Synnytyksestä (sektiosta) palautuminen

IDKUVA

Nyt, kun synnytyksestä alkaa olla pari kuukautta aikaa ja jälkitarkastuksessa on käyty niin voisin höpötellä lisää sektiosta ja ylipäätänsä raskaudesta palautumisesta. Toki erityisesti sektiosta palautuminen vie aikaa jopa puoli vuotta, mutta pääsääntöisesti oon jo voiton puolella kun ikävimmät oireet ja kivut ovat enää muisto vain.

urheilutrikoot naiset

Sektio on yksi isoimmista leikkauksista, jonka ihmiselle voi tehdä. Ja mun tilanteessa, kun en alunperin sitä ollut edes kuvitellut synnytysvaihtoehdoksi niin suuri pelko valtasi mielen lääkärin sanoessa meidän lähtevän kiireelliseen sektioon. Toisaalta tunsin myös pientä helpotuksen tunnetta, kun tiesin mun kropan kärsimyksen päättyvän. Jos et tiedä, miten mun synnytys meni niin siitä löytyy oma postaus täältä. Sektiosalissa kaikki tapautui niin nopeasti etten sen kummemmin ehtinyt miettiä omaa hyvinvointia vaan päällimmäisenä oli mielessä, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Ja onneksi oli paremmin kuin hyvin – niin vauvalla kuin mulla. Kiireellisessä sektiossa vedetään maha auki vaakasuunnassa suurin piirtein pikkuhousujen yläreunan kohtaan. Jo salissa kuulin muutaman hoitajan keskustelevan siitä, miten siisti haava on. Samat sanat kuulin myös neuvolantädiltä. Tässä kohtaa täytyy kyllä kiittää lääkäriä, joka teki äärimmäisen tarkkaa työtä vaikka oli kiire.

Haava ommeltiin kiinni sulavilla tikeillä ja toipuminen sai alkaa. Mut siirrettiin sektiosalista takaisin synnytyssaliin, jossa vauva ja Tatu odotti. Siellä sain vauvan rinnalle ja saatiin hetki olla perheen kesken. Sitten meidät vietiin sängyllä osastolle ja mulle kerrottiin, etten saa vuorokauteen nousta. Hoitajien ja isän tuli aina nostaa vauva mun vierelle ja rinnalle. Melkein heti osastolle tullessa mun jalkoihin alkoi palautua tunto, joka oli puudutuksen vuoksi poissa. Ehkä jännin tunne ikinä olla tuntematta omaa kroppaa rinnoista alaspäin :D Hoitaja kysyi liikkuuko jalat ja voi sitä ilon määrää, kun toisen jalan varpaat heilu! Sain samana iltana kipulääkkeitä, mutta jäljellä olevat puudutukset piti kivut kuitenkin koko yön poissa.

urheiluvaatteet naiset

Seuraavana päivänä aamu alkoi jälleen särkylääkekombolla. Puolen päivän aikaan kivut alkoivat kuitenkin saapua, juuri silloin kun mun olisi pitänyt nousta ylös ensimmäistä kertaa. Päätettiin hoitajan kanssa, että kokeillaan ylös nousua kun seuraavat särkylääkkeet ovat alkaneet vaikuttaa. Meni reilu tunti ja oli aika kokeilla! Hyvin itsevarmana nousin ylös, mutta totuus iski vastaan kun otin ensimmäisen askeleen. Ai perkele!! Se kipu oli samaan aikaan viiltävä ja polttava. Hoitajan tuen avulla pääsin vieressä olevaan vessaan. Ajattelin, että jos tästä selviän niin oon maailman kiitollisin. Seuraava päivä oli huomattavasti helpompi, mutta tein suuren virheen. Jäin lähes koko päiväksi makaamaan sänkyyn… Nimittäin niin hassulta kuin se kuulostaakin niin paras apu toipumisessa on liikkuminen. Se laittaa verenkierron liikkeelle, mikä taas vaikuttaa positiivisesti haavan kipuihin. Tämä mun tekemä virhe näkyi seuraavana aamuna. Yritin nousta sängystä, mutta sattui niin paljon. Pääsin hammasta purren ylös ja yritin nostaa vauvaa syliin, mutta ei siitä mitään tullut vaan jouduin hälyttää hoitajan paikalle. Lääkkeillä kipu katosi hyvin pian ja koko loppupäivän liikuin edes takaisin huoneessa. Tuli seuraava päivä ja olo oli kuin en olisi synnyttänyt ollenkaan. Ihan käsittämätön ero 24 tunnin välillä! Kyllä liikkuminen teki ihmeitä. Samana päivänä pääsin kotiin. Hiljaa kävelin autoon ja kotona pyrin lepäämään paljon. Kaikki vauvaa painavemmat nostelut oli kiellettyä, joten Tatu aina kantoi kaukalon yms.

Vaikka leikkaushaava oli siisti niin se oli suoraan sanottuna aivan kauhean näköinen ensimmäiset viikot. Heti leikkauksen jälkeen haavan ympärille ilmestyi mustelmat, jotka oli todellakin mustat! Säikähdin niitä, mutta onneksi ne kuitenkin lähti haalistumaan melkein heti. Leikkauksessa lääkäri oli kuulemma joutunut oikealta puolelta ”kaivamaan” voimakkaasti, jotta poika oltiin saatu pihalle. Tämä oikea puoli oli selkeästi kipeämpi ja herkempi kauan aikaa, mutta tikkien sulaessa myös kipu katosi. Muutama tikki jäi sulamatta, mutta nypin ne sitten itse suihkussa pois neuvolantädin neuvojen mukaan.

Aloin heti kotona kävellä tuttuun tapaan ja pikkuhiljaa oman voinnin mukaan lähdin vaunuttelemaan. Ensin ihan pieniä kävelyitä ja sitten pidempiä lenkkejä. Hankaluuksia kotona tuotti meidän korkea sänky… Sinne sai hypätä ja alas tulin kierien ettei vain haavaan sattuisi. Kului viikkoja ja päivä päivältä olo oli parempi. Haava ei vuotanut juuri ollenkaan verta vaan parani älyttömän hyvin. Viikkojen päästä myös liikkuminen oli täysin normaalin tuntuista. Sektiosta parantuminen oli yllättävän nopeaa. Vaikka synnytys ei ollut mikään helpoin niin itse sektiosta jäi niin hyvät fiilikset, että voisin mennä vaikka uudestaan :D

so what vamos

Mulla oli juuri jälkitarkastus, jossa katsottiin muun muassa hemoglobiini, verenpaine, paino yms. Raskausaikana kiloja tuli tasan 12, joista 9 jäi jo synnärille. Sen jälkeen kotona tippui vielä kilo tai kaksi eli melkein lähtötilanteessa ollaan. Mulla täysimetys kuluttaa tietysti vähän, mutta en lukeudu niihin onnekkaisiin jotka voi syödä mitä vain vaan kroppa kyllä pitää kiinni kiloista. Vatsalihasten välinen erkauma on noin sormen kokoinen, joten jos vielä kuukauden on toipilas ja varoo pystysuoraan nousemista niin tilanne paranee nopeasti. Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä mikä on erkauma niin raskaudessa naisen kohtu kasvaa ja vatsalihakset venyy niin, että ne erkanee toisistaan. Ne tekee periaatteessa kasvavalle kohdulle tilaa. Itse kohtu oli myös palautunut todella hyvin ja haavastakin tuli vain kehuja, mutta yksi huolenaihe löytyi…

stronger urheiluvaatteet

Shirt HERE | Tights HERE | Shoes HERE (gifts/adlinks)

Nimittäin verenpaine. Se on hälyttävän korkealla, varsinkin alapaine. Mulla huomattiin lievää verenpaineen nousua jo loppuraskaudesta ja jouduin seurata sitä kotona. Sektion jälkeen verenpaine oli edelleen todella korkealla, joten sain osastolla niiden parin päivän ajan verenpainelääkkeitä. Viimeisenä päivänä se lähti laskuun, joten lääkäri näki parhaaksi olla jatkamatta lääkitystä kotona. En sitten itsekään enää sen kummemmin miettinyt asiaa, joten tarkastuksen tulos tuli todella yllätyksenä. Mun alapaine oli jopa 115, kun ihan maksimi on 90. Sain tehtäväksi seurata sitä kotona, joten jännityksellä odotan mitä seuranta tuo ilmi. Jos alapaine on usein noin koholla niin täytyy ottaa yhteyttä lääkäriin.

Meillä on suvussa todella paljon korkeaa verenpainetta, esimerkiksi mun mummu ja äiti syö lääkkeitä siihen. Jälkitarkastuksen lääkärin mielestä se on varmasti mulla myös tulevaisuudessa edessä, mutta ei todellakaan pitäisi vielä kymmeniin vuosiin. Jos se jatkaa koholla olemista niin joudun todennäköisesti ainakin hetkellisesti syömään lääkkeitä. Lääkäri sanoi, että joskus raskaus ja synntys voi jättää ne arvot jopa pysyvästi koholle.

Miten muilla on palautuminen sujunut sektiosta tai synnytyksestä ylipäätänsä? Entä onko jollain kohonnut verenpaine samalla tavalla?

Haastattelu raskaudesta

protskupannarit resepti

Heissan Ja ihanaa tiistaita! Mun viikko on alkanut jotenkin extra hyvin – tiedättekö, kun kaikki vaan tuntuu menevän nappiin? Parasta. Oon ottanut tavoitteeksi aloittaa viikon kodin siivouksella, pyykkikorin tyhjentämisellä ja to do-listan vaikeimpien asioiden hoitamisella. Näin fiilis kevenee heti loppuviikkoa kohden. Tämä saattaa olla myös syy onnistuneeseen alkuun, mutta myös tämän viikon kivat suunnitelmat saa hymyilemään. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin, sillä tulin nyt vinkkaamaan teille eräästä artikkelista.

IDKUVA

voittavat tavat kirja

Melkein heti Danielin syntymän jälkeen sain yhteydenoton, jossa mua pyydettiin haastatteluun. Kyseessä oli Helsingin Sanomissa julkaistava Naisten Terveys-kampanja. Ehdottomasti suostuin mukaan ja ei mennyt kauaa, kun olin puhelimessa kertomassa omasta raskausajasta, synnytyksestä ja äitiydestä. Kampanja julkaistiin sunnuntaina Hesarin välissä, mutta se on luettavissa myös digiversiona. Jos sua kiinnostaa nähdä se niin artikkeli löytyy tästä.

pannari ohje

protskupannarit

Nyt mä suuntaan syömään samanlaista settiä kuin kuvissa ja sitten lähdetään Danielin kanssa neuvolaan. Tänään on ensimmäisen rotarokotteen aika, iiks!


BLOGI TÄYTTI 6-VUOTTA!

Eilen oli merkittävä päivä. Ei mun elämässä vaan blogin elämässä, haha. Nimittäin tämä virtuaalinen päiväkirja täytti hurjat kuusi vuotta! Kun tarkemmin miettii niin se on todella pitkä aika. Elämässä sinä aikana oon valmistunut ammattiin, hankittu Tatun kanssa yhdessä Nemo, ostettu ensimmäinen oma koti ja nyt jo toinen, perustettu perhe kun saatiin kultaakin arvokkaampi perheenlisäys. Sekä muita suuria ja pienempiä juttuja. Paljon mahtuu tämän päiväkirjan kansien väliin. Se on samaan aikaan todella hurjaa, mutta hienoa – kaikki muistot on tarkkaan tallessa  Tuskin sitä olisi koskaan jaksanut paperillista päiväkirjaa kirjoittaa näin pitkään. Elämässä on siis tapahtunut paljon tänä aikana, mutta entäs blogissa? Ajattelin kertoa, mitä bloggaamiseen on kuulunut näiden vuosien aikana.

IDKUVA

2012

Kun aloitin tätä hommaa niin olin melko hukassa, mutta koko ajan ahkera oppimaan. Ulkoasun muokkaus oli se mitä Bloggerista sattui saamaan. Kuvat otettiin puhelimella ja digikameralla (!) eikä kuvaustaustoista välitetty sen kummemmin. Milloin kuvattiin kotona ulko-oven edessä ja milloin kodin tienpäässä. Tuolloin blogeja oli murto-osa nykyiseen verrattuna, mutta määrä alkoi pikkuhiljaa kasvamaan. Kaupallisista yhteistöistä ei kukaan tiennyt mitään, mutta niin sitä vaan tästä alkoi nousemaan täysin uusi ala. Siistiä vai mitä!

2013

Otin askeleen eteenpäin ja hankin hieman paremman kuvauskaluston. Kun intohimoisesti tekee sitä, mistä tykkää niin halu kehittyä vain kasvaa. Kehitystä tapahtuikin, nimittäin aloin saavuttamaan lukijakuntaa ja sana blogista alkoi levitä koulukavereista sukulaisiin saakka. Kuvailin ahkerasti päivän asuja, joskus jopa päivittäin. Asupostauksia näkyi siis blogissa paljon, mutta tykkäsin älyttömästi toteuttaa myös erilaisia tuotearvosteluja.

2014

Oli blogien osalta suurinta muutosten aikaa, yhä vanhemmat ja yhä nuoremmat alkoivat lukea blogeja. Myös yritykset alkoivat kiinnostua blogeista ja sain itsekin solmittua ensimmäisiä kunnon yhteistöitä. Liityin myös osaksi Indiedaysin Inspiration-verkostoa, jolloin blogista alkoi tulla lisätienestiä. Tämä oli todella iso juttu, ensimmäistä kertaa tunsin itsekriittisenä ihmisenä olevani ylpeä itsestäni. Ja sainkin olla, koska blogin vuoksi oli valvottu öitä, opiskeltu, vuodatettu kyyneleitä yms. :D Mikään ei ole tullut helpolla. Tähän aikaan aloitin blogissa edelleenkin nähtävän kuukauden suosikit-postaussarjan ja kuvailin ahkerasti eri reseptejä. Muutettiin myös uuteen kotiin, joten sisustuspostauksia saattoi bongailla blogista useammin. Oon aina halunnut tehdä mahdollisimman monipuolista sisältöä ilman tiettyyn aihealueeseen ”lokeroitumatta”.

blogin synttärit

2015

Samana vuonna elämässä tapahtui paljon muutoksia ja musta tuntui, etten pystynyt antamaan blogille kaikkeani, joten pidin ensimmäisen ja tähän asti ainoan kunnon blogitauon. Se kesti reilut kaksi viikkoa! Pisin aika, jonka oon ollut avaamatta postauskenttää :D Vuoteen mahtui myös ikäviä blogimuistoja, nimittäin kuka muistaa ahdistelijan? Edelleen tulee mietittyä tuota henkilöä, josta ei ole hajuakaan. Joskus tuli selville vihje, jonka mukaan se olisi voinut olla joku sen hetkinen naapuri. Huh, onneksi kaikki kuitenkin loppui.

2016

Vuoden alussa sain kutsun Indiedaysin toimistolle ja kirjoitin blogilleni uuden sopimuksen. Vuosi oli muutenkin merkittävä, nimittäin voitin teidän äänien ansiosta Lukijoiden Suosikki-palkinnon Inspiration Blog Awardseissa. Otettiin loppukesästä Nemo, joten koira-aiheet saapuivat osaksi blogia. Tähän aikaan tutustuin myös moniin uusiin ihmisiin blogin kautta 

2017

Viime vuonna sain tutustua lisää uusiin ihmisiin, se on juttu mistä oon kiitollinen. Tämä blogi on mahdollistanut niin paljon. Sain vuoden kestävän ambassador-tehtävän, joka toi blogihommiin jälleen uudenlaista kulmaa. Loppuvuodesta tulin raskaaksi ja todella kova pahoinvointi varjosti elämää. Kun on tottunut tähän päiväkirjaan kertomaan kaikki isot muutokset heti niin oli hankalaa pysyä hiljaa. Muistan, kun sain ensimmäisen ootko raskaana-kommentin niin teki mieli kirjoittaa vastaukseen, että OON!! Voi sitä onnenpäivää, kun vihdoin uskalsin sen paljastaa :D

blogi kuusi vuotta

Nyt

Edelleen rakastan tätä, joka päivä kirjaudun blogiin ja teen tätä suurella intohimolla. Blogimaailma muuttuu, elämäntilanteet muuttuu, mutta tämä kulkee mukana päivästä toiseen. Oon kiitollinen siitä, mitä kaikkea sitä on tämän vuoksi tullut koettua. Ei sitä olisi vuonna 2012 osannut edes kuvitella tätä kaikkea. On ollut hienoa kuulla, miten moni teistä on lukenut blogia jo vuosia! Haluan vain sanoa, että kiitos jokaiselle 

Jos haluatte kertoa niin mielenkiinnolla kuulisin, miten kauan sä oot lukenut tätä?