Voihan epilepsia…

chihuahua pk

Huolta, pelkoa ja epätietoisuutta…

Tätä kaikkea on kulunut koko meidän syksyyn, mutta erityisesti viime viikolle – nimittäin Nemolla on epilepsia. Tai tätä ei pysty eläinlääkäri mitenkään sataprosenttisesti varmistamaan mistään, mutta merkit viittaavat hyvin vahvasti tähän.

Kaikki alkoi alkuvuodesta, kun meillä oli vieraita kylässä. Nemo oli tuttuun tapaan erään vieraan sylissä ja yhtäkkiä tämä vieras kysyy meiltä, että miksi Nemo tärisee näin? Nostin sen omaan syliin ja siitä lattialle. Hän tosiaan tärisi takajaloista ja oli hieman poissaoleva. Soitin heti päivystävälle eläinlääkärille ja se puhelu oli maailman turhin. Mun piti puolessa välissä varmistaa, että niin tuliko tämä nyt eläinlääkärille? Kerroin puhelimessa, mitä juuri tapahtuu ja hänen vastaus oli vain ”Ei sillä koiralla mikään ole. Varmaan vaan satutti tassunsa”. Tassun?? Kyllä mun koira kiljaisee vaikka sitä tulisi kuinka kipeetä tahansa. Noh, Nemon tärinä loppui ja hetken päästä hän oli ihan normaali. Annoin sille äkkiä ruokaa, jos sillä vaikka olisi verensokeri alhaalla. Jo tuolloin meillä tuli molemmilla Tatun kanssa mieleen, että voisiko olla jotain epilepsiaan viittaavaa.

Tuli kevät ja Nemo sai samanlaisen ”kohtauksen” keskellä yötä. Se nukkuu meidän sängyssä ja herättiin Tatun kanssa molemmat yöllä siihen, kun Nemo juoksi meidän väliin. Meni muutama sekunti ja se alkoi täristä. Nemo oli samaan aikaan tosi poissaoleva jonkun reilun minuutin ajan. Kun se vihdoin palasi takaisin normaaliksi niin se oksensi vaahtomaisesti kaikki illalla syödyt ruuat pois. Tilasin seuravana aamuna ajan eläinlääkärille.

Nemolle tehtiin tutkimuksia; kuunneltiin sydäntä, otettiin verikokeita, katsottiin silmiä jne. Mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Lääkäri sanoi, että ainoat vaihtoehdot ovat joko kasvain tai se epilepsia. Hänen mielestään kohtaukset olivat tosi lieviä ja sanoi, että jos niitä alkaa tulla monta kertaa viikossa niin tulla takaisin. Muuten riitti pelkkä seuranta.

IDKUVA

Tähän saakka kohtauksia tuli aina silloin tällöin. Huomasin kesällä esimerkiksi järkyttävän kuumuuden laukaisevan kohtauksen. Kokeilin vaihtaa Nemon ruuat terveellisiin raakapulliin, otin käyttöön lohiöljyn ja Tatun äiti osti Nemolle magneetin vesikulhoon, magneettisen tikun ja kaulapantaan roikkuvan minimagneetin. Tiedättekö niitä magneettikoruja, joita myydään ihmisille eri vaihoihin auttamaan? Heidän esitteessä luki, että niistä on ollut apua koiran epilepsiaan.

Tähän asti tilanne on pysynyt samanlaisena, mutta viime viikolla se paheni. Nemo sai kohtauksen kolmena peräkkäisenä päivänä. Se juoksi mun luo, alkoi täristä ja yhden kohtauksen jälkeen myös oksensi vaahtomaista ruokaa. Se on niin raukka, kun aina kohtauksen tullessa se tiedostaa sen vähän ennen kuin se alkaa. Se aina juoksee jonkun luo pyytämään turvaa :( Viime viikolla se juoksi kerran Danielin viereen leikkimatolle. En kestä miten raukka <3 Varasin sitten tietysti heti ajan lääkärille ja saatiin aika, mutta tälle samalle lääkärille ei ollut aikoja.

Käytiin sitten hakemassa ns. diagnoosi toiselta lääkäriltä. Hän sanoi, että kyllä kyseessä taitaa olla se epilepsia. Sitä ei voi mitenkään varmistaa, mutta kasvain näin nuorella koiralla on todella harvinainen ja kun kohtaukset on juuri sellaisia, kuin epilepsiassa. Hänenkin mielestä kohtaukset on tosi lieviä (pahat on sellaisia, missä menee jalat alta, lähtee taju, koko kroppa kramppaa ja koira päästää pissat alle). Päätettiin kuitenkin aloittaa kevyt lääkitys markkinoiden uusimmalla lääkkeellä, joka on ystävällisempi esimerkiksi koiran maksalle.

Nemo sai lääkkeen, josta annetaan 1/4 aamulla ja 1/4 osa illalla. Sen takia näin pienet annostukset, kun Nemo painaa 2,7kg :D Lääke ei koskaan täydellisesti poista kohtausten tulemista, mutta niiden pitäisi vähentää ja hillitä niitä.

Lääkkeiden syöntiä on nyt kohta viikko takana ja nyt tilanne ainakin näyttää tosi hyvältä. Vähän ne väsyttää sitä lääkkeen annosta parin tunnin ajan, mutta se on kuulemma normaalia.

chihuahua pentu

Tällaista täällä… On se kauheaa, miten kova huoli voi olla perheen karvalapsesta  Miten se menettämisen pelko onkin niin suuri. Hyi olkoon. Toivotaan nyt vaan, että lääkkeet tehoaa!

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko siellä jollain kokemusta koiran epilepsiasta?

47 Responses to “Voihan epilepsia…”

  1. A sanoo:

    Moi! Olipa ikävä lukea noin surullisia kuulumisia..! Meidänkin koiralla on lievä epilepsia. kyseessä on siperianhusky, jolle rotuna tämä sairaus on valitettavasti melko tavanomainen. Meidän tyttö on saanut kohtauksia nyt 2,5 vuoden ajan. Kohtauksia tulee todella harvoin ja ne ovat vastaavanlaisia kuin sinun kuvailemasi. Mutta voi sitä avuttomuuden tunnetta, kun ei mitenkään voi helpottaa toisen oloa!! 1,5 vuotta sitten steriloimme ell:n suosituksesta koiramme, ja siitä onkin ollut apua epilepsian hoidossa: nyt kohtauksia tulee entistä harvemmin. Lääkitystä emme ole aloittaneet mutta oli kiinnostavaa kuulla, että markkinoilta löytyy jo hellävaraisempiakin lääkkeitä – kuka tietää jos joudumme sellaisiin vielä turvautumaan koiran ikääntyessä. Tsemppiä pikku potilaalle ja teille myös! Toivottavasti lääkkeillä tuo ikävä vaiva saadaan kuriin.

    • Saija Saija sanoo:

      Voi eikä :( Oon pahoillani, että teillä on kans epilepsiaa. Se on kyllä niin kauheaa, kun ei tiedä miten toista voisi auttaa. Pitää laittaa mieleen tuo koiran leikkauttaminen – jos näillä lääkkeillä ei kohtaukset helpotu niin sitä voisi sitten kans harkita. Jos toimisi samalla tavalla meidän Nemolla. Ihana kuulla, että teillä on sen myötä kohtaukset vähentynyt. Joo tämä lääke oli ilmeisesti melko uusi ja toimii just hyvin näissä lievissä kohtauksissa. Sitten, jos koiralla on tosi paha epilepsia niin sitten täytyy ottaa vahvemmat lääkkeet käyttöön. Kiitos sulle paljon ja sinne myös tsemppiä epilepsian kanssa elämiseen <3

  2. Niiva sanoo:

    Homeopaattiin suosittelen ottamaan yhteyttä. Itsellänikin suuret epäilyt asiasta, mutta tuttavallani oli koira joka kärsi pahasta epilepsiasta ja hänen koira sai todella suuren avun homeopaatin kautta, oireet hävisivät lähes kokonaan!

    • Saija Saija sanoo:

      Niinkö!! Mä kokeilen heti selvittää, että mistä löytyisi lähin – olisi kyllä mahtavaa, jos oireet häviäisivät kokonaan. Kiitos sulle vinkistä <3

      • Salla sanoo:

        Homeopatiasta ei ole mitään päteviä tutkimuksia olemassa että se toimisi muuten kuin placebo-vaikutuksen avulla. Ja miksi se toimisikaan, kun homeopaattisissa ”lääkkeissä” ei ole lääkeainetta käytännössä ollenkaan. Facebookissa kannattaa ottaa seurantaan ”tervettä skeptisyyttä” -ryhmä, hyviä kirjoituksia ja vinkkejä siihen miten erottaa huuhaa ja tutkittu tieto toisistaan. Eläinlääkinnän ammattilainen on eläinlääkäri, ei homeopaatti.

  3. Rr sanoo:

    Eläinten sairastaminen on kyllä todella ressaavaa.. Kun ei ne raukat osaa sitä edes kertoa ja sanoa mikä on 😭 voi nemo pieni, raasu ❤️ toivottavasti nyt helpottaa.. Surettaa toinen kun tuntee että kohtaus tulee eikä raukka edes tiedä mikä se on 😭

    • Saija Saija sanoo:

      Niin on! Pahinta on se, kun ei tiedä miten sitä auttaisi toista :( Sepä, se on silloin maailman raukin. Korvat takana ja silmät vetisinä katsoo, että auta mua :( Toivotaan, että nyt helpottaisi lääkkeiden avulla <3

  4. Tiia sanoo:

    Näissä tilanteissa sen huomaa, että koira ei todellakaan ole vain koira vaan rakas perheenjäsen, josta huoli on yhtä kova kuin muista perheenjäsenistä. Meillä koira oli saanut keväällä rotanmyrkkyä ja se tunne, kun koirasi ei ollutkaan enää oma itsensä oli kamala. Odotti, että tee nyt edes ärsyttäviä tapojasi mutta ei..

    Tsemppiä Nemolle! Toivotaan, ettei kohtaukset ainakaan pahene iän myötä ja lääke auttaa! :)

    • Saija Saija sanoo:

      Niinpä <3 Huoli on kyllä todella kova!! Hyi olkoon, voin vaan kuvitella teidän huolen :( Nämä tilanteet on niin inhottavia, kun ei tiedä oikein miten sitä auttaisi toista. Toivotaan parasta, kiitos sulle Tiia tsempeistä <3

  5. Lillil89 sanoo:

    Ystäväni koiralla on epilepsia ja kesäisin juuri kuumuus tai pidemmät lenkit laukaiset kohtauksen. Tämän takia koira viettää kuumimmat päivät sisällä viileässä ja pitkät lenkit ovat joutuneet unohtamaan. Toivottavasti lääkitys auttaisi teidän koiralla hyvin ja kohtauksia ei tulisi :).

    • Saija Saija sanoo:

      Onpa harmi kuulla :( Mä uskon kans, että kuumuus laukaisi kesällä yhden pahan kohtauksen. Mutta toivotaan, että nyt lääkitys auttaisi ja pystyttäisiin elämään ilman kohtauksia <3

  6. Janina sanoo:

    Voi Nemo-parka <3 toivottavasti helpottaisi lääkkeillä olo... rapsutukset täältä sinne <3

  7. H sanoo:

    Itselle ei ole epileptikkoa osunut kohdalle, mutta koiraharrastajien piireissä näitä harmillisen paljon tapaa. Lähes kaikki saaneet lääkityksen, osalla auttanut ja osalla ei. Moni on myös saanut apua akupunktiosta!

    • Saija Saija sanoo:

      Onpa ikävää, että tämä on niin yleistä :( Tuo on noissa lääkkeissä vähän huono, kun ei tiedä auttaako vai… Toivotaan, että Nemolla auttaa. Kiitos tuosta akupunktio-vinkistä. Sitä voisi kans harkita :)

  8. Vilma sanoo:

    Täältä löytyy kokemusta muutamalta vuodelta! Harmi että Nemollekin on nyt se diagnosoitu :( miun vanhemmalla koiralla on tosiaankin epilepsia, ja syö lääkkeitä puoltoista tablettia päivässä. Meillä nuo kohtaukset ovat tosiaankin olleet rajumpia, varsinkin ennen lääkityksen aloittamista! Siirillä on tosiaan koko kroppa krampannut, eikä se ole pysynyt ollenkaan pystyssä. Lääkitys on kuitenkin helpottanut, ja kohtauksia on tullutkin vain n. Kerran vuodessa ja paljon lievempinä. Tsemppiä teille! ❤️

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :( Nuo kohtaukset kuulostavat kyllä pahalta! Mutta niin ihanaa ja helpottavaa kuulla, että teillä on lääkitys auttanut noin hyvin. Se olisi kyllä mahtavaa, jos Nemollakin ne toimisi. Ainakin tähän asti on näyttänyt hyvältä, joten toivotaan parasta :) Kiitos sulle Vilma kommentista ja tsempeistä. Samoin myös sinne tsempit epilepsian kanssa elämiseen <3

  9. Nimetön sanoo:

    Meidän koiralla kans tehtiin itse diagnoosi kun kerran vuodessa siltä lähti juuri jalat alta ja alkoi kramppi kohtaukset, ne oli niin hirveän näköistä katseltavaa kun siinä ei voi tehdä muutakun katsoa ettei satuta itseään :(

    • Saija Saija sanoo:

      Ou nou :( Sanos muuta! Se on oikeasti niin kauheaa katsottavaa, kun ei tiedä mitä tekisi. Ja mä meen usein paniikkiin, mikä ei ainakaan auta yhtään. Täytyy vaan yrittää pitää huolta ettei toinen satuta itseään :-(

  10. Nina sanoo:

    Ompa ikävää:( tuttuni chihulla todettiin epilepsia pari vuotta sitten, hänellä oli kans magneetti ja lääkkeet, kohtaukset helpottivat pitkäksi aikaa, jopa vuoteen ei tullut kohtauksen kohtausta. Mutta jokunen aika sitten sai aika pahana kohtauksen ja valitettavasti menehtyi siihen. Teillä onneksi todettiin epilepsia hyvissä ajoin, uskon ja toivon että Nemolla on vielä paljon vuosia edessä teidän kanssa! :) Oma koirani on 10v papillon ja nyt on alkanu tulemaan vanhuuden merkkejä ja eläinlääkärillä saa käydä kerran kuussa, tiedän miltä siis huolesi ja menettämisen pelkosi tuntuu, hurjasti tsemppiä sulle ja Nemolle! ❤️

    • Saija Saija sanoo:

      Eii!! Ihan kauheeta <3 Tämä on se pahin, mitä mäkin pelkään... Että mitä jos joku kerta kohtaus on niin paha ettei esimerkiksi sydän kestä. Onneksi nyt on lääkkeet ja toivotaan, että ne auttaa ja ehkäisee kohtaukset. Ikävä kuulla, että siellä on kans huolia, on ne koirat ja lemmikit vaan niin kuin perheenjäseniä. Pelko menettämisestä on suuri. Kiitos ja tsemppiä myös sinne <3!

  11. PP sanoo:

    Mun koira sai ensimmäiset epilepsiakohtaukset kouristellen 5 kohtauksen ryppäänä kesällä ja aloitettiin heti lääkitys. Lääkitystä on nostettu pari kertaa, koska kohtauksia on tullut vieläkin kerran kuussa, mutta onneksi pari viimeisintä jo lievempinä. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että saavutettaisiin taso, jossa olisi kohtaus max. 2-3 kk välein. Onneksi koira on muuten oma reipas itsensä! :)
    Tsemppiä Nemolle ja teille!

    • Saija Saija sanoo:

      Voi reppanaa :( Ikävää, että siellä on kans yksi epilepsiasta kärsivä. Se on kyllä inhottava sairaus, kun näkee miten koira kärsii eikä pysty itse auttamaan. Toivotaan, että teillä alkaisi kohtaukset vähentymään. Hyvä kuitenkin, että ne ovat olleet jo lievempiä :)! Kiitos paljon ja tsemppiä myös sinne <3

  12. Suusuli sanoo:

    Voi Nemo parkaa :( Meillä ilmeisesti kans yhdellä on,todella lievä vaan,saa noin kaks kertaa vuodessa kohtauksen joten ei olla mitään lääkitystä aloitettu.

    Harmi että sulla kans tuollaisia kokemuksia Seinäjoen päivystävästä lääkäristä,itsellä meinaan hyvin samanlainen kokemus. Onneksi noissa ”normaali” eläinlääkäreistä saa melkein aina ihanan lääkärin :) Käydään itse Lilvetissä ja siellä on ihana Sini niminen eläinlääkäri ❤️

    • Saija Saija sanoo:

      Niinpä :( Eikä! Onneksi kohtaukset on kuitenkin tullut noin harvoin niin ei tarvi syödä lääkkeitä. Toivotaan, että kohtaukset pysyy jatkossakin tuollaisina tai jopa kokonaan poissa! Siis joo, oli kyllä tosi ihmeellinen lääkäri. Onneksi normaalit eläinlääkärit on aina ollut asiantuntevia. Me ei olla tuolla Lilvetissä käyty, mutta täytyy pitää mielessä. Ollaan nyt käyty Evidensiassa ja siellä on kyllä ollut asiantuntevia lääkäreitä kans :)

  13. Katri sanoo:

    Ikävä kuulla, että nemo kärsii. Kaikki rakkaus hänelle ja paranemisia, toivottavasti lääkeet auttavat pitkällä aikavälillä <3 Meillä vanha koira juuri takapään epilepsia ja allepissaus kun alkoi ei mikään auttanut, ei kortisoni piikit tai muut, sitten sen piti mennä pilven päälle :C toivottavasti nemo saa enemmän aikaa!

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos tuhannesti Katri <3 Voi ei! Tuo on myös mun pahin pelko... Kauhistuttaa ajatus siitä, että kohtaus ei joskus menekään ohi tai että Nemo satuttaa itsensä yksin ollessa :(

  14. Ilona sanoo:

    Meidän jo edesmenneellä koiralla oli epilepsia, joka puhkesi 10-vuotiaana. Kohtaukset oli rajuja, makasi maassa koko kroppa koristeli, pissit tuli alle, vaahtoa suusta ja kerran kohtauksen jälkeen lähti hetkeksi näkö. Oli siis jo lääkitys ennen näön menetys kertaa, mutta se ei ollut tarpeeksi tehokas. Sai sitten uudet lääkkeet ja kohtauksia ei tullut enää koko elinaikana, eli siis vielä yli 3v sen jälkeen. Meillä oli myös varuiksi kaapissa jemmassa peräruiskeena annettava lääke jos olisi kestänyt kohtaus yli 5min, mutta onneksi ei tarvinnut käyttää. Toivottavasti teilläkin lääke vie kaikki kohtaukset pois, ne on rankkaa katsottavaa kun ei voi mitään tehdä. :(

    • Saija Saija sanoo:

      Apua, nuo kohtaukset kuulostaa kyllä tosi rajuilta! Onneksi uudet lääkkeet auttoivat ja sai elää vielä noin pitkään sen jälkeen. Mä kans mietin, että täytyykö hakea tuollainen peräruiske jemmaan, mutta lääkäri ei maininnut asiasta mitään. Mä toivon samaa, se on kyllä aivan kauheaa katsottavaa. Haluaisi auttaa pikkuista, mutta kun ei tiedä miten :(

  15. Kati sanoo:

    Kylläpäs oli ikäviä uutisia :( Kovasti tsemppiä teille ja Nemolle tietysti paljon rapsutuksia ja suukkoja! =)

    • Saija Saija sanoo:

      On kyllä, toivotaan ettei kohtauksia nyt enää tule! Huoli pikkuisesta on niin kova :(

  16. Tiina sanoo:

    Rapsutuksia Nemolle. Kurjaa kun piti sairastua. Toivottavasti saatte lääkkeistä apua hänelle.

  17. Maiju sanoo:

    Meidän perheen phalenella on myös epilepsia. Todettiin parin vuoden ikäisenä. Ensimmäiset kohtaukset oli tosi rajuja, ne aiheuttivat koiralle hapen puutetta ja täysin tiedottoman tilan. Sen jälkeen on ollut lääkitys käynnissä.
    Lääkitys on varmasti osa syy siihen, ettei kohtauksia tule kuin todella harvoin. Kohtauksia on ollut maksimissaan kerran vuodessa, yhdistäviä tekijöitä kaikissa kohtauksissa on ollut lämmin tai kuuma sää ja stressaavat tilanteet.
    Lääkityksen aloittamisen jälkeen koira muuttui ärhäkämmäksi. Esimerkiksi on yrittänyt joskus purra minua kun olen komentanut parvekkeelta takaisin sisälle, tai siirtänyt sohvalta tieltäni. Ärhäkkyydestä on kuitenkin vaikea syyttää lääkkeitä, voi olla että koira on käyttäytynyt ärhäkkäästi täysin muista syistä. Olen vain miettinyt, että muutos käyttäytymisessä osuu aika hyvin yhteen lääkityksen aloittamisen kanssa.
    Muuten koira on elänyt oikein mukavaa ja pirtsakkaa koiran elämää. Täytti juuri kymmenen vuotta, mutta vieläkin haluaa leikkiä ja ryntäillä menemään. :)

    • Saija Saija sanoo:

      Kuulostaa ikävältä :( Onneksi kohtaukset ovat vähentyneen. Mä uskon kans, että kuuma sää vaikutti meillä kesällä Nemon kohtauksiin. Raukka kärsi niin niistä pahimmista hellepäivistä. Inhottavaa, että mukana tuli tuo ärhäkkyys. Meille lääkäri sanoi, että jos tulee luonnemuutoksia niin sitten tulla heti takaisin ja mietitään lääkkeen vaihtamista. Ihanaa, että koira on muuten elänyt mukavaa ja pirtsakkaa elämää. Toivon sinne pitkää ikää! :)

  18. Emma sanoo:

    Lapsena mulla oli ”oma” suomenpystykorva, joka valitettavasti joutui pentuna isomman koiran hyökkäyksen kohteeksi. Tuon hyökkäyksen vuoksi koira sai todennäköisesti jonkin aivovamman ja sen seurauksena epilepsian (vaikka toki epilepsia on voinut olla muutenkin). Kaikesta huolimatta koira eli kyllä normaalin, onnellisen, rakastetun ja pitkän elämän, vaikka kärsikin pahoista epilepsia kohtauksista. Onneksi niitä tuli harvoin, mutta yleensä ne tulivat sen seurauksena kun koira kiihtyi liikaa. Kohtauksia oli lapsena paha katsoa vierestä, kun koiran jalat lähti alta, vaahtoa tuli suusta ja koko koira tärisi ja jalat viuhto ties minne. Ei auttanut, kun olla vierellä ja katsoa ettei koira loukkaa itseään. Meillä ei ollut lääkitystä sairauteen, en tiedä miksi. Tämä tosin on ollut 2000- luvun alkua, joten voi olla että lääkkeet on ollut niin vahvoja, ettei niitä ole haluttu käyttää niin harvoin tuleviin kohtauksiin ( muutaman kerran vuoteen). Onneksi nykyään myös koirien lääkket on kehittynyt. Toivottavasti teilläkin ajan kanssa epilepsia hellittää, muistaakseni meillä koiran vanhetessa myös kohtaukset väheni.

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei, miten raukka :( Niin typerää, että nämä karvakaverit joutuu kärsiä… Se on aivan kauheaa katsottavaa. Ihana kuitenkin kuulla, että koira sai muuten elää onnellisen elämän. Nuo kohtaukset ovat kyllä niin inhottavaa katsottavaa ja voin vaan kuvitella, miten kamalaa vielä lapsena :( Onneksi lääketiede on kehittynyt ja toivotaan, että nämä käytössä olevat lääkkeet toimii. Jos ei sillä niin sitten edes iän myötä tulisi helpotusta. Kiitos sulle, kun kommentoit omat kokemukset :)

  19. tt sanoo:

    Oliko Nemon maksa-arvot normaalit? Minun pienellä koiralla on ollut pennusta asti epilepsiakohtauksia, välillä tosi rajujakin. Välillä kohtauksia tulee usein, välillä saattanut olla vuosi tai parikin välissä ettei kukaan ole huomannut kohtausta. Syyksi todettu maksasairaus, ja koiralla onkin ollut käytössä vuosia erityisruokavalio, jonka ansiosta kohtaukset pysynyt suht hallinnassa. Jos syö poikkeavaa ruokaa, kohtauksia tulee heti, eikä koirani ilman tätä ruokavaliota olisi nyt enää täällä seuranamme. Tosin koiralla nyt alkaa olla ikää jo sen verran, että kunto alkanut heikentyä, vaikka mieli ei. Toivottavasti saatte Nemon kohtaukset hallintaan. :)

    • Saija Saija sanoo:

      Joo ne kans katottiin ekalla lääkärikäynnillä ja oli normaalit :) Voi ei, ikävä kuulla siellä olevan kans kohtauksia. On se niin kauheaa, kun näiden täytyy sairastaa :( Onneksi teillä on löytynyt syy kohtauksiin ja että ne on pysynyt poissa ruokavalion avulla. Kiitos paljon ja super paljon tsemppiä myös sinne <3

  20. M sanoo:

    Tsemppiä sinne!
    Huoli on varmasti kova.
    Karvalapset ovat lapsia hekin.
    Meidän pieni, vasta vuodenikään ehtinyt chihu kuoli äkillisesti päivä ennen lapsen 5v. Synttäreitä ja olo on todella lohduton ja surkea, ikävä on järjetön koko perheellä. Tuntuu niin epäreilulta.
    Kaksi Chihua olen jo haudannut, toinen pääsi onneksi jo mummo ikään.

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitoksia paljon <3 Eikä! Oon niin pahoillani :( Menettäminen on varmasti aivan kauheaa, sitä mä pelkään kaikista eniten. Voin vaan kuvitella, miten kova ikävä teillä on. Paljon tsemppiä sinne koko perheelle <3

  21. Jensku sanoo:

    Mun lapsuus ajan koiralla oli epilepsia, tosin tuli vasta viimesellä ikävuotenaan, koira oli iso saksanpaimenkoira ja 14vuotias kun sai ekan epilepsia kohtauksensa rapussa jalat petti ja se liukui rappuset alas ja oksens vaahtoa, se oli ihan kamalaa, pari viikkoa niin piti viedä piikille, mutta ei pelkästään tuon epilepsian takia, olihan koira jo vähän vanhempi, kun keskimäärin sen rotuiset, mutta kova paikka se oli mulle, se koira oli ollut meillä mun syntymästä saakka ja oltiin sen kanssa erittäin läheiset, sen jälkeen mulla on ollut kaksi koiraa (toinen vieläkin) ja 3kissaa (yksi vieläkin tosin on mun äidillä tällä hetkellä, kun ei sopeutunut meidän asuntoon :( ) ja yhteenkään lemmikkiimme en ole saanut samanlaista sidettä kun tähän ensimmäiseen ja luulen tämän johtuneen juurikin tosta menettämisen pelosta

    • Saija Saija sanoo:

      Hyi, apua! Kyllä ihan varmasti oli kova paikka :( Onneksi se sai kuitenkin elää noin pitkän ja onnellisen elämän. Onneksi epilepsiakohtaus tuli vasta noin vanhana niin ei kiusannut sitä koko elämää. Ikävää, ettet saanut samanlaista sidettä. Ymmärrän hyvin, että menettämisen jälkeen on vaikea kiintyä koska pelko menettämisestä kasvaa :(

  22. xod sanoo:

    Voi pientä <3 Itsellä on myös chihu, kamala kuulla tällaista. Onneksi kohtaukset on kuitenkin noin lieviä ja toivottavasti lääkkeistä on apua! Rapsutukset Nemolle

    • Saija Saija sanoo:

      Niinpä :( Se on kyllä positiivista, että kohtaukset ovat lieviä. Toivotaan, että lääkkeet tehoaa ja kohtaukset poistuu mahdollisesti kokonaan. Kiitos sulle <3

  23. Hanna sanoo:

    Nämä tällaiset kun eläin sairastaa on aina ikäviä. Samalla huomaa kuinka tärkeitä ne eläimet ovatkaan meille ihmisille.

    Meillä on kissa jolla todettiin epilepsia keväällä. 100% ei eläinlääkäri tietenkään osannut varmaksi sanoa, mutta kaikki kuitenkin viittaa siihen. Kyseessä on siis muuten terve kolme vuotias maatiaiskissa. Eläinlääkäri määräsi varmuuden vuoksi lääkkeet, jotka annetaan jos kohtaus tulee, mutta kevään jälkeen ei ole tullut tietääkseni ainakaan yhtään kohtausta (on siis osittain ulkona niin ei voi varmuudella sanoa) mikä on siis hyvä juttu ja toivotaan nyt ettei tulisikaan enää. Sitä koristelua ja sen jälkeistä tilaa kun kissa on aivan poissa tästä maailmasta on niin ikävä katsoa.

    • Saija Saija sanoo:

      Niin on :( Ne on kyllä kuin omia lapsia, rakkaita perheenjäseniä <3 Voi ei, inhottavaa kuulla sielläkin olevan epilepsia. Onneksi kohtaukset on kuitenkin pysynyt nyt jatkossa. Toivotaan, että pysyy myös tulevaisuudessa. On se niin kurjaa, että näiden raukkojen täytyy sairastaa :(

Kommentoi