Isänpäivänä kiitollinen muista läheisistä

Isänpäivä. Päivä, jolloin oon erityisen kiitollinen kaikista lähelläni olevista ihmisistä  

Isänpäivä ei ole koskaan ollut mulle se perinteinen isänpäivä. Oon nimittäin elänyt lähes koko elämäni ilman isää (syitä miksi henkilö ei ole elämääni osallistunut en ala avaamaan täällä, ymmärrätte varmaan). En ole koskaan saanut tehdä omalle isälle aamupalaa sänkyyn, leipoa sille kakkua tai antaa itse askarreltua korttia. Toki oon sellaisen askarrellun monenakin vuonna ala-asteella, kun en vain kehdannut sanoa opettajalle ettei mulla ole ketään kelle antaa sen. Koulusta päästyäni oon kotimatkalla heittänyt kortin läheisimpään roskikseen. Kunnes eräänä vuonna uskalsin kertoa asiasta opettajalleni, jolloin hän ehdotti että askartelisin kortin isän sijaan paapalleni. Olihan paappa tärkeä ihminen elämässäni. Ja niin teinkin. Kortin, jossa luki isolla ”PAAPALLE” ja korttia ympäröi monet sydämet.

Vaikka saatoin olla surullinen siitä, ettei mulla ole ikinä samanlaisia isänpäiviä kuin koulukavereillani niin yhdestä asiasta olin iloinen; mulla on lähellä monia muita ihmisiä, joista osaan olla (myös) tällaisina päivinä erityisen kiitollinen.

Isättömyyden hyväksyminen ei ole aina ollut helppo juttu. Oikeastansa tuo sana tuo edelleen kylmät väreet iholle. Oon vastannut elämäni aikana lukuisiin kysymyksiin koskien isääni. Niin oikeassa elämässä kuin täällä blogissa. Joka kerta se on tuonut mukanaan asteen häpeää. Jollain tapaa oon tuntenut itse syyllisyyttä ja häpeää siitä ettei mun elämässä periaatteessa ole ihmistä, ketä kutsua isäksi. Täällä blogissakin oon pyrkinyt parhaani mukaan välttelemään kysymyksiä, koska aihe on myös ollut mulle arka. Mutta jotenkin sitä on tänä vuonna ymmärtänyt, että elämä on luotu menevän näin. Mulla on usko siihen, että kaikki tapahtuu tarkoituksella. Eikä mulla ole mitään syytä hävetä tätä! Ja vaikka paappani, jolle askartelin kortin on nukkunut pois niin voin hyvin muistaa mun muita läheisiä. Mun äiti on ihan supernainen, kun on pystynyt hoitamaan niin äitin kuin isän roolin samaan aikaan!

Vaikka isänpäivää ei ole juhlittu sille tyypillisellä tavalla niin on ollut kiva tänään muistaa ihmisiä Tatun puolelta. Ja varmasti tulevaisuudessa päivä muuttuu tarkoituksellaan, kun on omia lapsia joiden kanssa juhlia.

Oon meinannut kirjoittaa aiheesta monena blogivuotena, mutta jotenkin en ole kokenut olevani ”valmis”. Nyt on kuitenkin tuli tunne, että haluan tuoda ajatuksia tähän tekstikenttään ja rohkaistua julkaisemaan nämä mietteet.

Halusin vain sanoa, että muistakaa olla kiitollisia jokaisesta ihmisestä, jotka ovat teidän elämässä. Yksikään ei ole itsestäänselvyys eikä yksikään ole liikaa 


Tältä näyttää mun lokakuun suosikit

Myöhäistä sunnuntai-iltaa! Toivottavasti teillä on ollut onnistunut viikonloppu  Me ollaan käyty juhlimassa eräitä 8-vuotissynttäreitä, katseltu telkkaria, nukuttu pitkiä yöunia ja käyty ensimmäisillä joulukoristeostoksilla ;-) Nyt suunnitelmissa olisi tehdä blogijuttuja pitkälle yöhön, nimittäin deadlinet lähestyy. Ennen kuin siirryn taka-alalle näpyttelemään muita postauksia niin voisin listata teille viime kuulta kertyneet suosikit:

louis vuitton make up bag

Meikkivoide* – House of Brandon

Juhlakausi starttasi viime kuulla ja se näkyy myös meikkivalinnoissa! Yksi kohta, mihin haluan meikissä aina panostaa on pohja. Ei mitään överiä vaan kauniin kuulas lopputulos on varma valinta. Ja tämä Loréalin Glam Beige on kuin tehty tähän tarkoitukseen – se levittyy tasaisesti, peittää juuri sopivasti ja antaa kauniin hehkuvan lopputuloksen.

vaaleanpunainen turkis

Tekoturkistakki* – SheIn

Juhlakaudesta puheen ollen, tässä näkyy mun suosikki takkivalinta mekkojen + muiden juhlavaatteiden kaveriksi. Älyttömän söpö ja tyttömäinen vaaleanpunainen tekoturkis  Rakastan tuota kuviota ja koristehelmiä. Tämä on kunnon karkki!!

richmond finch

Puhelimen kuoret* – Richmond & Finch

Viime kuulla testailin ensimmäistä kertaa mun iPhone 7 plussaan puhelimen kuoria, joiden ”reunaosat” suojaavat myös näyttöä. Eli ne käytännössä nostaa puhelinta korkeammalle ja tämä voi estää näytön hajoamisen, kun puhelin lentää lattialle. Onneksi en ole kuitenkaan montaa kertaa puhelinta tiputtanut! (Kop kop).

IDKUVA

Kaulakoru – Tommy Hilfiger

Tatu onnistui yllättämään mut oikein kunnolla, kun sain nimpparilahjaksi tämän upean kaulakorun! En osannut odottaa kuin ehkä maksimissaan kukkakimppua, joten mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen kun sain paketin käsiini. Just eikä melkein mun tyylinen koru! Tämä itse asiassa vilahti myös asukuvissa täällä.

nyx meikit

Huultenrajauskynä – NYX/House of Brandon

Löysin hetken etsinnän jälkeen täydellisen viininpunaisen sävyisen huultenrajauskynän. En tiedä mikä siinä on, mutta viininpunainen on vaan sellainen syksyyn tehty väri niin vaatteissa kuin meikeissä!

ohh yehh huulirasva

Huulirasva – Oh Yeahh!

Viimeisenä kylmien ilmojen rohduttamia huulia kosteuttamaan uuden Oh Yeahh!-merkin huulirasva, joka sisältää muun muassa hoitavaa kiivi-uutetta. Isoin plussa siitä, että tämä ei ole aiheuttanut mulle ollenkaan huulirasvariippuvuutta :D Tiedättekö sen tunteen, kun rasvaa pitää vain lisätä ja lisätä koko ajan!


Kummitteleeko meillä??

Pienenä, kun joku kysyi multa uskonko kummituksiin niin vastasin, että en tietenkään. Ei kummituksia ole olemassa. Nyt, jos joku kysyisi saman kysymyksen uudestaan niin en rehellisesti sanottuna tiedä mitä vastaisin.

mustavalkoinen sisustus

Siitä lähtien, kun ollaan muutettu tähän asuntoon niin on tapahtunut erikoisia asioita. Pieniä, mutta erikoisia. Sellaisia, joita ei oikein kukaan pysty selittämään. Mten ne tapahtui? Kuka ne teki? Ja miksi? Ensimmäisellä kerralla, kun alkoi tapahtua outoja asioita niin sanoin Tatulle, että ”meillä asuu kummitus” ja nauroin päälle. Nyt vitsi ei enää edes naurata.

Kaikki alkoi siitä, kun eräänä päivänä tulin töistä kotiin. Normaaliin tapaan kävin lenkittämässä Nemon ja sisälle palattuani tein välipalaksi pari leipää. Siirryin niiden kanssa sohvalle makoilemaan ja selailemaan puhelinta. Hetken päästä katsoin kelloa ja mun katse osui meidän keittiönkaappien päällä oleviin puisiin nimikirjaimiin. Siellä lähes katon rajassa on kolme kirjainta eli siellä lukee S & T. Ja nämä kirjaimet olivat liikkunut! Ensimmäisenä ajattelin, että onpa hölmöä, että Tatu on käynyt niitä liikuttamassa. Kävi myös mielessä, että ehkä hän on ottanut yläkaapeista jotain ja samalla vaikka vahingossa tökännyt niitä. Kävin suoristamassa kirjaimet ja jatkoin päivääni.

Seuraavana päivänä tulin keittiöön aikeissa tehdä ruokaa valmiiksi siksi, kun Tatu tulee töistä. Laitoin ruuan uuniin ja katsoin kellosta suuntaa antavaa aikaa ruuan valmistumiselle. Ja mun katse osui jälleen puisiin kirjaimiin. Ne oli taas liikkunut!! Olin jo hieman nyrpistynyt siitä, että miksi Tatu on taas liikuttanut niitä. Mä oon hyvin tarkka sisustusesineiden asennoista. Ne pitää olla just eikä melkein suorassa :D Kun Tatu tuli töistä niin kysyin, että miksi oot liikutellut niitä. Hän sanoi ettei ole koskenutkaan niihin tai käynyt edes yläkaapilla… Hetken asiaa pohdittua tultiin siihen tulokseen, että ehkä ne liikkuu itsellään jos terassin oven paiskaa liian lujaa kiinni. Meillä on terassille kulku keittiöstä, joten se olisi luonnollinen selitys.

Aloin kiinnittämään tarkemmin huomiota kirjaimiin ja oven sulkemiseen. Mä itse laitoin oven hiljempaa kiinni ja huomasin ettei kirjaimet liikkuneet ollenkaan. Asia unohtui muutamaksi viikoksi, kunnes eräänä päivänä tulin jälleen töistä kotiin. Mulla oli todella kova kiire keskustaan, katsoin kelloa ja tällä kertaa en edes saanut katsettani kelloon asti, kun näin kirjaimet. Ne olivat suorastaan kääntyneet toisiaan vasten!! Pieniä kylmien väreitä lukuunottamatta en ehtinyt reagoimaan asiaan sen enempää, kun mulla oli niin kova kiire. Asia unohtui ja kirjaimet jäivät niihin asentoihin.

Meni varmaan joku reilu kuukausi, kunnes sain töihin viestin. Tatu ihmetteli, miksi olin aamulla jättänyt terassin oven auki? Kirjaimellisesti raolleen. Laitoin viestin takaisin, etten ole käynyt terassilla moneen päivään eikä se mielestäni ollut aamulla auki, kun siinä vieressä join aamukahviani. Tatu oli aamulla herännyt mun lähtemisen jälkeen puheluun, että meille tulee vieraita. Hän oli noussut keittämään kahvia itselleen ja vieraille. Hyvin pian puhelun jälkeen vieraat olivat ovella, Tatu avasi oven ja samassa kuului terassin oven ”pamahdus”. Sellainen, mikä tulee läpivedossa jos kaksi ovea on auki. Hän oli juossut keittiöön katsomaan niin terassin ovi oli auki. Kyseessä on kunnon ulko-ovi tyyppinen ovi, joka ei missään nimessä avaudu itsestään eikä sitä voi avata avaimella ulkopäin. Asiaa ihmeteltiin, pohdittiin ja jopa säikähdettiin. Mitä jos Nemo olisi karannut siitä ovesta? Suurin kysymys kuitenkin oli, että miksi se oli auki ja mistä asti? Kerroin samassa kirjaimista ja heitin vitsillä, että meillä kummittelee. Tätä tapahtunutta ei voinut millään selittää, mutta osasin silti suhtautua siihen huumorilla.

Meni taas joku kuukausi, kunnes olin eräänä iltana yksin kotona. Nostin Nemon makkarissa meidän sänkyyn, jossa makoilin itsekin samalla konetta näpytellen. Yhtäkkiä Nemo alkoi murisemaan vihaisena ja katsomaan olohuoneeseen päin ihan kuin se näkisi jonkun. Nemo murisee vain jos meille tulee vieras ihminen, kuten ovelle postin lähetti. Mutta ikinä en ole nähnyt sitä niin hysteerisenä, ihan kuin se olisi nähnyt jonkun lähestyvän makuuhuonetta.

olohuoneen-sisustus

Seuraavana päivänä istuin keittiönpöydän ääressä koneella näpyttelemässä ja Nemo leikki olohuoneen matolla lelunsa kanssa, kun yhtäkkiä meidän tv-tason ovi pamahti auki. Tässä tason ovissa on push-tekniikka eli ovi sulkeutuu ja avautuu painamalla sitä. Säikähdin tapahtunuttu todella paljon! Tässä kohtaa sitä alkoi jo olemaan hieman herkkänä tapahtumiin. Tilanteen olisi voinut selittää sillä, että Nemo olisi osunut leikkiessään oveen, mutta a) se ovi on liian painava, joten en millään usko sen pystyvän painamaan sitä ja vielä vahingossa. b) Nemo oli ovesta kaukana ja yhtä pelästyneen näköinen kuin mä.

Näistä tapahtumista ehti kulua kuukausia ja olin jo oikeastansa päässyt unohtamaan kaikki, kunnes viime viikolla sain kuulla mitä eräs yö oli tapahtunut. Tatu oli herännyt yöllä vessaan, tullut sieltä sänkyyn ja yrittänyt jatkaa unia. Noin kymmenen minuuttia siitä niin meidän makkarin ovi oli pamahtanut lujaa takana olevaan vaatekaappiin. Me nukutaan ovi raolla, mutta ikinä se ei ole yksistään liikkunut ja vielä niin paljoa. Tatu ja Nemo oli säikähtänyt tapahtumaa toden teolla. Onneksi mä nukuin silloin niin sikeästi etten ole kuullut mitään!

Ymmärtäisin, jos tämä kaikki olisi mun vilkkaan mielikuvituksen aikaan saantia… Mutta, kun nämä tapahtumat eivät tapahdu vain mulle vaan meille molemmille niin sitä on hyvin vaikea selittää. Kummitteleeko meillä?

Sen vuoksi olisikin mielenkiintoista kuulla, onko teillä joitain paranormaaleja kokemuksia? Jos on niin mitä ja miten ootte suhtautunut niihin?