Voihan epilepsia…

chihuahua pk

Huolta, pelkoa ja epätietoisuutta…

Tätä kaikkea on kulunut koko meidän syksyyn, mutta erityisesti viime viikolle – nimittäin Nemolla on epilepsia. Tai tätä ei pysty eläinlääkäri mitenkään sataprosenttisesti varmistamaan mistään, mutta merkit viittaavat hyvin vahvasti tähän.

Kaikki alkoi alkuvuodesta, kun meillä oli vieraita kylässä. Nemo oli tuttuun tapaan erään vieraan sylissä ja yhtäkkiä tämä vieras kysyy meiltä, että miksi Nemo tärisee näin? Nostin sen omaan syliin ja siitä lattialle. Hän tosiaan tärisi takajaloista ja oli hieman poissaoleva. Soitin heti päivystävälle eläinlääkärille ja se puhelu oli maailman turhin. Mun piti puolessa välissä varmistaa, että niin tuliko tämä nyt eläinlääkärille? Kerroin puhelimessa, mitä juuri tapahtuu ja hänen vastaus oli vain ”Ei sillä koiralla mikään ole. Varmaan vaan satutti tassunsa”. Tassun?? Kyllä mun koira kiljaisee vaikka sitä tulisi kuinka kipeetä tahansa. Noh, Nemon tärinä loppui ja hetken päästä hän oli ihan normaali. Annoin sille äkkiä ruokaa, jos sillä vaikka olisi verensokeri alhaalla. Jo tuolloin meillä tuli molemmilla Tatun kanssa mieleen, että voisiko olla jotain epilepsiaan viittaavaa.

Tuli kevät ja Nemo sai samanlaisen ”kohtauksen” keskellä yötä. Se nukkuu meidän sängyssä ja herättiin Tatun kanssa molemmat yöllä siihen, kun Nemo juoksi meidän väliin. Meni muutama sekunti ja se alkoi täristä. Nemo oli samaan aikaan tosi poissaoleva jonkun reilun minuutin ajan. Kun se vihdoin palasi takaisin normaaliksi niin se oksensi vaahtomaisesti kaikki illalla syödyt ruuat pois. Tilasin seuravana aamuna ajan eläinlääkärille.

Nemolle tehtiin tutkimuksia; kuunneltiin sydäntä, otettiin verikokeita, katsottiin silmiä jne. Mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Lääkäri sanoi, että ainoat vaihtoehdot ovat joko kasvain tai se epilepsia. Hänen mielestään kohtaukset olivat tosi lieviä ja sanoi, että jos niitä alkaa tulla monta kertaa viikossa niin tulla takaisin. Muuten riitti pelkkä seuranta.

IDKUVA

Tähän saakka kohtauksia tuli aina silloin tällöin. Huomasin kesällä esimerkiksi järkyttävän kuumuuden laukaisevan kohtauksen. Kokeilin vaihtaa Nemon ruuat terveellisiin raakapulliin, otin käyttöön lohiöljyn ja Tatun äiti osti Nemolle magneetin vesikulhoon, magneettisen tikun ja kaulapantaan roikkuvan minimagneetin. Tiedättekö niitä magneettikoruja, joita myydään ihmisille eri vaihoihin auttamaan? Heidän esitteessä luki, että niistä on ollut apua koiran epilepsiaan.

Tähän asti tilanne on pysynyt samanlaisena, mutta viime viikolla se paheni. Nemo sai kohtauksen kolmena peräkkäisenä päivänä. Se juoksi mun luo, alkoi täristä ja yhden kohtauksen jälkeen myös oksensi vaahtomaista ruokaa. Se on niin raukka, kun aina kohtauksen tullessa se tiedostaa sen vähän ennen kuin se alkaa. Se aina juoksee jonkun luo pyytämään turvaa :( Viime viikolla se juoksi kerran Danielin viereen leikkimatolle. En kestä miten raukka <3 Varasin sitten tietysti heti ajan lääkärille ja saatiin aika, mutta tälle samalle lääkärille ei ollut aikoja.

Käytiin sitten hakemassa ns. diagnoosi toiselta lääkäriltä. Hän sanoi, että kyllä kyseessä taitaa olla se epilepsia. Sitä ei voi mitenkään varmistaa, mutta kasvain näin nuorella koiralla on todella harvinainen ja kun kohtaukset on juuri sellaisia, kuin epilepsiassa. Hänenkin mielestä kohtaukset on tosi lieviä (pahat on sellaisia, missä menee jalat alta, lähtee taju, koko kroppa kramppaa ja koira päästää pissat alle). Päätettiin kuitenkin aloittaa kevyt lääkitys markkinoiden uusimmalla lääkkeellä, joka on ystävällisempi esimerkiksi koiran maksalle.

Nemo sai lääkkeen, josta annetaan 1/4 aamulla ja 1/4 osa illalla. Sen takia näin pienet annostukset, kun Nemo painaa 2,7kg :D Lääke ei koskaan täydellisesti poista kohtausten tulemista, mutta niiden pitäisi vähentää ja hillitä niitä.

Lääkkeiden syöntiä on nyt kohta viikko takana ja nyt tilanne ainakin näyttää tosi hyvältä. Vähän ne väsyttää sitä lääkkeen annosta parin tunnin ajan, mutta se on kuulemma normaalia.

chihuahua pentu

Tällaista täällä… On se kauheaa, miten kova huoli voi olla perheen karvalapsesta  Miten se menettämisen pelko onkin niin suuri. Hyi olkoon. Toivotaan nyt vaan, että lääkkeet tehoaa!

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko siellä jollain kokemusta koiran epilepsiasta?

Happy birthday Nemo!

chihuahuja

Voitteko uskoa, että meidän vauva täytti tänään jo vuoden? Tuntuu kuin Nemo olisi vasta kuukausi sitten tullut meille! Mutta toisaalta tuntuu kuin se olisi ollut täällä aina Kyllä se on tuonut niin paljon iloa elämään ettei sitä osaa edes pukea sanoiksi. Ei voi kuin olla kiitollinen pienestä tuhisevasta karvakamusta. Joka oli muuten tänään kakkunsa ansainnut, haha! Okei kakku oli ehkä vähän liian iso, mutta kyllä siitä puolet katosi hyvin nopeasti parempiin suihin :D Kaveri näki myös elämänsä ensimmäistä kertaa ilmapallot, jotka oli tarkoitettu erääseen toiseen tarkoitukseen. Mutta ne sopi myös tähän päivään paremmin kuin hyvin!

Nyt me jatketaan leikkiä lemppari vinkulelun kanssa, hyvää yötä xx.


Fun facts about Nemo

Pari päivää sitten oli joka kuukautisen tradition vuoro, nimittäin kuvien siirto ulkoiselle kovalevylle. Bongasin joukosta muutamat julkaisemattomat kuvat Nemosta ja siitä se ajatus sitten lähti! Ajattelin kertoa hieman faktoja tuosta meidän pikkukaverista. Jos muut kirjoitukset Nemosta kiinnostaa niin kannattaa kurkata tänne!

Nemo, Nemski, Nekku, Nemmo… Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Osan lempinimistä on antanut meidän perhe ja osan kaverit. Onneksi tyyppi on kuitenkin sen verran fiksu, että se tottelee kaikkia.

Nemo tykkää kaikista, paitsi postin läheteistä. Se on ensimmäisenä ajamassa niitä pois, kun ovikello soi! Kerran kaveri jopa lähti erään lähetin perään ja jäi vahtimaan, että lähetti varmasti menee autoon sisälle :D Ja mä juoksin perässä pelkät sukat jalassa…

Mun äiti on opettanut Nemolle uuden harrastuksen: ikkunasta seuraamisen. Välillä se on seuraamassa lintuja ja koiria, välillä lenkkeilijöitä ja autoja. Seuraaminen pitää tapahtua mahdollisimman korkealta, yleensä meidän sohvan selkänojalta.

Kuten oon joskus maininnut niin Nemo tykkää keltaisista ankkaleluista. Niiden lisäksi yksi iso suosikki on koirapehmolelu, joka ollaan nimetty sen tyttöystäväksi. Ennen tämän koiran piti olla lähellä, mutta nykyään se pitää ottaa myös nukkumaan mukaan. Nemohan ei suostu nukkumaan, jos koira ei ole vieressä. Haha :D

Nemo on todella innokas auttamaan pyykkikoneen tyhjentämisessä. Heti, kun avaan luukun niin se käy vetämässä sieltä milloin sukkia ja milloin alusvaatteita. Sitten, kun oon saanut kaikki pyykit narulle kuivumaan niin käyn noukkimassa loput vaatteet ympäri meidän kämppää.

Aina, kun me mennään saunaan niin Nemo yrittää kaikilla tavoilla vilahtaa salaa mukaan. Se rakastaa saunomista! Jos se saisi päättää niin se istuisi ylimmällä lauteella vaikka seuraavaan aamuun saakka.

Jos Nemo käy vain meistä toisen kanssa pihalla niin heti sisälle tultua sen on löydettävä meistä toinenkin. Me joskus leikitään niin, että Tatu käy sen kanssa pihalla ja kun Nemo tulee sieltä niin mä oon mennyt sillä aikaa piiloon. Haha :D

Meidän pihasta pääsee lenkille niin vasemmalle kuin oikealle puolelle ja mentiin tai tultiin mihin suuntaan vaan niin Nemon täytyy hypätä ovelle yhdestä samasta suunnasta. Vaikka tultaisiin aivan eri suunnasta niin sen täytyy kiertää sille ”oikealle” puolelle. Voin sanoa, että muutaman kerran ollaan oltu flexin kanssa kierossa.

Nemo piereskelee (onneksi) harvoin, mutta sitten kun se päättää jysäyttää niin hajulta ei voi kukaan piiloutua. Ei edes tarvi miettiä, kuka on sen pierun päästänyt!