Synnytys kiireisellä sektiolla

Kyselin teiltä hetki sitten, että haluaisitteko kuulla mun synnytyskertomuksen ja idea oli ilmeisesti todella hyvä, nimittäin älyttömän moni teistä ilmoitti innostuksen tämän kuulemiseen  Vaikka mä en synnytystä tai sen kulkua halunnut etukäteen mitenkään suunnitella tai miettiä (koska en edes ensikertalaisena tiennyt mitä odottaa), niin en silti kuitenkaan osannut kuvitellakaan sen menevän näin kuin se lopulta meni.

Mä haluan tähän alkuun sanoa, että jos sulla on vähänkään synnytyspelkoa tai tekstin lukeminen alkaa jossain välissä ahdistamaan niin kannattaa lopettaa. Tämä ei ole mikään kaunein tarina, mutta onneksi sillä on onnellinen loppu.

Kävin laskettuna päivänä kontrollissa synnärillä ja silloin katsottiin, että vauvalla on kaikki hyvin, lapsivettä tarpeeksi, sydänäänet olivat hyvät, hän oli raivotarjonnassa jne. Kaikki oli itse asiassa niin hyvin, että lääkärin mielestä voitiin odottaa vielä seuraavat viisi päivää. Jos hän ei siihen mennessä saavu itse omin avuin niin aloitellaan käynnistelyt.

No, kuten tiedätte niin hän ei halunnut ulos. Ei sitten millään, vaikka tuli kokeiltua kaikki kolmesta ässästä lenkkeilyyn ja eri jumppaliikkeisiin. Sitten keskiviikko aamuna kello yhdeksän saavuttiin synnärille Tatun kanssa, jossa lääkäri teki tutkimuksen. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa sentin auki, joten sinne saatiin asennettua ballongi. Asennuksen jälkeen sain ruuan ja sitten mut siirrettiin naistenosastolle odottelemaan ballongin vaikutusta. Meni muutama tunti niin alkoi tuntua lukuisia supistuksia ja kuuden tunnin jälkeen se tippui itsellään pois eli tilanne eteni siihen, että olin auki 3-4 cm. JES! Olin jo varma, että noni pian poitsu on ulkona. Ei saisi nuolasta ennen kuin tipahtaa, koska siitä se painajainen vasta alkoi.

IDKUVA

Saatiin Tatun kanssa yön ajaksi perhehuone, joka oli todella hyvä juttu. En nimittäin olisi tässä vaiheessa pärjännyt hetkeäkään ilman häntä. Koko seuraava yö meni säännöllisten ja epäsäännöllisten supistusten kanssa pyöriessä, ilman nukuttuja tunteja. Tuli torstai aamu ja huoneeseen saapui mun lääkäri. Hän kokeili kohdun tilanteen, joka oli edelleen sama 3-4cm ja siitä syystä hän määräsi mulle Cytotec-lääkkeitä. Niitä pillereitä, joista moni teistä laittoikin huonoja kokemuksia. Tässä vaiheessa mun olisi täytynyt osata sanoa ei, mutta ajattelin että kun tilanne on kuitenkin hieman edennyt niin ehkä se etenee niillä lisää ja jopa vauhdikkaammin. No vauhdilla se eteni – aivan jäätäviin supistuksiin. Niin jäätäviin, että joka kerta kun supistus tuli niin Tatun tuli painaa mun alaselkää niin täysiä kuin pystyi ja samalla mä puristin sängyn reunaa kädet punaisena. Hälytin varmaan tunnin välein henkilökuntaa paikalle auttamaan mua edes jollain tapaa. Mulle annettiin niin vahvoja särkylääkkeitä kuin sairaalasta löytyi, kokeiltiin asentaa alaselkään kipua lievittäviä aqua-rakkuloita, hypin jumppapallolla, keinuin keinutuolissa ja lopulta pääsin myös testaamaan synnärin allasta. Siellä tunnin lillumisen aikana jokainen supistus tuntui aina vain pahemmalta. Niin pahalta, että koko mun kroppa alkoi täristä ja meinasin oksentaa. Painettiin napista kätilö paikalle ja hän neuvoi tulemaan pois sieltä, mutta en meinannut päästä enää omin avuin. Kävin täristen pikasuihkussa, jonka jälkeen Tatu talutti mut tutkimushuoneeseen.

Seuraavaksi mut laitettiin käyrille ja Tatu kävi hakemassa aulasta iltapalaa. Hänen tullessaan takaisin mulla oli juuri käynnissä niin kova supistus, että olin kuulemma muuttunut aivan valkoiseksi ja tässä vaiheessa iski ensimmäistä kertaa ahdistus. Kätilö tuli paikalle ja katsoi kauhistuneena, miten kiemurtelin sängyllä itkien hysteerisenä. Hän sanoi, että oli saanut ohjeeksi antaa mulle sille päivälle vielä yhden cytotecin, mutta ei todellakaan aio sitä antaa vaan seuraavaksi sain tipan kautta kipulääkettä avuksi, että pystyin edes kävellä perhehuoneeseen takaisin. Seuraava yö meni siinä, että mulle käytiin lyömässä kipupiikkiä vähän väliä. Vauvan sydänääniä seurattiin koko yö ja ne kävi kerran alhaalla, mutta palasi nopeasti takaisin, joten siihen ei sitten se enempää puututtu muuten kuin siirrettiin seuraavan lääkkeen annostusaikaa tunnilla eteenpäin.

synnytyksen käynnistys

Tuli perjantai aamu, takana jälleen yksi uneton yö. Meillä molemmilla, koska Tatu sai olla koko ajan valppaana auttamaan supistusten tullessa. Oli aika jälkeen tavata tämä mun lääkäri, joka tutki kohdunsuun tilanteen. Edelleen sama, määrätään lisää Cytotec-lääkkeitä. Tässä vaiheessa näin niin punaista ja sanoin, että ei missään nimessä. Mä en tule niitä enää ottamaan. Hän sanoi, että ilman näiden lääkkeiden aiheuttamia kipeitä supistuksia ei kohtu avaudu. Mietin mielessäni, että miten paljon mun pitää kärsiä että tilanne etenee? Kerroin haluavani mielummin sektionkin kuin lääkkeet ja lääkäri sanoi ettei tässä leikkauksia tarvita vaan siirretään mut synnytyssaliin oksitosiinitipalle, johon saisin epiduraalin kivunlievitykseksi.

Mentiin saliin noin kello 12, sain heti annostuksen tipan kautta, ilokaasun ja paikalle pyydettiin anestesialääkäri puudutusta varten. Mulle sanottiin, että voit tässä vaiheessa nukkua koska puudutus on niin toimiva. Puudutus toimi hetkessä ja sanoinkin Tatulle, että se on kuin jumalan lahja näiden päivien jälkeen. Hetken makoilun jälkeen kokeiltiin puhkaista kalvot ja lääkäri määräsi lisäämään tipan annostusta. Meni muutama minuutti niin saliin juoksi meidän kätilö, joka kertoi vauvan sydänäänien olevan laskenut, pyysi mua kontilleen ja sanoi, että vauvan päätä täytyy yrittää nostaa. Hän painoi hälytysnappia ja samassa saliin juoksi lisää kätilöitä sekä meidän lääkäri. Kätilö ei onnistunut painamaan päätä, joten lääkäri kokeili samaa. Yhtä aikaa mun oksitosiinitippa lopetettiin ja sinne vaihdettiin supistuksen laukaiseva ”tippa”. Sydänäänet palasi, mutta lääkäri sanoi haluavansa sektion. Sitten lääkärille ja kätilöille tuli kommunikointivaikeuksia, että haluaako hän kiireisen sektion vai hätäsektion. Hän halusi kiireisen, mutta hätäsektion aikataululla? Seuraavaksi mua pyydettiin hyppäämään toiseen sänkyyn ja niin kätilöt lähti juosten viemään mua synnärin ovesta. Tässä suurimman ahdistuksen aiheutti se, etten näiden kaikkien pitkien minuuttien aikana kertaakaan nähnyt Tatua. Kuulin, kun hänen vain käskettiin jäädä saliin odottamaan.

Suljin silmät salin ovien kohdalla, mutta hississä kätilö käski avata ne ettei tulisi huono olo. Näin kyltin sektiosali ja ovella vähintään seitsemän tai kahdeksan ihmistä odottamassa mua. Siinä vaiheessa suljin silmät uudestaan. Onneksi salissa oli aivan ihana henkilökunta, joka silitteli päästä, taputteli olkapäätä ja rauhoitteli koko toimenpiteen ajan. Hätäsektiossa nukutetaan, mutta koska tämä oli periaatteessa kiireinen niin ehdin saada puudutteen. Meni muutama minuutti niin kuulin meidän pienen pojan itkun. MITEN HELPOTTAVA TUNNE!!

Hän oli hetken poskeani vasten ihokontaktissa ja sitten hänet vietiin isän syliin odottamaan, että mut ommellaan kiinni. Koin varmasti maailman parhaimman tunteen, kun synnytyssaliin palatessani näin Tatun, hänen onnellisen ilmeen (en ole koskaan aikaisemmin nähnyt sitä ilmettä, alan itkeä aina kun mietin sitä) ja hänen sylissään meidän pienen pojan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

synnytyskertomus

Mun synnytys oli kokonaisuudessaan surkeiden sattumusten sarja, niin paljon huonoa tuuria. Pitkät käynnistelyt kävi kropalle liian raskaaksi, tuloksia kun ei syntynyt enää ballongin jälkeen ja poitsu oli onnistunut loppuajasta kääntämään koko kropan outoon asentoon. Lääkärin oli pitänyt käyttää hieman enemmän voimaa hänen ulos saamiseen ja poika lopulta ollut osaksi avotarjonnassa eli kasvot ylös päin, mikä on taas hidastanut etenemistä entisestään.

Sektiosta jäi kuitenkin todella hyvät muistot, kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin. Vatsassa on siisti haava vaakatasossa ja mun paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin! Sen sijaan 2,5 päivää kestäneet käynnistelyt jättivät pienet traumat, heittämällä elämäni pisimmät päivät. Sanoin, että torstai oli fyysisesti ja henkisesti elämäni raskain. Halusin luovuttaa, mutta pakko oli jatkaa ja se turhautumisen tunne oli pahin, kun oot päiviä kärsinyt kivuista periaatteessa vain huonontaen vauvan oloa. Ballongi oli jees, kun se aiheutti kroppaan luonnollisempia supistuksia. Oikeastansa ne oli lasten leikkiä verrattuna lääkkeiden aiheuttamiin.

Ennen sairaalasta kotiinlähtöä juttelin asiasta yhden kätilön ja yhden lääkärin kanssa. Muutaman viikon päästä soittaa vielä synnytyksessä mukana ollut kätilö. Se on hyvä, että siellä pidetään huolta ettei mitään älyttömän pahoja traumoja jäisi. Ja jos mahdollisessa tulevassa raskaudessa joskus herää vielä ajatuksia tähän liittyen niin käyn sitten juttelemassa pelkopolilla.

Mutta maailman paras palkinto on tähän mennessä auttanut unohtamaan jokaisen huonon minuutinkin 

52 Responses to “Synnytys kiireisellä sektiolla”

  1. Lilja sanoo:

    Aivan järkyttävää kuulla ja lukea tuosta Cytotec-lääkkeestä. Hirveää, että sinulle sattui noin huonot kokemukset, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsi ja synnytys. Ja vielä kamalampaa on myös se, ettei lääkäri sinua tuntunut ymmärtävän tai kuuntelevan yhtään!

    Ihanaa, kun jaksoit jakaa näinkin pian tämän tarinasi. Hyvä tietää myös tuosta lääkkeestä, aion itsekin tulevaisuudessa siitä kieltäytyä vahvasti, mikäli sitä yritetään tarjota. Huh huh…

    • Saija Saija sanoo:

      Mä itse kuulin niistä paljon huonoja kokemuksia, mutta joukossa oli myös hyviä
      eli joillakin toimii ja sen toivossa sitten uskalsin itsekin ottaa :/ Mutta en kyllä enää ikinä suostu ottamaan niitä, tai ylipäätänsä edes koko synnytyksen käynnistykseen. Enkä voi noita lääkkeitä suositella kenellekään, vaikka jokaisen kroppa onkin erilainen. On kyllä harmi, että heti ensimmäisessä synnytyksessä meni kaikki näin huonosti :( Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin, kaiken kärsimyksen jälkeen palkinto oli mitä parhain <3 Kiitos sulle kommentista :)

  2. Heidi sanoo:

    Hui mikä sattumusten summa,onneksi kaikki meni lopulta hyvin! Meillä taas poika syntyi käsi poskella ja sydänäänet laskivat supistuksilla, mutta ei menty sektioon. Sain viime hetkellä imukupin avustuksella puskettua ulos :D

    • Saija Saija sanoo:

      Sanos muuta :) Ikävällä tarinalla oli onnellinen loppu. Oi tosi hyvä ettei tarvinnut lähteä sektioon vaan poika pääsi ulos alakautta. Oon kuullut, että tuo imukuppi on todella tehokas! :)

  3. Nicola sanoo:

    Ihan sanattomaksi menin lukiessa. Mutta onneksi kaikki on ohi sekä hyvin nyt, ja ihana pieni nyytti on lähellänne. <3

    • Saija Saija sanoo:

      Tämä on kyllä vähän karumpi synnytyskertomus :/ Niinpä, onneksi pikkuiselle ei käynyt kuinkaan vaan on nyt täällä – se on parasta <3

  4. Jessika sanoo:

    Kuulostaapa hurjalta ja rankalta! Hyvä että toipuminen on sujunut hyvin ja mahtavaa että saat apua ja jutella ammattilaisten kanssa, ettei jä mitään kammoa synnyttämistä kohtaan!

    Onneksi kuitenkin kaikki päättyi hyvin ja saitte täydellisen pienen paketin palkinnoksi ja sullakin kaikki hyvin<3

    • Saija Saija sanoo:

      Sitä se oli, todella hyvä kuvaus! En ole koskaan kokenut mitään noin rankkaa :( On kyllä hyvä, että ammattilaiset oli heti auttamassa. Ensimmäiset keskustelut tapahtuneesta käytiin jo kätilön kanssa synnytyssaliin palatessa. Oot aivan oikesssa, ehdottomasti paras päätös hurjalle matkalle <3 xx

  5. Rrr sanoo:

    Siis mikä tuon cytotec lääkkeen tarkoitus on? Ja se siis aiheutti ne kipeät supistukset? Voiko siitä kieltäytyä? T. Rv25..

    • Saija Saija sanoo:

      Sen tehtävä on käynnistää synnytys, jos se ei jostain syystä lähde itsellään käyntiin tai tarvittaessa tehostaa supistuksia, jos omat luonnolliset supistukset loppuvat viime hetkellä. Joo se aiheutti nuo järkyttävät kivut, hyi! Mun mielestä voi kieltäytyä, ainakin mä sain kieltäydyttyä noista lisäannostuksista :)!

      • Joopajoo sanoo:

        Cytotec on kielletty mm. Ruotsissa, kun sen on todettu aiheuttavan esimerkiksi kohdunrepeämiä. Täällä takapajulassa sitä lykätään lähes joka synnytyksessä…

        • Saija Saija sanoo:

          Niinkö?? Apua! Kuulin myös, että se on Saksassa kielletty. Jännää, että Suomessa sitä käytetään niin paljon :o

  6. Jenni sanoo:

    Kuulostaa kyllä hurjalta ensimmäiseksi synnytykseksi, mutta onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin. <3 Ja hyvä jos saat käytyä synnytystä läpi ammattilaisten kanssa. Se on nimittäin tärkeää.
    Itsellä toinen synnytys käynnistettiin Cytotec lääkkeillä aamusta. Illalla sain vielä kolmannen lääkkeen ja heti sen kolmannen jälkeen supistusten kipu oli jäätävä. Onneks sain epiduraalin, niin se helpotti ja vauva syntyikin vielä saman päivän aikana. Joten vaikka kivut oli voimakkaammat, niin positiivinen kuva jäi silti synnytyksestä, kun se loppujen lopuksi eteni nopeasti sen kolmannen pillerin jälkeen. :)

    Onnea vielä pojasta!<3 Itsellä syntyy tosiaan lokakuussa kolmas lapsi. :)

    • Saija Saija sanoo:

      Joo sitä se kyllä oli! Onneksi kuitenkin lopussa oli mitä parhain palkinto, jolle ei käynyt kuinkaan <3 Totta, täytyy kyllä puhua lisää asiasta, jos jää vielä joku mietityttämään. Ihanaa, että sulla kovista kivuista huolimatta synnytys eteni lääkkeillä. Se on jännä, miten ne kivut on niillä niin paljon kovemmat :/ Kiitos paljon Jenni ja hei onnea vielä sinne tulevasta pikkuisesta <3

  7. Milli sanoo:

    Meinasin silloin, kun kirjoitit että siihen hammaskipuun verrattuna synnytys ei varmaan tunnu missään, kommentoida että synnytyskipu on aika omassa sarjassaan mihinkään muuhun kipuun verrattuna :D en halunnut pelotella silloin, koska synnytys on kuitenkin myös niin kaunis tapahtuma kivusta huolimatta!

    • Saija Saija sanoo:

      Haha olisit vain pelotellut :-D Olisin osannut varautua! Tai no en mä ehkä olisi tällaiseen lääkkeideen aiheuttamaan kipuun osannut ikinä varautua – se tuli täysin yllätyksenä :s

  8. Cami sanoo:

    Voi Saija, mulla tuli ihan itku tätä kertomusta lukiessa. Arvasin, että sun synnytys ei ole ollut mikään paras kokemus jos kiireiseen sektioon joudutaan ja tätä en missään nimessä olisi sulle toivonut. Ihan superhienosti olet silti jaksanut ja onneksi oli onnellinen loppu kuitenkin <3 Pahin on onneksi takana ja nyt pääsette nauttimaan uudesta arjesta omana pienenä perheenä <3

    • Saija Saija sanoo:

      Eii :( Ihanasti sanottu, kiitos tuhannesti <3 Joo en kyllä ihan tällaista synnytystä osannut edes odottaa, mutta onneksi lopulta kaikki kääntyi parhain päin ja saatiin poika onnellisesti meidän luo <3

  9. C sanoo:

    Tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa, onneksi kaikki päättyi hyvin. Onnea

    • Saija Saija sanoo:

      Voi eikä :( Mäki täällä itkin koko ajan tekstiä kirjoittaessa, on tämä sen verran herkkä tapahtuma. Onneksi lopulta kaikki meni paremmin kuin hyvin! Kiitos sulle :)

  10. T sanoo:

    Itsellä kanssa vähän saman tyylisiä kokemuksia käynnistämisestä ja siitä ettei oikein toiveita kuunnella. Päästiin kuitenkin 29h jälkeen ponnistamaan joka ei tuottanut tulosta vaan seurasi kanssa kiireellinen sektio jossa sitten repesi kohtu ja rakko… nyt onneksi kaikki kunnossa. Itse en kyllä päässyt juttelemaan lääkärin kanssa tapahtuneesta, kätilökin vain totesi että onneksi saitte terveen lapsen näin pitkän synnytyksen jälkeen..

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä, niin harmi kuulla sulla olevan samanlaisia kokemuksia ja vielä jopa pahempia :( Ikävää, että teillä kans seurasi kiireinen sektio ja siihen vielä päälle repeämiset. Huh huh. Mutta mahtavaa, että nyt on kaikki kunnossa. Tökeröä kätilön sanoa noin… Tällaiset tilanteet voi jättää syvätkin arvet, joten ehdottomasti kannattaa jossain välissä keskustella jonkun kanssa. Käydä mahdollisella pelkopolilla tai jotain. Mulle ainakin tule kätilön ja lääkärin kanssa juttelemisesta paljon ymmärtäväisempi olo siihen, että miksi tämä juttu tehtiin näin ja miksi tämä juttu tapahtui näin.

  11. xod sanoo:

    Mulla tuli kans kyyneleet silmiin kun tätä luin, mutta kiitos kun jaoit tämän! Varmasti ollut kipeä ja kamala kokemus, mutta onneksi on sentään paras palkinto <3

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :( Mieltä lämmittävää kuulla, että tämä kosketti teitä! Oot oikeassa, oli onneksi maailman paras palkinto rankalla kokemuksella <3

  12. Annika sanoo:

    Kuulostaa hurjalta…:/Oot vahva! ja onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin. ❤

    • Saija Saija sanoo:

      Sitä se kyllä oli :/ Mutta onneksi lopulta tuli mitä parhain palkinto <3

  13. Nimetön sanoo:

    Voi että, johan on synnytys ollut, onneksi kaikki päätyi kuitenkin hyvin. Loppua kohden lukiessa täällä ihan silmät kostu olette saaneet todella suloisen pienen pojan ❣️ Onnea.

    • Saija Saija sanoo:

      Joo en ihan tällaista synnytystä osannut odottaa, mutta onneksi lopulta tuli mitä parhain palkinto <3 Kiitos sulle hirmu paljon kommentista! Ihana kuulla, että tämä tarina on koskettanut näin monia <3 xx

  14. Maiju sanoo:

    Voi että, johan on synnyts ollut! Onneksi kaikki päätyi kuitenkin hyvin. Loppua kohden lukiessa täällä oikein silmät kostu olette saaneet oikein suloisen pienen pojan ❣️ onnea vielä hurjasti.

    • Saija Saija sanoo:

      Tämä synnytys oli kyllä kokemuksena maailman rankin, mutta myös onnellisin kun sitä sai niin hyvän palkinnon :) Onneksi lopulta kaikki meni paremmin kuin hyvin! Kiitos sulle Maiju <3 xx

  15. Kirsi sanoo:

    Miten se vaan onkin niin usein niin, että jos vauva ei hanki luonnollisesti syntyä, sillä onkin joku syy olla syntymättä niin. (napanuora kaula ympärillä, väärä tarjonta tms)

    • Saija Saija sanoo:

      Oon kans kuullut tästä ja tämä mun synnytys kyllä osoitti sen todeksi. Jos hän ei ole tullakseen luonnollisesti niin silloin täytyisi tutkia paremmin syyt, että miksei kun riskit näihin napanuora kaulan ympärillä, väärä tarjonta yms. on kerran olemassa :s

  16. Henna sanoo:

    Olet ollut mahtavan sinnikäs! Ja niin myös poikakin. Onneksi olette kunnossa! Aika onneksi kultaa muistot ja synnytykset ovat erilaisia, joten toivottavasti ei pelkoa jää.

    • Saija Saija sanoo:

      Oli kyllä helpottavaa kuulla, että pojalla oli kaikki hyvin :) Ja onneksi myös itsellä. Niinpä, en mä usko että sen suurempaa pelkoa jää :)!

  17. sofie sanoo:

    Tosi ikävä kuulla, että sullakin on ollut tällainen kokemus.. :/ Itse koin kanssa viime vuonna oman poikani synnytyksessä samantyyppisen tilanteen, toki me säästyimme sektiolta lopulta. Synnytin myös Seinäjoen keskussairaalassa, missä säkin varmaankin? :) Itselle siitä sitten laukesi masennuskin, mitä piti hoitaa jonkun aikaa.. :/ Jos ikinä itse haluat toisen samaa kokeneen kanssa jutella, niin vertaistukea löytyy täältä! <3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi eikä :/ Joo mä synnytin kans Seinäjoen sairaalassa! Todella ikävää kuulla, että se laukaisi masennuksen. Se on niin kurjaa, kun tulee synnytyksessä ”jotain ylimääräistä”, mihin ei ole osannut mitenkään varautua :( Ihana kuulla, pidän sun sähköpostin mielessä – kiitos kun kommentoit <3

  18. Laura sanoo:

    Huh huh, johan oli synnytys! Onneksi kuitenkin kaikki meni lopulta hyvin ja aika kultaa muistot! :)
    Ja en olekaan vielä muistanut onnitella, onnea koko perheelle!

    • Saija Saija sanoo:

      Älä muuta sano :( Oli kyllä aikamoinen kokemus! Onneksi kaikki sujui lopulta paremmin kuin hyvin. Kiitos paljon meidän koko perheen puolesta :) xx

  19. Annika /pellavaa ja pastellia sanoo:

    Mulle tuli kyyneelet silmiin tätä lukiessa! :`( Tuntui vaan niin pahalta sun puolesta millaista kärsimystä jouduitte kokemaan! Olen tosi pahoillani että sun ensimmäinen synnytys oli noin traaginen ja kivulias. Onneksi kuitenkin kaikki meni lopulta hyvin ja saitte terveen pojan. Hän on uskomaton palkinto♡

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei, ihana sinä <3 Oli kyllä rankka kokemus niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta onneksi aika kultaa muistot ja ne kaikki huonotkin hetket unohtuu. Toivotaan vaan, ettei jää mitään sen suurempia traumoja :) Kiitos sulle Annika <3

  20. Hienosti jaksoit, ja toivon että saat toipua nopeasti!
    Itsellä takana kolme synnytystä, jotka kaikki aivan erilaisia. Kokemusta on sekä noista lääkkeellisistä supistuksista tuntikaupalla kuin siitäkin että lopulta kun supistukset alkaa niin epiduraalia ei ehditäkään antaa. Ollaan me aika sankareita!

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos kovasti Tiina :) Se on hienoa, että sulla on kokemuksia erilaisista synnytyksistä. Ei sitä tiedä, vaikka munkin seuraava olisi aivan toisenlainen kokemus. Kyllä me naiset vaan olla niin vahvoja! :)

  21. E sanoo:

    Kurjaa että jäi ikävät fiilikset synnytyksestä, mutta loppu hyvin :) Vuosi sitten esikoinen käynnistettiin cytotec lääkkeillä ja mulla nämä toimi hyvin. Ehdin saada päivän aikana kolme annosta lääkkeitä minimiannoksen. Yön aikana alkoi supistukset eikä seuraavana päivänä enää annettu lääkkeitä, kun supistuksia tuli niin hyvin ja homma eteni. Yöllä poika sitten syntyikin <3 Synnytyskipua ei voi verrata mihinkään :D Jännästi se kuitenkin unohtuu nopeasti. Muuten kukaan ei varmaan synnyttäisi toista kertaa :D

    • Saija Saija sanoo:

      Sanos muuta, onneksi loppu hyvin :) Ihana kuulla, että sulta löytyy positiivisia kokemuksia noista Cytotec-lääkkeistä. Se on hyvä, että ne käynnistivät supistukset noin hyvin. Oot oikeassa, sitä kipua ei voi verrata mihinkään. Mä kans uskon, että yllättävänkin pian aika kultaa muistot eikä ajattele enää sen ”sattuneen niin paljon” :D

  22. O sanoo:

    Hurja synnytys, mutta onneksi nyt kaikki hyvin! Onnea pienestä miehestä ja nauttikaa vauva-arjesta, se on ihanaa!

    • Saija Saija sanoo:

      Oli kyllä melkoinen kokemus! Kiitos sulle paljon ja joo ehdottomasti, tähän asti on kyllä ollut ihan parasta :)<3

  23. Eeva sanoo:

    Aloin itkemään tätä lukiessani (menkat alkamassa :D). Onneksi kaikki meni hyvin lopulta ja saitte terveen pojan! <3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei ootte ihania <3 Sanos muuta!! Ikävällä kokemuksella onnellinen päätös :) xx

  24. Pauli sanoo:

    Huh mikä tarina ! Itku tuli lopussa minullakin kun kaikki oli hyvin. Onnea edelleen hurjasti teille. Olette ihana perhe !

    • Saija Saija sanoo:

      Tämä on sellainen kokemus, jota ei ehkä ihan heti unohda :s Vaikka aika kultaa muistot! Kiitos sulle sanoistasi :)!

  25. Julia P sanoo:

    Huhhuh aikamoista :( Harkitsitko koskaan suunniteltua sektiota raskausaikanasi?

    • Saija Saija sanoo:

      Joo oli kyllä aikamoinen kokemus :/ Joka onneksi päättyi hyvin. En harkinnut, jotenkin olin heti alatiesynnytyksen kannalla. Mutta ei sektiokaan huono vaihtoehto sitten lopulta ollut :)

Kommentoi