Elämää epilepsian kanssa

IDKUVA

Nyt vihdoin taidan uskaltaa huutaa jippii ja rutistaa tuota pientä karvakaveria  Nimittäin näyttäisi siltä, että me ollaan vihdoin löydetty lääke, joka tehoaa Nemon epilepsiaan. 

Kerroin loppuvuodesta, että Nemolle diagnosoitiin epilepsia sen saamien outojen kohtausten perusteella. Mainitsin myös, että silloin aloitettiin lääkitys. Kyseessä oli tosiaan ”kevyt” lääke, joka oli suunniteltu juuri Nemon tyyppisten kohtausten hoitoon. Kaikki kohtaukset nimittäin olivat lääkärin puheiden mukaan lieviä, mutta koska niitä tuli sen verran usein niin päätettiin kuitenkin aloittaa lääkitys. Sitä tuli antaa 1/4 aamulla ja 1/4 illalla. Noh, miten on mennyt näiden kolmen kuukauden aikana?

Ei kovinkaan hyvin… Lääke alkoi kyllä heti tehota ja sen huomasi Nemosta. Se nukkui huomattavasti enemmän ja ruokahalu kasvui kolme kertaa suuremmaksi kuin normaalisti. Nämä sivuoireet meni ohi viikossa ja hyvältä näytti myös kohtausten suhteen. Olin jo huokaisemassa helpotuksesta, kunnes eräänä iltana Nemo alkoi pyöriä täysiä olohuoneen pöydän ympäri ja lopulta kaatui maahan mahalleen tassut levällään. Kohtaus oli rajumpi kuin koskaan aikaisemmin! Se meni kyllä ohi nopeasti ja koira oli normaali, mutta voitte vaan kuvitella kuinka huolissani olin. Jotenkin sitä oli enemmän huolissaan, koska nyt meillä oli lääkitys jonka piti auttaa. Ei auttanut. Meni pari päivää ja taas tuli kohtaus. Kolmas uusi kohtaus oli sellainen, että reppana pieni yritti hypätä Tatun syliin, kaatui maahan ja todennäköisesti löi päänsä. Voi sitä säikähdyksen ja huolen määrää! Onneksi se(kin) meni ohi ja säästyttiin päävammoilta. Soitettiin sitten heti seuraavana aamuna lääkäriin ja varattiin uusi aika.

koira epilepsia

Siellä tutkittiin ja tutkittiin. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin uusi lääkitys ja tällä kertaa tehokkaampi ”kunnon lääke”, jos näin voi sanoa. Lähdin heti samana päivänä hakemaan sitä apteekista, kunnes apteekin nainen kertoi ikäviä uutisia. Kyseistä lääkettä ei ollut enää saatavilla mistään!! Ei tästä kyseisestä apteekista, ei kaupungin muistakaan eikä kuulemma edes tukusta. Siinä hetken naisen kanssa mietittiin ja tultiin siihen tulokseen, että hän soittaa seuraavana päivänä eläinlääkärille. Pointsit siitä, että ottivat asian hoidettavakseen eikä mun tarvinnut lähteä tätä selvittämään.

Seuraavana aamuna sain viestin eläinlääkäriltä ja perään soiton apteekista, että uusi resepti on saatavilla hyvin samantyyppiseen lääkkeeseen. Hieman jännityksellä otettiin se käyttöön, koska vaikka se on samantyyppinen niin se ei ole silti se, mitä lääkäri oli alunperin miettinyt. Lääkitys aloitettiin ja yllätyttiin niin positiivisesti kuin voitiin. Nemon kohtaukset loppuivat kuin seinään ja nyt melkein viiden viikon jälkeen yhtäkään kohtausta ei ole tullut. Se on jännä, miten Nemo on myös muuttunut. Vaikka se on aina ollut onnellinen häntää heiluttava ilopilleri niin nyt se on sitä vielä enemmän. Siitä huokuu sellainen elämänilo. Lääkäri sanoi, että se on voinut alkaa pelätä niitä usein tulleita kohtauksia ja ollut koko ajan varuillaan :(

Käytiin tällä viikolla kontrollissa ottamassa verikokeet ja maksa-arvot. Joidenkin arvojen täytyy olla tiettyjen rajojen sisällä, että lääkettä ja samaa annostusta saa jatkaa. Onneksi arvot oli kohdillaan eikä maksassa ollut mitään poikkeavaa. JEEE!! Sitä on niin iloinen toisen puolesta ja tietysti myös meidän – rakas perheenjäsen voi hyvin.

chihuahua

Nyt vain peukut pystyyn, että tilanne jatkuu samanlaisena mahdollisimman pitkään. Haluan, että Nemo pääsee elämään pitkän ja hyvän elämän sairaudesta huolimatta 


Voihan epilepsia…

chihuahua pk

Huolta, pelkoa ja epätietoisuutta…

Tätä kaikkea on kulunut koko meidän syksyyn, mutta erityisesti viime viikolle – nimittäin Nemolla on epilepsia. Tai tätä ei pysty eläinlääkäri mitenkään sataprosenttisesti varmistamaan mistään, mutta merkit viittaavat hyvin vahvasti tähän.

Kaikki alkoi alkuvuodesta, kun meillä oli vieraita kylässä. Nemo oli tuttuun tapaan erään vieraan sylissä ja yhtäkkiä tämä vieras kysyy meiltä, että miksi Nemo tärisee näin? Nostin sen omaan syliin ja siitä lattialle. Hän tosiaan tärisi takajaloista ja oli hieman poissaoleva. Soitin heti päivystävälle eläinlääkärille ja se puhelu oli maailman turhin. Mun piti puolessa välissä varmistaa, että niin tuliko tämä nyt eläinlääkärille? Kerroin puhelimessa, mitä juuri tapahtuu ja hänen vastaus oli vain ”Ei sillä koiralla mikään ole. Varmaan vaan satutti tassunsa”. Tassun?? Kyllä mun koira kiljaisee vaikka sitä tulisi kuinka kipeetä tahansa. Noh, Nemon tärinä loppui ja hetken päästä hän oli ihan normaali. Annoin sille äkkiä ruokaa, jos sillä vaikka olisi verensokeri alhaalla. Jo tuolloin meillä tuli molemmilla Tatun kanssa mieleen, että voisiko olla jotain epilepsiaan viittaavaa.

Tuli kevät ja Nemo sai samanlaisen ”kohtauksen” keskellä yötä. Se nukkuu meidän sängyssä ja herättiin Tatun kanssa molemmat yöllä siihen, kun Nemo juoksi meidän väliin. Meni muutama sekunti ja se alkoi täristä. Nemo oli samaan aikaan tosi poissaoleva jonkun reilun minuutin ajan. Kun se vihdoin palasi takaisin normaaliksi niin se oksensi vaahtomaisesti kaikki illalla syödyt ruuat pois. Tilasin seuravana aamuna ajan eläinlääkärille.

Nemolle tehtiin tutkimuksia; kuunneltiin sydäntä, otettiin verikokeita, katsottiin silmiä jne. Mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Lääkäri sanoi, että ainoat vaihtoehdot ovat joko kasvain tai se epilepsia. Hänen mielestään kohtaukset olivat tosi lieviä ja sanoi, että jos niitä alkaa tulla monta kertaa viikossa niin tulla takaisin. Muuten riitti pelkkä seuranta.

IDKUVA

Tähän saakka kohtauksia tuli aina silloin tällöin. Huomasin kesällä esimerkiksi järkyttävän kuumuuden laukaisevan kohtauksen. Kokeilin vaihtaa Nemon ruuat terveellisiin raakapulliin, otin käyttöön lohiöljyn ja Tatun äiti osti Nemolle magneetin vesikulhoon, magneettisen tikun ja kaulapantaan roikkuvan minimagneetin. Tiedättekö niitä magneettikoruja, joita myydään ihmisille eri vaihoihin auttamaan? Heidän esitteessä luki, että niistä on ollut apua koiran epilepsiaan.

Tähän asti tilanne on pysynyt samanlaisena, mutta viime viikolla se paheni. Nemo sai kohtauksen kolmena peräkkäisenä päivänä. Se juoksi mun luo, alkoi täristä ja yhden kohtauksen jälkeen myös oksensi vaahtomaista ruokaa. Se on niin raukka, kun aina kohtauksen tullessa se tiedostaa sen vähän ennen kuin se alkaa. Se aina juoksee jonkun luo pyytämään turvaa :( Viime viikolla se juoksi kerran Danielin viereen leikkimatolle. En kestä miten raukka <3 Varasin sitten tietysti heti ajan lääkärille ja saatiin aika, mutta tälle samalle lääkärille ei ollut aikoja.

Käytiin sitten hakemassa ns. diagnoosi toiselta lääkäriltä. Hän sanoi, että kyllä kyseessä taitaa olla se epilepsia. Sitä ei voi mitenkään varmistaa, mutta kasvain näin nuorella koiralla on todella harvinainen ja kun kohtaukset on juuri sellaisia, kuin epilepsiassa. Hänenkin mielestä kohtaukset on tosi lieviä (pahat on sellaisia, missä menee jalat alta, lähtee taju, koko kroppa kramppaa ja koira päästää pissat alle). Päätettiin kuitenkin aloittaa kevyt lääkitys markkinoiden uusimmalla lääkkeellä, joka on ystävällisempi esimerkiksi koiran maksalle.

Nemo sai lääkkeen, josta annetaan 1/4 aamulla ja 1/4 osa illalla. Sen takia näin pienet annostukset, kun Nemo painaa 2,7kg :D Lääke ei koskaan täydellisesti poista kohtausten tulemista, mutta niiden pitäisi vähentää ja hillitä niitä.

Lääkkeiden syöntiä on nyt kohta viikko takana ja nyt tilanne ainakin näyttää tosi hyvältä. Vähän ne väsyttää sitä lääkkeen annosta parin tunnin ajan, mutta se on kuulemma normaalia.

chihuahua pentu

Tällaista täällä… On se kauheaa, miten kova huoli voi olla perheen karvalapsesta  Miten se menettämisen pelko onkin niin suuri. Hyi olkoon. Toivotaan nyt vaan, että lääkkeet tehoaa!

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko siellä jollain kokemusta koiran epilepsiasta?

Happy birthday Nemo!

chihuahuja

Voitteko uskoa, että meidän vauva täytti tänään jo vuoden? Tuntuu kuin Nemo olisi vasta kuukausi sitten tullut meille! Mutta toisaalta tuntuu kuin se olisi ollut täällä aina Kyllä se on tuonut niin paljon iloa elämään ettei sitä osaa edes pukea sanoiksi. Ei voi kuin olla kiitollinen pienestä tuhisevasta karvakamusta. Joka oli muuten tänään kakkunsa ansainnut, haha! Okei kakku oli ehkä vähän liian iso, mutta kyllä siitä puolet katosi hyvin nopeasti parempiin suihin :D Kaveri näki myös elämänsä ensimmäistä kertaa ilmapallot, jotka oli tarkoitettu erääseen toiseen tarkoitukseen. Mutta ne sopi myös tähän päivään paremmin kuin hyvin!

Nyt me jatketaan leikkiä lemppari vinkulelun kanssa, hyvää yötä xx.