Elämää epilepsian kanssa

IDKUVA

Nyt vihdoin taidan uskaltaa huutaa jippii ja rutistaa tuota pientä karvakaveria  Nimittäin näyttäisi siltä, että me ollaan vihdoin löydetty lääke, joka tehoaa Nemon epilepsiaan. 

Kerroin loppuvuodesta, että Nemolle diagnosoitiin epilepsia sen saamien outojen kohtausten perusteella. Mainitsin myös, että silloin aloitettiin lääkitys. Kyseessä oli tosiaan ”kevyt” lääke, joka oli suunniteltu juuri Nemon tyyppisten kohtausten hoitoon. Kaikki kohtaukset nimittäin olivat lääkärin puheiden mukaan lieviä, mutta koska niitä tuli sen verran usein niin päätettiin kuitenkin aloittaa lääkitys. Sitä tuli antaa 1/4 aamulla ja 1/4 illalla. Noh, miten on mennyt näiden kolmen kuukauden aikana?

Ei kovinkaan hyvin… Lääke alkoi kyllä heti tehota ja sen huomasi Nemosta. Se nukkui huomattavasti enemmän ja ruokahalu kasvui kolme kertaa suuremmaksi kuin normaalisti. Nämä sivuoireet meni ohi viikossa ja hyvältä näytti myös kohtausten suhteen. Olin jo huokaisemassa helpotuksesta, kunnes eräänä iltana Nemo alkoi pyöriä täysiä olohuoneen pöydän ympäri ja lopulta kaatui maahan mahalleen tassut levällään. Kohtaus oli rajumpi kuin koskaan aikaisemmin! Se meni kyllä ohi nopeasti ja koira oli normaali, mutta voitte vaan kuvitella kuinka huolissani olin. Jotenkin sitä oli enemmän huolissaan, koska nyt meillä oli lääkitys jonka piti auttaa. Ei auttanut. Meni pari päivää ja taas tuli kohtaus. Kolmas uusi kohtaus oli sellainen, että reppana pieni yritti hypätä Tatun syliin, kaatui maahan ja todennäköisesti löi päänsä. Voi sitä säikähdyksen ja huolen määrää! Onneksi se(kin) meni ohi ja säästyttiin päävammoilta. Soitettiin sitten heti seuraavana aamuna lääkäriin ja varattiin uusi aika.

koira epilepsia

Siellä tutkittiin ja tutkittiin. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin uusi lääkitys ja tällä kertaa tehokkaampi ”kunnon lääke”, jos näin voi sanoa. Lähdin heti samana päivänä hakemaan sitä apteekista, kunnes apteekin nainen kertoi ikäviä uutisia. Kyseistä lääkettä ei ollut enää saatavilla mistään!! Ei tästä kyseisestä apteekista, ei kaupungin muistakaan eikä kuulemma edes tukusta. Siinä hetken naisen kanssa mietittiin ja tultiin siihen tulokseen, että hän soittaa seuraavana päivänä eläinlääkärille. Pointsit siitä, että ottivat asian hoidettavakseen eikä mun tarvinnut lähteä tätä selvittämään.

Seuraavana aamuna sain viestin eläinlääkäriltä ja perään soiton apteekista, että uusi resepti on saatavilla hyvin samantyyppiseen lääkkeeseen. Hieman jännityksellä otettiin se käyttöön, koska vaikka se on samantyyppinen niin se ei ole silti se, mitä lääkäri oli alunperin miettinyt. Lääkitys aloitettiin ja yllätyttiin niin positiivisesti kuin voitiin. Nemon kohtaukset loppuivat kuin seinään ja nyt melkein viiden viikon jälkeen yhtäkään kohtausta ei ole tullut. Se on jännä, miten Nemo on myös muuttunut. Vaikka se on aina ollut onnellinen häntää heiluttava ilopilleri niin nyt se on sitä vielä enemmän. Siitä huokuu sellainen elämänilo. Lääkäri sanoi, että se on voinut alkaa pelätä niitä usein tulleita kohtauksia ja ollut koko ajan varuillaan :(

Käytiin tällä viikolla kontrollissa ottamassa verikokeet ja maksa-arvot. Joidenkin arvojen täytyy olla tiettyjen rajojen sisällä, että lääkettä ja samaa annostusta saa jatkaa. Onneksi arvot oli kohdillaan eikä maksassa ollut mitään poikkeavaa. JEEE!! Sitä on niin iloinen toisen puolesta ja tietysti myös meidän – rakas perheenjäsen voi hyvin.

chihuahua

Nyt vain peukut pystyyn, että tilanne jatkuu samanlaisena mahdollisimman pitkään. Haluan, että Nemo pääsee elämään pitkän ja hyvän elämän sairaudesta huolimatta 


10 Responses to “Elämää epilepsian kanssa”

  1. Elli sanoo:

    Voi ei, epilepsia on niin kamala myös koirilla :( Meillä on sukulaispiirissä myös epileptinen koira ja on ollut kamala seurata sitä vierestä. Kovan matkan ootte tekin kokeneet, mutta toivotaan todella että nuo olisivat sopivat lääkkeet ♡ Aivan ihanan oloinen tyyppi tuo teidän Nemo, näyttää piirteiltään samalta kuin meidän Misha vaikka ovatkin eri värisiä :)<3 Tsemppiä!

    • Saija Saija sanoo:

      Niin on :( Voi ei, tosi harmi kuulla sielläkin olevan epileptinen koira. Se on niin kurjaa, että nämä karvakaveritkin joutuvat kärsimään… Sanos muuta! Pidetään peukut pystyssä, että lääkkeet toimii ja mahdollisimman kauan <3 Oi niinkö, paljon rapsutuksia sinne Mishalle. Kiitos Elli kommentistasi <3 xx

  2. Kati sanoo:

    Kovasti paljon tsemppiä Nemolle!

  3. Mira sanoo:

    Tosi ihana kuulla! Meilläkin saa aina jännitellä milloin tulee kohtaus. Lääkitystä meillä ei edes aloitettu koska kohtauksia tulee niin harvoin, mutta kyllähän sitä kokoajan on jännityksessä. Nemolle isot tsemppihaukut ja hännän heilutukset meidän pojilta <3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei :( Toivotaan, että kohtaukset pysyvät sielläkin poissa! Se siinä onkin, kun saa olla koko ajan jännityksessä että koska kohtaus tulee ja mun suurin pelko on se, että Nemo saa kohtauksen silloin kun kukaan ei ole kotona. Kerran oli käynyt niinkin :( Kiitos hirmuisesti ja samoin Nemolta myös sinne takaisin <3

  4. Nimetön sanoo:

    Meillä kans suomenlapinkoiralla epilepsia. Olin itse vielä lapsi sillon kun se todettiin, joten ihan tarkkaa aikaa en muista, mutta muistaakseni Aksu oli silloin noin vuoden ikäinen. Lääkitys aloitettiin vasta vuosia myöhemmin, kuuden vanhana, todella pahan kohtauksen jälkeen. Lääkitys kuitenkin toimii, maksa-arvot olleet aina ok. Ja vaikka eläinlääkäri varoitteli, että epilepsia saattaa lyhentää elinikää, on Aksu tällä hetkellä jo 16,5v ja virtaa piisaa edelleen, just käytiin kävelemässä tunti metsässä :D. Eli epilepsian kanssa voi elää ihan normaalia, hyvää koiranelämää josta kaikki nauttivat <3

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä miten ihanaa <3 Sä piristit tällä kommentilla mua paljon! Mä oon nimittäin lukenut muutaman surullisen tarinan siitä, miten epilepsian myötä koira on menehtynyt aikaisemmin :( On tullut niin paha mieli, mutta hienoa että löytyy myös näitä jolla on ollut pitkä ikä sairaudesta huolimatta. Kiitos sulle, kun jaoit tarinan <3

  5. Sanna sanoo:

    Moi! :) mistä nämä teidän sohvan tyynyt ovat? Entä onko teillä vilttiä sohvalla ollenkaan?

Kommentoi