hiuksista ja päätin, että miksi ihmeessä mä oon miettinyt tätä asiaa näin kauan? Kyse on VAIN hiuksista. Jos ei sovi niin ei sovi, kyllä ne kasvaa. Kai? Elämässä on turha käyttää aikaa pohtimaan, mitä voisi tehdä sen sijaan, että tekisi ne. Itse asiassa innostuin tästä asiasta niin paljon, että varasin kampaajan jo huomiselle :D

Jos totta puhutaan niin hetken jo pohdin uusien pidennyksien tilaamista, mutta onneksi en ihan ehtinyt tehdä sitä. Eli tämä on selvää kohtalon peliä, haha. Uskon, että elämä lyhyemmillä hiuksilla on helpompaa, ne näyttää hyvältä monien eri asujen kanssa (pitkähiuksiset tietävät ongelmat esim. takkien ja huivien kanssa) ja kesää kohti mennessä freshimpi lookki on enemmän kuin tervetullut.

Vaikka päätös on jo melkein lukkoon löyty niin olisi kiva kuulla mitä sanotte – onko hyvä vai huono idea? Entä löytyykö teiltä kokemuksia elämästä long bobin kanssa?

Kuvat: Pinterest


Liika kiltteys voi olla haitallista?

Muistatteko, kun lapsena vanhemmat kehottivat olemaan kiltisti? Äänensävy oli samaan aikaan toruva, mutta kannustava. Lapsuudesta on tullut opittua, että muille ihmisille täytyy olla ystävällinen eikä ketään saa loukata. Pääasiassa kiltteys on aina positiivinen asia, mutta valitettavasti tällä(kin) asialla on varjopuolensa. Nimittäin mitä, jos sitä on liian kiltti?

Tätä kysymystä oon pohtinut koko alkuvuoden. Näiden kuukausien aikana on tapahtunut paljon muutoksia niin mun omissa kuin läheisten ihmissuhteissa. Tuntuu, että vuosi 2017 on alkanut vuoristoratamaisissa tunnelmissa. Sekä hyvällä että huonolla tavalla. Yksi mun mieltä näiden kuukausien aikana vaivannut asia on, että tunnen elämäni ensimmäistä kertaa olleeni liian kiltti erääseen ihmissuhteeseen.

Oon aina ollut ihminen, joka auttaa mielellään. Oli kyse sitten millaisesta asiasta tahansa. Pystyn helposti laittamaan toisen ihmisen edun omani eteen. Pystyn karsia omista pakollisista menoista, jos jollain on hätä. Pystyn seisoa toisen ihmisen vierellä kaikenlaisissa tilanteissa. Mun mielestä mikään ei ole parempaa kuin hyvä mieli ja kiitos, kun on auttanut jotain henkilöä. Se aito välittäminen vie niin pitkälle, jokaisen meistä.

Mutta mitä jos tästä ihmissuhteesta kiinni pitäminen vie sulta enemmän kuin mitä se sulle tuo? Mitä jos et saa kiitosta? Mitä jos toiselta puolelta se ei tunnu aidolta välittämiseltä?

Vasta hetki sitten heräsin kiltteyden kierteeseen. Oon viettänyt lukemattomia öitä pyörien sängyssä pohtien, mikä on vialla. Mitä mä oon tehnyt väärin, kun koen epäonnistuneeni. Tiedättekö, kun joku ihminen käyttäytyy sua kohtaan väärin niin alat ensimmäisenä syyttää itseäsi? Paha tapa, koska aina asia ei ole niin yksinkertainen. Tuntuu, että koko alkuvuosi on mennyt pienessä ”sumussa”. Sellaisessa alakuloisuudessa, josta ei tunnu pääsevän pois. Kun tarpeeksi kauan tekee niin kuin muut toivoo niin miten sitä osaa pyytää itseltään mitään… Heräsin kiltteyteeni vasta, kun olin päiviä tai no viikkoja miettinyt asioiden kulkua. Toisen ihmisen täytyi sanoa mulle päin naamaa, että ”sä oot aivan liian kiltti ihminen, jota on käytetty hyväksi”.

Pienen alkushokin jälkeen oon alkanut hahmottamaan asioita paremmin. Ei turhaa sanota, että ihmisen täytyy ensin rakastaa itseään rakastaakseen ja auttaakseen muita. Koska kiltteydellä tosiaan on kaksi puolta. Ja tästä lähtien mä haluan kuulua siihen parempaan puoleen. On täysin oikein ajatella muiden parasta, auttaa ja tsempata, mutta ettei kukaan voisi käyttää sitä väärin hyödyksi niin on hyvä osata vetää raja.

Mä haluan sanoa teille kaikille, että olitte sitten kilttejä tai liian kilttejä niin mikään ei saa koskaan sivuuttaa teidän omaa hyvinvointia. Omien tunteiden asettaminen muiden tyytyväisyyden edelle ei aina tarkoita itsekkyyttä vaan on merkki siitä, että välitätte itsestänne 

En tiedä voiko liiallisesta kiltteydestä päästä kokonaan eroon, mutta ainakin pyrin siihen ettei sitä pääse kukaan käyttämään väärin hyödyksi…

Löytyykö sieltä muita ”liian kilttejä” ihmisiä? Ootteko te kohdanneet ongelmia tämän asian suhteen?


Birthday weekend snapshots

Aivan ensimmäisenä suuri virtuaalihali kaikille, jotka laitoitte mulle synttärionnittelut  Ette tiedäkään, miten paljon teidän viestit eri somekanavissa ilahdutti mua! Synttäreistä puheen ollen, nyt pääsette kurkistamaan mun viikonlopun tunnelmiin tai tarkemmin sanottuna kohokohtiin.

Perjantaita lukuunottamatta mulla oli koko ajan käytössä uusi Canon PowerShot G7 Mark II kamerani, jonka hankin pääasiassa videoiden kuvailuun, mutta pienen kokonsa vuoksi se on näppärä myös kaikenlaiseen muuhun kuvailuun. Itse tykkään ehkä enemmän toisen kameran lopputuloksesta, vaikka ei näissäkään mitään vikaa ole. Huomaatteko te kuvissa eroa? 

Perjantai-ilta tuli vietettyä tämän ihanan seurassa Antti Tuiskun keikalla ja siitä vielä ”nopeilla” jatkoilla. Keikka ei kyllä olisi voinut paremmalle viikonlopulle osua ;-) Vaikka molempia vaivasi väsymys pitkän viikon jälkeen niin siitä huolimatta ilta oli onnistunut!

Haha, halusin nauttia mun ”synttäri-illallisen” Naughty Brgr-ravintolassa. Tätä paikkaa on hehkutettu niin paljon, että pitihän se käy itsekin testaamassa!

 Lauantaina aamusta lähdettiin Tampereelle, jossa vietettiin kiva päivä shoppaillen, treffaillen kavereita sekä rentoutuen.

Yövyttiin Sokos Hotel Tornissa, josta Tatu oli varannut meille huoneen. Sateesta ja sumuisesta säästä huolimatta näkymät 19. kerroksesta oli kyllä mageet!

Illalla mentiin hotellin ylimmässä kerroksessa olevaan sky baariin, jossa treffattiin Inkaa ja hänen poikaystäväänsä. Oli kyllä kiva nähdä ensimmäistä kertaa blogitapahtumien ulkopuolella. Yksi bloggaamisen parhaista puolista on ehdottomasti uusiin ihmisiin tutustuminen!

Hotellilla kylpytakissa ja tossuissa hengailua – miksei tämä ole läheskään näin kivaa kotona?

Mentiin me sitten hotelliin, laivalle tai ulkomaille niin yksi juttu jota odotan ylitse muiden on aamupalan tarjonta. Haha, oon kunnon aamupalojen rakastaja!

PS. Yksi juttu, jonka haluan vielä joskus omistaa on kylpyamme.