Bloggaajan viikko numeroina

Erittäin kivaa sunnuntaita kaikille Aivan ensimmäisenä lähetän teille kaikille virtuaalisen kiitoksen ja halauksen edellisiin postauksiin tulleista kommenteista. On ollut mielenkiintoista nähdä teidän erilaisia näkemyksiä ja omia kokemuksia niin koiran hankintaan kuin opiskeluun liittyen. Omistan kyllä ehdottomasti joukon mitä parhaimpia lukijoita!

Sitten tähän aiheeseen eli sain alkuviikosta idean kertoa teille hauskalla tavalla, että mitä mun ”blogiviikkoon” kuuluu. Eli listasin numeroina kaikki mahdolliset jutut:

inspiration blog awards

57 kappaletta

saapuneita sähköposteja

23 kappaletta

lähetettyjä sähköposteja

1 kappale

kampanjan suunnittelua

1 kappale

tulleita puheluita, koskien tulevaa bloggaajakirppistä

saija ritamäki blogi

1 kappale

ajastettuja postauksia (mikä pelastus kiireeseen päivään)

89 kappaletta

saapuneita kommentteja

1 kappale

räpsittyjä asukuvia

262 kappaletta

uusia kuvia Lightroomissa

louis vuitton1 kappale

uusia bloggaajakavereita

3 kappaletta

tuleviin tilaisuuksiin liittyviä kalenterimerkintöjä

1 kappale

tapahtumaan osallistumisen suunnittelua

2 kappaletta

valmiita postausten luonnosteluita

macbook marble case

Mitäs tykkäsitte tällaisesta hieman erilaisesta postausideasta?


Koirakuumetta (jälleen) ilmassa

Unelmat ja suunnitelmat kiinnostavat teitä usein, joten ajattelin kertoa…

koirakuume

… että me suunnitellaan koiran ottamista  Okei, tämä unelma on ollut mulla siitä asti, kun oon pakannut tavarani kotikotoa ja muuttanut omilleni.  Nyt ajatus koiran ottamisesta on eksynyt ajatuksiin lähes päivittäin. Ollaan huomattu katsovamme lähes joka ilta ennen nukkumaanmenoa erilaisia koiravideoita. Lenkillä tekee mieli juosta halaamaan jokaista vastaan tulevaa karvakamua. Ja kerran olin jopa lainaamassa kirjastosta pentukirjaa.

Tänä vuonna elämäntilanne olisi ensimmäistä kertaa suoraan sanottuna jopa täydellinen koiran ottamiselle. Mä teen kahta eri vuoroa töissä, paljon blogijuttuja kotona, toisella puoliskolla on itse määrättävät työajat ja lomatkin häämöttää. Meillä ei ole oikeastansa mitään erikoisia suunnitelmia, joten pennulle olisi rutkasti aikaa.

Ainut miinus on se kynnys. Koiran ottaminen ei ole mikään pieni päätös vaan kyse on kuin vauvan hankinnasta. Perheenlisäystä ei ole tiedossa vielä, joten koira voisi olla ensimmäinen askel. Se toisi vastuuta ja vaikka nyt pelottaisi niin uskon koiran tuovan enemmän kuin ottavan.

Olisi ihana tulla kotiin, kun vastassa olisi aina joku odottamassa, saisi lenkille uuden kaverin, toinen kuuntelisi ja ymmärtäisi – olisi kuin kolmas perheenjäsen.  Meidän suurin haave olisi saada tänä vuonna oma ranskanbulldoggi. Kyllä vain, rotu on ollut tiedossa jo todella pitkään. Ollaan päästy tutun kautta hieman tutustumaan kyseisen rodun elämään. Ollaan googletettu kaikki kyseisestä rodusta (mikä on jopa hieman pelottavaa) ja uskon, että tämän enempää ei voisi olla valmis koiran ottamiseen. Tarkkaa aikaa pennun ottamiselle ei olla kuitenkaan suunniteltu vaan uskotaan siihen, että oikea pentu löytyy meille sitten, kun on löytyäkseen. Uskon kohtaloon, hah.

Vaikka aika tuntuu nyt täydelliseltä niin  silti kuitenkin jännittää ottaa se askel. Millaisia kokemuksia teillä on ensimmäisen koiran ottamisesta? Ja kaikki kommentit kyseiseen rotuun liittyen ovat myös tervetulleita!

Kuvat: Pinterest


Opiskelemattomuudesta

Näin perjantai-illalla on hyvä istua sohvalle, viltin alle, juoda kuppi kuumaa teetä ja nollata ajatuksia. Päällimmäisenä mielessä pyörii mietteitä opiskeluista (niin kuin joka vuosi tähän samaan aikaan). Kirjoittelin teille viime vuonna opiskeluahdistuksesta, mutta tänä vuonna sitä ei ole. Miksi? Koska en ole hakemassa opiskelemaan, sellainen ei ole käynyt edes mielessä.

Vaikka opiskelu ei ole ajankohtaista tällä hetkellä enkä ole 100%:sen varma tuleeko koskaan enää edes olemaan… Niin törmään silti tähän sanaan lähes viikottain, jos ei jopa päivittäin. Saan kyselyitä niin sukulaisilta, tutuilta kuin jopa puolituntemattomilta. Yleensä ne ovat: ”Mihin hait opiskelemaan?” tai ”Koska sulla on pääsykokeet?”.

Näissä kysymyksissä ei ole mitään väärää, mutta tuntuu että vastauksena olevat ”En mihinkään” ja ”Ei mulla ole pääsykokeita, koska en hae opiskelemaan”, aiheuttavat pääsääntöisesti negatiivisiä ilmeitä sekä vastauksia. Kautta aikojen ollut ollut oletuksena, että jokainen nuori lähtee yläasteen jälkeen joko lukioon tai ammattilliseen ja tämän jälkeen jatkaa opiskeluita entistä ylemmäs. Tai vaihtaa jopa alaa. Olit oikealla alalla tai et, halusit opiskella tai et, mutta kunhan opiskelet niin se on ainoa oikea sekä ennen kaikkea muiden silmissä hyväksyttävä valinta.

Välillä tuntuu todella pahalta, jos ei jopa halveksuvalta ettei sitä kannusteta tässä elämässä nuoria kuin opiskelemaan. Suomen työllisyystilanne ei ole mikään hyvä, joten sen kannalta opiskelu on kannattavaa. En sitä kiellä, vaan päinvastoin onhan opiskelu hieno juttu. Kyllä multa nousee ainakin suuri hatunnosto hyvien tutkintojen saavuttaneille! Työttömänä on oivallinen ratkaisu lähteä opiskelemaan vaikka jopa uutta ammattiaan itselleen, koska se taas vie eteenpäin. Jokainen saa tietysti opiskella, jos haluaa – mutta entäs me, jotka eivät nyt sitä haluta? Kyllä pieni kannustus tai edes hymy sen negatiivisen ilmeen sijaan olisi kaivattua. Mulla on jo ammatti, joten miten monta vuotta täytyy vielä opiskella ”hyväksymisen” saamiseksi?

tavoitteet

Mä en ole koskaan vihannut koulunkäyntiä, kyse ei ole siitä. Vaan onnellisuudesta, joka kuvastaa hyvin mun tämän hetkistä elämäntilannetta. Oon opiskellut jo liiketaloutta ja valmistunut merkonomiksi eli kyllä multa löytyy aivan oikea ammatti. Mulla on kaksi työtä, joista toinen on vakituinen kaupan alalla ja toinen on tämä blogi. Ja oon näistä älyttömän kiitollinen  Bloggaaminen on unelmatyö ja sitä haluan tulevaisuudessakin tehdä. Sen rinnalla haluan mahdollisesti jatkaa juuri kaupan alan töitä. Myös markkinointi, pr-työt ja ylipäätänsä muoti kiinnostavat, joten oon avoin erilaisille työkuvioille. En vielä tiedä edes, mistä tuun löytämään itseni vuoden päästä. Mutta tässä kohtaa en näe tarpeelliseksi lähteä opiskelemaan. Jos lähtisin niin ainoastaan korottaisin korkeammalle eli tradenomiksi. Ehkä sitten, jos tulee halua vaihtaa kokonaan alaa.

saijis

Ihminen joka nauttii siitä työstä, mitä tekee – on saavuttanut oikean päämäärän. Oli alla sitten kuinka monta tutkintoa tahansa, työkokemusta vuosi tai kymmenen niin elämä on liian lyhyt aika tuhlattavaksi muuhun kuin onnellisuuteen. Kun uskoo itseensä niin voi saavuttaa ja paljon.

Kuten sanoin niin en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Oon aina ollut ihminen, joka elää hetkessä – vaikka välillä unelmoikin. Muistakaa myös te unelmoida ja toteuttaa unelmia, piti ne sitten sisällään opiskeluita tai töitä niin tärkeintä on, että juuri sä teet sen päätöksen. Ja itsesi onnelliseksi. Have a nice friday sweeties!