Synnytys kiireisellä sektiolla

Kyselin teiltä hetki sitten, että haluaisitteko kuulla mun synnytyskertomuksen ja idea oli ilmeisesti todella hyvä, nimittäin älyttömän moni teistä ilmoitti innostuksen tämän kuulemiseen  Vaikka mä en synnytystä tai sen kulkua halunnut etukäteen mitenkään suunnitella tai miettiä (koska en edes ensikertalaisena tiennyt mitä odottaa), niin en silti kuitenkaan osannut kuvitellakaan sen menevän näin kuin se lopulta meni.

Mä haluan tähän alkuun sanoa, että jos sulla on vähänkään synnytyspelkoa tai tekstin lukeminen alkaa jossain välissä ahdistamaan niin kannattaa lopettaa. Tämä ei ole mikään kaunein tarina, mutta onneksi sillä on onnellinen loppu.

Kävin laskettuna päivänä kontrollissa synnärillä ja silloin katsottiin, että vauvalla on kaikki hyvin, lapsivettä tarpeeksi, sydänäänet olivat hyvät, hän oli raivotarjonnassa jne. Kaikki oli itse asiassa niin hyvin, että lääkärin mielestä voitiin odottaa vielä seuraavat viisi päivää. Jos hän ei siihen mennessä saavu itse omin avuin niin aloitellaan käynnistelyt.

No, kuten tiedätte niin hän ei halunnut ulos. Ei sitten millään, vaikka tuli kokeiltua kaikki kolmesta ässästä lenkkeilyyn ja eri jumppaliikkeisiin. Sitten keskiviikko aamuna kello yhdeksän saavuttiin synnärille Tatun kanssa, jossa lääkäri teki tutkimuksen. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa sentin auki, joten sinne saatiin asennettua ballongi. Asennuksen jälkeen sain ruuan ja sitten mut siirrettiin naistenosastolle odottelemaan ballongin vaikutusta. Meni muutama tunti niin alkoi tuntua lukuisia supistuksia ja kuuden tunnin jälkeen se tippui itsellään pois eli tilanne eteni siihen, että olin auki 3-4 cm. JES! Olin jo varma, että noni pian poitsu on ulkona. Ei saisi nuolasta ennen kuin tipahtaa, koska siitä se painajainen vasta alkoi.

IDKUVA

Saatiin Tatun kanssa yön ajaksi perhehuone, joka oli todella hyvä juttu. En nimittäin olisi tässä vaiheessa pärjännyt hetkeäkään ilman häntä. Koko seuraava yö meni säännöllisten ja epäsäännöllisten supistusten kanssa pyöriessä, ilman nukuttuja tunteja. Tuli torstai aamu ja huoneeseen saapui mun lääkäri. Hän kokeili kohdun tilanteen, joka oli edelleen sama 3-4cm ja siitä syystä hän määräsi mulle Cytotec-lääkkeitä. Niitä pillereitä, joista moni teistä laittoikin huonoja kokemuksia. Tässä vaiheessa mun olisi täytynyt osata sanoa ei, mutta ajattelin että kun tilanne on kuitenkin hieman edennyt niin ehkä se etenee niillä lisää ja jopa vauhdikkaammin. No vauhdilla se eteni – aivan jäätäviin supistuksiin. Niin jäätäviin, että joka kerta kun supistus tuli niin Tatun tuli painaa mun alaselkää niin täysiä kuin pystyi ja samalla mä puristin sängyn reunaa kädet punaisena. Hälytin varmaan tunnin välein henkilökuntaa paikalle auttamaan mua edes jollain tapaa. Mulle annettiin niin vahvoja särkylääkkeitä kuin sairaalasta löytyi, kokeiltiin asentaa alaselkään kipua lievittäviä aqua-rakkuloita, hypin jumppapallolla, keinuin keinutuolissa ja lopulta pääsin myös testaamaan synnärin allasta. Siellä tunnin lillumisen aikana jokainen supistus tuntui aina vain pahemmalta. Niin pahalta, että koko mun kroppa alkoi täristä ja meinasin oksentaa. Painettiin napista kätilö paikalle ja hän neuvoi tulemaan pois sieltä, mutta en meinannut päästä enää omin avuin. Kävin täristen pikasuihkussa, jonka jälkeen Tatu talutti mut tutkimushuoneeseen.

Seuraavaksi mut laitettiin käyrille ja Tatu kävi hakemassa aulasta iltapalaa. Hänen tullessaan takaisin mulla oli juuri käynnissä niin kova supistus, että olin kuulemma muuttunut aivan valkoiseksi ja tässä vaiheessa iski ensimmäistä kertaa ahdistus. Kätilö tuli paikalle ja katsoi kauhistuneena, miten kiemurtelin sängyllä itkien hysteerisenä. Hän sanoi, että oli saanut ohjeeksi antaa mulle sille päivälle vielä yhden cytotecin, mutta ei todellakaan aio sitä antaa vaan seuraavaksi sain tipan kautta kipulääkettä avuksi, että pystyin edes kävellä perhehuoneeseen takaisin. Seuraava yö meni siinä, että mulle käytiin lyömässä kipupiikkiä vähän väliä. Vauvan sydänääniä seurattiin koko yö ja ne kävi kerran alhaalla, mutta palasi nopeasti takaisin, joten siihen ei sitten se enempää puututtu muuten kuin siirrettiin seuraavan lääkkeen annostusaikaa tunnilla eteenpäin.

synnytyksen käynnistys

Tuli perjantai aamu, takana jälleen yksi uneton yö. Meillä molemmilla, koska Tatu sai olla koko ajan valppaana auttamaan supistusten tullessa. Oli aika jälkeen tavata tämä mun lääkäri, joka tutki kohdunsuun tilanteen. Edelleen sama, määrätään lisää Cytotec-lääkkeitä. Tässä vaiheessa näin niin punaista ja sanoin, että ei missään nimessä. Mä en tule niitä enää ottamaan. Hän sanoi, että ilman näiden lääkkeiden aiheuttamia kipeitä supistuksia ei kohtu avaudu. Mietin mielessäni, että miten paljon mun pitää kärsiä että tilanne etenee? Kerroin haluavani mielummin sektionkin kuin lääkkeet ja lääkäri sanoi ettei tässä leikkauksia tarvita vaan siirretään mut synnytyssaliin oksitosiinitipalle, johon saisin epiduraalin kivunlievitykseksi.

Mentiin saliin noin kello 12, sain heti annostuksen tipan kautta, ilokaasun ja paikalle pyydettiin anestesialääkäri puudutusta varten. Mulle sanottiin, että voit tässä vaiheessa nukkua koska puudutus on niin toimiva. Puudutus toimi hetkessä ja sanoinkin Tatulle, että se on kuin jumalan lahja näiden päivien jälkeen. Hetken makoilun jälkeen kokeiltiin puhkaista kalvot ja lääkäri määräsi lisäämään tipan annostusta. Meni muutama minuutti niin saliin juoksi meidän kätilö, joka kertoi vauvan sydänäänien olevan laskenut, pyysi mua kontilleen ja sanoi, että vauvan päätä täytyy yrittää nostaa. Hän painoi hälytysnappia ja samassa saliin juoksi lisää kätilöitä sekä meidän lääkäri. Kätilö ei onnistunut painamaan päätä, joten lääkäri kokeili samaa. Yhtä aikaa mun oksitosiinitippa lopetettiin ja sinne vaihdettiin supistuksen laukaiseva ”tippa”. Sydänäänet palasi, mutta lääkäri sanoi haluavansa sektion. Sitten lääkärille ja kätilöille tuli kommunikointivaikeuksia, että haluaako hän kiireisen sektion vai hätäsektion. Hän halusi kiireisen, mutta hätäsektion aikataululla? Seuraavaksi mua pyydettiin hyppäämään toiseen sänkyyn ja niin kätilöt lähti juosten viemään mua synnärin ovesta. Tässä suurimman ahdistuksen aiheutti se, etten näiden kaikkien pitkien minuuttien aikana kertaakaan nähnyt Tatua. Kuulin, kun hänen vain käskettiin jäädä saliin odottamaan.

Suljin silmät salin ovien kohdalla, mutta hississä kätilö käski avata ne ettei tulisi huono olo. Näin kyltin sektiosali ja ovella vähintään seitsemän tai kahdeksan ihmistä odottamassa mua. Siinä vaiheessa suljin silmät uudestaan. Onneksi salissa oli aivan ihana henkilökunta, joka silitteli päästä, taputteli olkapäätä ja rauhoitteli koko toimenpiteen ajan. Hätäsektiossa nukutetaan, mutta koska tämä oli periaatteessa kiireinen niin ehdin saada puudutteen. Meni muutama minuutti niin kuulin meidän pienen pojan itkun. MITEN HELPOTTAVA TUNNE!!

Hän oli hetken poskeani vasten ihokontaktissa ja sitten hänet vietiin isän syliin odottamaan, että mut ommellaan kiinni. Koin varmasti maailman parhaimman tunteen, kun synnytyssaliin palatessani näin Tatun, hänen onnellisen ilmeen (en ole koskaan aikaisemmin nähnyt sitä ilmettä, alan itkeä aina kun mietin sitä) ja hänen sylissään meidän pienen pojan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

synnytyskertomus

Mun synnytys oli kokonaisuudessaan surkeiden sattumusten sarja, niin paljon huonoa tuuria. Pitkät käynnistelyt kävi kropalle liian raskaaksi, tuloksia kun ei syntynyt enää ballongin jälkeen ja poitsu oli onnistunut loppuajasta kääntämään koko kropan outoon asentoon. Lääkärin oli pitänyt käyttää hieman enemmän voimaa hänen ulos saamiseen ja poika lopulta ollut osaksi avotarjonnassa eli kasvot ylös päin, mikä on taas hidastanut etenemistä entisestään.

Sektiosta jäi kuitenkin todella hyvät muistot, kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin. Vatsassa on siisti haava vaakatasossa ja mun paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin! Sen sijaan 2,5 päivää kestäneet käynnistelyt jättivät pienet traumat, heittämällä elämäni pisimmät päivät. Sanoin, että torstai oli fyysisesti ja henkisesti elämäni raskain. Halusin luovuttaa, mutta pakko oli jatkaa ja se turhautumisen tunne oli pahin, kun oot päiviä kärsinyt kivuista periaatteessa vain huonontaen vauvan oloa. Ballongi oli jees, kun se aiheutti kroppaan luonnollisempia supistuksia. Oikeastansa ne oli lasten leikkiä verrattuna lääkkeiden aiheuttamiin.

Ennen sairaalasta kotiinlähtöä juttelin asiasta yhden kätilön ja yhden lääkärin kanssa. Muutaman viikon päästä soittaa vielä synnytyksessä mukana ollut kätilö. Se on hyvä, että siellä pidetään huolta ettei mitään älyttömän pahoja traumoja jäisi. Ja jos mahdollisessa tulevassa raskaudessa joskus herää vielä ajatuksia tähän liittyen niin käyn sitten juttelemassa pelkopolilla.

Mutta maailman paras palkinto on tähän mennessä auttanut unohtamaan jokaisen huonon minuutinkin 

83 Responses to “Synnytys kiireisellä sektiolla”

  1. Lilja sanoo:

    Aivan järkyttävää kuulla ja lukea tuosta Cytotec-lääkkeestä. Hirveää, että sinulle sattui noin huonot kokemukset, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsi ja synnytys. Ja vielä kamalampaa on myös se, ettei lääkäri sinua tuntunut ymmärtävän tai kuuntelevan yhtään!

    Ihanaa, kun jaksoit jakaa näinkin pian tämän tarinasi. Hyvä tietää myös tuosta lääkkeestä, aion itsekin tulevaisuudessa siitä kieltäytyä vahvasti, mikäli sitä yritetään tarjota. Huh huh…

    • Saija Saija sanoo:

      Mä itse kuulin niistä paljon huonoja kokemuksia, mutta joukossa oli myös hyviä
      eli joillakin toimii ja sen toivossa sitten uskalsin itsekin ottaa :/ Mutta en kyllä enää ikinä suostu ottamaan niitä, tai ylipäätänsä edes koko synnytyksen käynnistykseen. Enkä voi noita lääkkeitä suositella kenellekään, vaikka jokaisen kroppa onkin erilainen. On kyllä harmi, että heti ensimmäisessä synnytyksessä meni kaikki näin huonosti :( Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin, kaiken kärsimyksen jälkeen palkinto oli mitä parhain <3 Kiitos sulle kommentista :)

  2. Heidi sanoo:

    Hui mikä sattumusten summa,onneksi kaikki meni lopulta hyvin! Meillä taas poika syntyi käsi poskella ja sydänäänet laskivat supistuksilla, mutta ei menty sektioon. Sain viime hetkellä imukupin avustuksella puskettua ulos :D

    • Saija Saija sanoo:

      Sanos muuta :) Ikävällä tarinalla oli onnellinen loppu. Oi tosi hyvä ettei tarvinnut lähteä sektioon vaan poika pääsi ulos alakautta. Oon kuullut, että tuo imukuppi on todella tehokas! :)

  3. Nicola sanoo:

    Ihan sanattomaksi menin lukiessa. Mutta onneksi kaikki on ohi sekä hyvin nyt, ja ihana pieni nyytti on lähellänne. <3

    • Saija Saija sanoo:

      Tämä on kyllä vähän karumpi synnytyskertomus :/ Niinpä, onneksi pikkuiselle ei käynyt kuinkaan vaan on nyt täällä – se on parasta <3

  4. Jessika sanoo:

    Kuulostaapa hurjalta ja rankalta! Hyvä että toipuminen on sujunut hyvin ja mahtavaa että saat apua ja jutella ammattilaisten kanssa, ettei jä mitään kammoa synnyttämistä kohtaan!

    Onneksi kuitenkin kaikki päättyi hyvin ja saitte täydellisen pienen paketin palkinnoksi ja sullakin kaikki hyvin<3

    • Saija Saija sanoo:

      Sitä se oli, todella hyvä kuvaus! En ole koskaan kokenut mitään noin rankkaa :( On kyllä hyvä, että ammattilaiset oli heti auttamassa. Ensimmäiset keskustelut tapahtuneesta käytiin jo kätilön kanssa synnytyssaliin palatessa. Oot aivan oikesssa, ehdottomasti paras päätös hurjalle matkalle <3 xx

  5. Rrr sanoo:

    Siis mikä tuon cytotec lääkkeen tarkoitus on? Ja se siis aiheutti ne kipeät supistukset? Voiko siitä kieltäytyä? T. Rv25..

    • Saija Saija sanoo:

      Sen tehtävä on käynnistää synnytys, jos se ei jostain syystä lähde itsellään käyntiin tai tarvittaessa tehostaa supistuksia, jos omat luonnolliset supistukset loppuvat viime hetkellä. Joo se aiheutti nuo järkyttävät kivut, hyi! Mun mielestä voi kieltäytyä, ainakin mä sain kieltäydyttyä noista lisäannostuksista :)!

      • Joopajoo sanoo:

        Cytotec on kielletty mm. Ruotsissa, kun sen on todettu aiheuttavan esimerkiksi kohdunrepeämiä. Täällä takapajulassa sitä lykätään lähes joka synnytyksessä…

        • Saija Saija sanoo:

          Niinkö?? Apua! Kuulin myös, että se on Saksassa kielletty. Jännää, että Suomessa sitä käytetään niin paljon :o

  6. Sonja sanoo:

    Moi! I feel you! Mä oon synnyttänyt 3 kk sitten samassa sairaalassa, oon myös samanikäinen kun sä ja myös kärvistelin cytotec-käynnistelyn kans kolmatta päivää ja koko ajan jäätävät supistukset. Voimat oli kerta kaikkisen loppu mutta kummasti sitä löytyy voimaa kun sitä tarvitaan. Mutta kaikkien niiden kolmen päivän ajan se ihana empaattinen henkilökunta autto myös jaksamaan. Erona sun tarinaan myös se että 1,5 h ponnistusvaiheen jälkeen poika tuli imukupilla. Että sairaalalle annan kyllä propseja tilanteen hoidosta ommalla kohdallani. Hyvä että teidänkin pojalla kaikki hyvin, kaikkea hyvää teille! Nauttikaa! <3 Juuri tänään katoinkin lehdestä teirän poitsun syntyneen :) oon tälläinen satunnainen blogis seuraaja :D

  7. Jenni sanoo:

    Kuulostaa kyllä hurjalta ensimmäiseksi synnytykseksi, mutta onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin. <3 Ja hyvä jos saat käytyä synnytystä läpi ammattilaisten kanssa. Se on nimittäin tärkeää.
    Itsellä toinen synnytys käynnistettiin Cytotec lääkkeillä aamusta. Illalla sain vielä kolmannen lääkkeen ja heti sen kolmannen jälkeen supistusten kipu oli jäätävä. Onneks sain epiduraalin, niin se helpotti ja vauva syntyikin vielä saman päivän aikana. Joten vaikka kivut oli voimakkaammat, niin positiivinen kuva jäi silti synnytyksestä, kun se loppujen lopuksi eteni nopeasti sen kolmannen pillerin jälkeen. :)

    Onnea vielä pojasta!<3 Itsellä syntyy tosiaan lokakuussa kolmas lapsi. :)

    • Saija Saija sanoo:

      Joo sitä se kyllä oli! Onneksi kuitenkin lopussa oli mitä parhain palkinto, jolle ei käynyt kuinkaan <3 Totta, täytyy kyllä puhua lisää asiasta, jos jää vielä joku mietityttämään. Ihanaa, että sulla kovista kivuista huolimatta synnytys eteni lääkkeillä. Se on jännä, miten ne kivut on niillä niin paljon kovemmat :/ Kiitos paljon Jenni ja hei onnea vielä sinne tulevasta pikkuisesta <3

  8. Tigertins sanoo:

    Kiitos että jaoit kokemuksesi! Painin parhaillaan saman ongelman kanssa, odotan esikoista, la tuli ja meni ja muutaman päivän päästä uudelleen kontrolliin. Vaikka itse raskaus on sujunut hyvin, sen sivuvaikutuksena itselleni tulleet vaivat ovat vaan pahentuneet loppua kohden ja lisäksi pelkään todella paljon vauvan elinvoimaisuuden puolesta mitä pidemmälle raskaus kestää…siksi olenkin jo melkein päätynyt käynnistykseen jos se vaihtoehto suodaan.

    Cytotecista olen kuitenkin lukenut aika paljon huonoja kokemuksia ja nyt edessä onkin paha ristiriita, jaksaako vielä odotella (käytännössä makuuasennossa huonon voinnin vuoksi, mikä ei välttämättä edistä synnytyksen käynnistystä mitenkään) vai kokeilla käynnistystä, mikä voi olla joka tapauksessa edessä viimeistään ensi viikolla…

  9. Milli sanoo:

    Meinasin silloin, kun kirjoitit että siihen hammaskipuun verrattuna synnytys ei varmaan tunnu missään, kommentoida että synnytyskipu on aika omassa sarjassaan mihinkään muuhun kipuun verrattuna :D en halunnut pelotella silloin, koska synnytys on kuitenkin myös niin kaunis tapahtuma kivusta huolimatta!

    • Saija Saija sanoo:

      Haha olisit vain pelotellut :-D Olisin osannut varautua! Tai no en mä ehkä olisi tällaiseen lääkkeideen aiheuttamaan kipuun osannut ikinä varautua – se tuli täysin yllätyksenä :s

  10. Tiia sanoo:

    Apua minkälainen synnytys sulla ollut, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin ja saitte terveen pojan. Mulla cytotec kyllä toimi, eikä pahaa sanottavaa. Parin kuukauden päästä sulla saattaa tulla tunne, ettei synnytys niin paha ollutkaan. Aika kultaa muistot jännästi:) mulla ainakin näin 7kk jälkeen ajatus että eihän synnytys edes ollut paha tai supistukset kipeitä (jjuuu eipä.. :D) toivottavasti ei jätä synnytys sulle traumoja jos joskus haluatte toisen lapsen!

  11. Cami sanoo:

    Voi Saija, mulla tuli ihan itku tätä kertomusta lukiessa. Arvasin, että sun synnytys ei ole ollut mikään paras kokemus jos kiireiseen sektioon joudutaan ja tätä en missään nimessä olisi sulle toivonut. Ihan superhienosti olet silti jaksanut ja onneksi oli onnellinen loppu kuitenkin <3 Pahin on onneksi takana ja nyt pääsette nauttimaan uudesta arjesta omana pienenä perheenä <3

    • Saija Saija sanoo:

      Eii :( Ihanasti sanottu, kiitos tuhannesti <3 Joo en kyllä ihan tällaista synnytystä osannut edes odottaa, mutta onneksi lopulta kaikki kääntyi parhain päin ja saatiin poika onnellisesti meidän luo <3

  12. Ilona sanoo:

    Silmät ihan kyyneltyi, kun luki tätä en voi edes kuvitella sun tuskia, kun mun nopeat (eka 6h, toka 2h) kaikkine suppareineen kestäneet synnytykset oli jäätävää tuskaa enkä tokan kanssa kerennyt saada mitään lääkettä, silti valitsisin luomun millon vaan kuin tuommoisen koettelemuksen! Kaikkeen naiset pystyykin ja onhan palkinto ihan mahtava, toivottavasti saat seuraavalla kerralla ’helpon’ synnytyksen luulen, että mikä vaan on tuon jälkeen helpompaa. Voi olla, että tässä kun toivuttu niin alkaa aivot työstää tuota tapahtumaa ihan eri tavalla ja voi tulla koviakin pelkoja, mutta onneksi niistä pääsee puhumaan ja aina voi sopia sektion jos pelko käy ihan ylitsepääsemättömäksi. Olet rautaa nainen <3

  13. C sanoo:

    Tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa, onneksi kaikki päättyi hyvin. Onnea

    • Saija Saija sanoo:

      Voi eikä :( Mäki täällä itkin koko ajan tekstiä kirjoittaessa, on tämä sen verran herkkä tapahtuma. Onneksi lopulta kaikki meni paremmin kuin hyvin! Kiitos sulle :)

  14. T sanoo:

    Itsellä kanssa vähän saman tyylisiä kokemuksia käynnistämisestä ja siitä ettei oikein toiveita kuunnella. Päästiin kuitenkin 29h jälkeen ponnistamaan joka ei tuottanut tulosta vaan seurasi kanssa kiireellinen sektio jossa sitten repesi kohtu ja rakko… nyt onneksi kaikki kunnossa. Itse en kyllä päässyt juttelemaan lääkärin kanssa tapahtuneesta, kätilökin vain totesi että onneksi saitte terveen lapsen näin pitkän synnytyksen jälkeen..

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä, niin harmi kuulla sulla olevan samanlaisia kokemuksia ja vielä jopa pahempia :( Ikävää, että teillä kans seurasi kiireinen sektio ja siihen vielä päälle repeämiset. Huh huh. Mutta mahtavaa, että nyt on kaikki kunnossa. Tökeröä kätilön sanoa noin… Tällaiset tilanteet voi jättää syvätkin arvet, joten ehdottomasti kannattaa jossain välissä keskustella jonkun kanssa. Käydä mahdollisella pelkopolilla tai jotain. Mulle ainakin tule kätilön ja lääkärin kanssa juttelemisesta paljon ymmärtäväisempi olo siihen, että miksi tämä juttu tehtiin näin ja miksi tämä juttu tapahtui näin.

  15. xod sanoo:

    Mulla tuli kans kyyneleet silmiin kun tätä luin, mutta kiitos kun jaoit tämän! Varmasti ollut kipeä ja kamala kokemus, mutta onneksi on sentään paras palkinto <3

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :( Mieltä lämmittävää kuulla, että tämä kosketti teitä! Oot oikeassa, oli onneksi maailman paras palkinto rankalla kokemuksella <3

  16. Annika sanoo:

    Kuulostaa hurjalta…:/Oot vahva! ja onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin. ❤

    • Saija Saija sanoo:

      Sitä se kyllä oli :/ Mutta onneksi lopulta tuli mitä parhain palkinto <3

  17. Nimetön sanoo:

    Voi että, johan on synnytys ollut, onneksi kaikki päätyi kuitenkin hyvin. Loppua kohden lukiessa täällä ihan silmät kostu olette saaneet todella suloisen pienen pojan ❣️ Onnea.

    • Saija Saija sanoo:

      Joo en ihan tällaista synnytystä osannut odottaa, mutta onneksi lopulta tuli mitä parhain palkinto <3 Kiitos sulle hirmu paljon kommentista! Ihana kuulla, että tämä tarina on koskettanut näin monia <3 xx

  18. Maiju sanoo:

    Voi että, johan on synnyts ollut! Onneksi kaikki päätyi kuitenkin hyvin. Loppua kohden lukiessa täällä oikein silmät kostu olette saaneet oikein suloisen pienen pojan ❣️ onnea vielä hurjasti.

    • Saija Saija sanoo:

      Tämä synnytys oli kyllä kokemuksena maailman rankin, mutta myös onnellisin kun sitä sai niin hyvän palkinnon :) Onneksi lopulta kaikki meni paremmin kuin hyvin! Kiitos sulle Maiju <3 xx

  19. Kirsi sanoo:

    Miten se vaan onkin niin usein niin, että jos vauva ei hanki luonnollisesti syntyä, sillä onkin joku syy olla syntymättä niin. (napanuora kaula ympärillä, väärä tarjonta tms)

    • Saija Saija sanoo:

      Oon kans kuullut tästä ja tämä mun synnytys kyllä osoitti sen todeksi. Jos hän ei ole tullakseen luonnollisesti niin silloin täytyisi tutkia paremmin syyt, että miksei kun riskit näihin napanuora kaulan ympärillä, väärä tarjonta yms. on kerran olemassa :s

  20. Henna sanoo:

    Olet ollut mahtavan sinnikäs! Ja niin myös poikakin. Onneksi olette kunnossa! Aika onneksi kultaa muistot ja synnytykset ovat erilaisia, joten toivottavasti ei pelkoa jää.

    • Saija Saija sanoo:

      Oli kyllä helpottavaa kuulla, että pojalla oli kaikki hyvin :) Ja onneksi myös itsellä. Niinpä, en mä usko että sen suurempaa pelkoa jää :)!

  21. sofie sanoo:

    Tosi ikävä kuulla, että sullakin on ollut tällainen kokemus.. :/ Itse koin kanssa viime vuonna oman poikani synnytyksessä samantyyppisen tilanteen, toki me säästyimme sektiolta lopulta. Synnytin myös Seinäjoen keskussairaalassa, missä säkin varmaankin? :) Itselle siitä sitten laukesi masennuskin, mitä piti hoitaa jonkun aikaa.. :/ Jos ikinä itse haluat toisen samaa kokeneen kanssa jutella, niin vertaistukea löytyy täältä! <3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi eikä :/ Joo mä synnytin kans Seinäjoen sairaalassa! Todella ikävää kuulla, että se laukaisi masennuksen. Se on niin kurjaa, kun tulee synnytyksessä ”jotain ylimääräistä”, mihin ei ole osannut mitenkään varautua :( Ihana kuulla, pidän sun sähköpostin mielessä – kiitos kun kommentoit <3

  22. Laura sanoo:

    Huh huh, johan oli synnytys! Onneksi kuitenkin kaikki meni lopulta hyvin ja aika kultaa muistot! :)
    Ja en olekaan vielä muistanut onnitella, onnea koko perheelle!

    • Saija Saija sanoo:

      Älä muuta sano :( Oli kyllä aikamoinen kokemus! Onneksi kaikki sujui lopulta paremmin kuin hyvin. Kiitos paljon meidän koko perheen puolesta :) xx

  23. Annika /pellavaa ja pastellia sanoo:

    Mulle tuli kyyneelet silmiin tätä lukiessa! :`( Tuntui vaan niin pahalta sun puolesta millaista kärsimystä jouduitte kokemaan! Olen tosi pahoillani että sun ensimmäinen synnytys oli noin traaginen ja kivulias. Onneksi kuitenkin kaikki meni lopulta hyvin ja saitte terveen pojan. Hän on uskomaton palkinto♡

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei, ihana sinä <3 Oli kyllä rankka kokemus niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta onneksi aika kultaa muistot ja ne kaikki huonotkin hetket unohtuu. Toivotaan vaan, ettei jää mitään sen suurempia traumoja :) Kiitos sulle Annika <3

  24. Hienosti jaksoit, ja toivon että saat toipua nopeasti!
    Itsellä takana kolme synnytystä, jotka kaikki aivan erilaisia. Kokemusta on sekä noista lääkkeellisistä supistuksista tuntikaupalla kuin siitäkin että lopulta kun supistukset alkaa niin epiduraalia ei ehditäkään antaa. Ollaan me aika sankareita!

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos kovasti Tiina :) Se on hienoa, että sulla on kokemuksia erilaisista synnytyksistä. Ei sitä tiedä, vaikka munkin seuraava olisi aivan toisenlainen kokemus. Kyllä me naiset vaan olla niin vahvoja! :)

  25. E sanoo:

    Kurjaa että jäi ikävät fiilikset synnytyksestä, mutta loppu hyvin :) Vuosi sitten esikoinen käynnistettiin cytotec lääkkeillä ja mulla nämä toimi hyvin. Ehdin saada päivän aikana kolme annosta lääkkeitä minimiannoksen. Yön aikana alkoi supistukset eikä seuraavana päivänä enää annettu lääkkeitä, kun supistuksia tuli niin hyvin ja homma eteni. Yöllä poika sitten syntyikin <3 Synnytyskipua ei voi verrata mihinkään :D Jännästi se kuitenkin unohtuu nopeasti. Muuten kukaan ei varmaan synnyttäisi toista kertaa :D

    • Saija Saija sanoo:

      Sanos muuta, onneksi loppu hyvin :) Ihana kuulla, että sulta löytyy positiivisia kokemuksia noista Cytotec-lääkkeistä. Se on hyvä, että ne käynnistivät supistukset noin hyvin. Oot oikeassa, sitä kipua ei voi verrata mihinkään. Mä kans uskon, että yllättävänkin pian aika kultaa muistot eikä ajattele enää sen ”sattuneen niin paljon” :D

  26. Tulee mieleen oma ensimmäinen synnytys, joka ei käynnistynyt ja päätyi myös sektioon. Minulla on puolestani tosi hyvät kokemukset tuosta Cytotecista, joka auttoi toisen synnytyksen luonnollisesti käyntiin. Oksitosiinitiputusta en taas toivo kenellekään se oli jotain niin hirveää.

    Mulla käynnistettiin molemmat synnytykset, mutta ne meni niin eri tavalla, ettei tosikaan. Molemmat kyllä päättyivät leikkaussaliin, kun toisella kertaa repesin niin pahasti, että mun henki oli vaarassa. Onneksi Suomessa on todella osaavaa porukkaa synnytyssairaaloissa. ❤

    Mutta on se rankkaa puuhaa. En ihmettele, jos ihmisille jää traumoja.
    Ihania hetkiä yhdessä vauvan kanssa. ❤

  27. J sanoo:

    Huh olipahan synnytys, kiitos kun jaoit sen! Onneksi teillä on nyt kaikki hyvin ja poika on terve ❤️ Ja puhuminen kyl auttaa aina!

    Itselläni esikoinen syntyi viikoilla 43+2 ja olin käynnistyksessä VIISI päivää ja cytotecista taas ei ollut mitään apua. En saanut supistuksen supistusta kolmen päivän aikana. Neljäntenä päivänä laitettiin ballongi eikä vieläkään supistuksen merkkejä! Viimeisenä laitettiin oksitosiinitippa mitä pelkäsin kaikista eniten, sillä olin vasta siitä kuullut huonoja kokemuksia. Mutta vihdoin tuli ne supistukset ja päästiin puhkaisemaan kalvot ja tästä 17h syntyi terve tyttö!

    Tuo reissu oli juuri henkisesti raskaampi kuin fyysisesti! Plussana toki oli, että pääsin aina kotiin yöksi käynnistyspäivinä kun asuttiin lähellä ja mulla oli tosi hyvä vointi.

    Mutta se fiilis, kun oot kantanu yli 9kk ja mietit epätoivosena mikä kropassas on vikana kun ei tule supistuksia, niin lääkäri ”no hei, norsut kantaa kaksi vuotta!!” .. hohhoh..

    Ja kätilöiden kanssa mietittiin, että oliko laskettupäivä sittenkin laskettu väärin, mutta sitten taas tyttö oli taas normaalin kokoinen.. Että ken tietää..ää, jostain syystä kroppani ei vaan ollut valmis. Jos toinen lapsi suodaan, niin jännityksellä odotan kuinka kroppa tällä kertaa reagoi!

  28. roosa sanoo:

    Hurja synnytys, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin <3 ihana että sulle on jäänyt hyvä muisto sektiosta ja että oot saanut jutteluapua sairaalasta! Se on äärettömän tärkeää henkisen parantumisen kannalta!
    Mä sain kans cytotecia, mutta ne ei mulla laukaisseet mitään supistuksia tms. Tosin oli kyse rv 32+4, eli olikin aika epätodennäköistä, että ne auttaisi tai mikään muukaan käynnistäisi synnytystä, mutta kaikkea täytyi kokeilla..poika syntyi samana päivänä juurikin kiireellisen ja hätäsektion sekoituksella. Papereissa kuitenkin kiireellinen. Oli kiire saada vauva tähän maailmaan mun koko ajan pahenevan vaikean raskausmyrkytyksen ja hellp syndrooman vuoksi. :( mäkin sain jutteluapua usealta taholta, mutta silti näin vuodenkin jälkeen mietin tapahtunutta.

  29. M sanoo:

    Huh, kuulostaa kyllä todella hurjalta :/ meille syntyi tammikuussa esikoispoika, myöskin cytoteceillä käynnistellessä. Mun verenpaineeni oli huikean korkea, yläpaine lähes 200 ja halusivat mut sitten sairaalaan kun soittelin tuosta. Siksi käynnistettiin. Sain yhden päivän ajan kolme pientä annosta cytoteciä, eikä tullut kuin vähän supistuksia. Myöhään illasta sitten huomattiin että pojan sydänäänet katoilee usein ja mut siirrettiin synnytyssaliin jatkuvasti käyrille. Kätilö kehotti mua nukkumaan, ja sitten heräsinkin kun lääkäri tuli paniikissa kätilön kanssa huoneeseen ja halusi heti puhkaista kalvot. Siitä alkoi ihan hirveän tuskalliset supistukset, ja koko synnytys kesti vain 3h. Avautumisvaihe kesti 40min enkä ehtinyt saada puudutetta. Pojan päähän oli asennettu antura, jolla seurataan sydänääniä ja äänet katosi ponnistusvaiheen alussa kokonaan. Sitten olikin sali täynnä väkeä ja poika jouduttiin repimään imukupilla väkisin ulos. Joku vielä runnoi mun vatsaaoli supistuksien voimistamiseksi. Napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympärillä. Mutta 9 pisteen poika onneksi ja kaikki lopulta oli hyvin :) kyllä ne cytot on aika karuja oikeesti, en halua kyllä niitä jos joskus vielä toisen lapsen saamme….

  30. Jenni sanoo:

    Kamala kokemus, tulee mieleen oma synnytys 5kk sitten, aika samat kokemukset kun sulla, mulla käynnistettiin kans ballongilla mutta pääsin kotia sen kanssa ja vasta seuraavana aamuna sairaalaan ja sielä ne irrotti ballongin, ja jatkettiin cytoilla kans pari päivää ja ne supistukset oli ihan hirveitä enkä nukkunu kahteen päivään kun niitä tuli parin minuutin välein mutta ei avannu ja junnas vaan siinä 3cm. mulla oli käytössä se tens laite että veis vähä kipua muualle, pyysin kans lääkäriltä että nyt jotain muuta kun en enää kestä niin pääsin sit saliin ja vauhditettiin tipalla supistuksia ja sain epiduraalin. Se oli kyllä pelastus ja sai nukuttua puoli tuntia edes Päivän päätteeksi kuitenkin meni vedet kun tuli niin iso supistus ja sen jälkeen sai ruveta ponnistamaan ja 35min ponnistuksen jälkeen sain imukupin ja epparin avustuksella pihalle melkein 4kilonen tyttö Pyysin kyllä monta kertaa että haluan sektioon kun ei vaan enää jaksa ponnistaa mutta kätilöt oli erimieltä. Nyt se 5kk kulunut synnytyksestä ja oikeastaan ei enää niin kauhulla muistele sitä, ja äkkiä se kaikki kipu unohtuu kun on tollanen palkinto edessä! Tsemppiä, ja seuraava synnytys taas voi olla ihan eri kokemus

  31. Del sanoo:

    Minullakin synnytys päättyi epäonnistuneen käynnistyksen jälkeen kiireelliseen sektioon, mutta onnekseni en saanut cytotecia vaan mentiin oksitosiinitipalla. Sekään ei kyllä herkkua ollut jatkuvien kipeiden supistusten takia (ensin 12h putkeen, sitten parilla tauolla ja pienemmällä annoksella vielä varmaan kuutisen tuntia), mutta ei se todellakaan ollut noin karsea kuin cytotec.

    Sinällään olin tosi hyvillä fiiliksillä synnytyksen jälkeen, koska sektio oli ihan 5/5, mutta nyt kolmen kuukauden jälkeen mieleen on alkanut hiipiä epäilys mahdollisista seuraavista synnytyksistä, lähinnä että toimisiko oma kroppa yhtään paremmin toisella kertaa… Ainoat omat supistukset koko raskauden aikana nimittäin tulivat ballongista, muuten mun kohtu oli ihan sitä mieltä että vauva voi asua täällä vielä vaikka miten kauan.

  32. Susanna t sanoo:

    Kuulostaa hyvin samalta mun eka synnytys. Joskin vielä mut leikkasi kandi joka ei saanut leikkaushaavaa kiinni ja verenvuotoa tyrehtymään. Tuli siis kaikkia komplikaatioita ja osastolla hoitovirheitä, eikä niihin suhtauduttu kovinkaan ymmärtäväisesti.

    Meni pitkä aika että uskalsin taas raskautua, vaati monta pelkopolikäyntiä.
    Siellä tosiaan kannattaa käydä ja jutella, itsellä auttoi tosi paljon.

    Nauti nyt myös ihanasta vauvastasi. <3
    Minä nautin myös, nyt 8v ja 15kk pojistani :)

    • Saija Saija sanoo:

      Ou nou :o Todella ikävä kuulla, että sulla kävi hoitovirhe! Ne on niin inhottavia eikä niitä toivoisi kenellekään, kun on kuullut kaikkia kauhutarinoita. Mukava kuulla, että pelkopolilla käynti auttoi, siellä täytyy kyllä itsekin käydä jos jää asia häiritsemään. Nyt ei tunnu siltä, mutta seuraavan raskauden kohdalla voi hyvinkin tuntua. Kiitos paljon, ehdottomasti nautin. Oi ja kiva kuulla, että nautit myös <3 xx

  33. J sanoo:

    En edes tiennyt, että tuolla Cytotec-lääkkellä on huonoja kokemuksia ennenkuin nyt perehdyin aiheeseen. Hurjaa, että itsellänikin käytettii kyseistä lääkettä käynnistämään supistukset viime kesänä keskenmenon saatuani. Muistan kyllä, että se aiheutti todella kivuliaat supistukset.

    Hurjaa myös on, miten erilaisia synnytykset voivatkaan olla! Synnytin itse pojan kesäkuun lopussa ja kaikki meni äärettömän hyvin ja helposti. Tosi ikävää lukea, että toisella ei sitten menekään samalla tavalla varsinkaan ensisynnyttäjänä. Onneksi lopulta kaikki kääntyi parhain päin ja saitte maailman parhaimman palkinnon.
    Onnea pienestä pojasta! Nauttikaa vauva-ajasta, vaikka välillä onkin raskasta. Se aika on kuitenkin niin lyhyt! Oma 7 viikkoinenkin on kasvanut niin kamalan paljon jo, että ihan kauhistuttaa kuinka nopeesti aika menee. Tsemppiä teille koko perheelle :)

    • Saija Saija sanoo:

      Joo siitä tuntuu löytyvän todella paljon huonoja kokemuksia :( Tehokas lääke, mutta joissain tilanteissa vähän liiankin. Se on kyllä hassua, miten erilaisia synnytyksiä on. Mutta toisaalta se on kiva, että on suuri mahdollisuus siihen että seuraava synnytys on aivan erilainen ja ennen kaikkea hyvä kokemus. Niinpä, onneksi lopulta kaikki meni mitä parhain päin <3 Tuntuu kyllä, että nämä ensimmäiset viikot ovat menneet todella nopeasti :o Täytyy kyllä nauttia täysillä, kiitos sulle paljon :) xx

  34. O sanoo:

    Hurja synnytys, mutta onneksi nyt kaikki hyvin! Onnea pienestä miehestä ja nauttikaa vauva-arjesta, se on ihanaa!

    • Saija Saija sanoo:

      Oli kyllä melkoinen kokemus! Kiitos sulle paljon ja joo ehdottomasti, tähän asti on kyllä ollut ihan parasta :)<3

  35. Eeva sanoo:

    Aloin itkemään tätä lukiessani (menkat alkamassa :D). Onneksi kaikki meni hyvin lopulta ja saitte terveen pojan! <3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei ootte ihania <3 Sanos muuta!! Ikävällä kokemuksella onnellinen päätös :) xx

  36. jes sanoo:

    Kiitos tämän synnytystarinan jakamisesta! Aika hurjalta kyllä kuulostaa. Oma laskettu aika on reilun parin kuukauden päästä ja silläkin kiinnostava lukea. En ole tuosta käynnistyslääkkeestä kuullut aiemmin, mutta aika varauksella kyllä suhtaudun, jos noin kamalia supistuksia voi saada aikaan! Onneksi teillä kuitenkin kaikki meni lopulta hyvin, vaikka turhan pitkältä kärsimykseltä omaan korvaani kuulostaa. Mullakin ensimmäinen tuloillaan, enkä oikein osaa jännittää tuota synnytystä ainakaan vielä. Sitä kun ei voi yhtään tietää etukäteen mitä omalla kohdalla tapahtuu ja miten kaikki lopulta päättyy. Kaikkia tarinoita sitä on jo kuullut kyllä. Nähtäväksi jää :)

    • Saija Saija sanoo:

      Oli aika hurjat päivät sairaalassa, mutta onneksi aika kultaa muistot – näin ainakin haluan uskoa :) Kannattaa suhtautua varauksella, vaikka nuo Cytotec-lääkkeet toimii kaikilla vähän eri tavalla. Mullakin näki heti ensimmäisen lääkkeen jälkeen, että tästä ei hyvää seuraa… Kannattaa olla mahdollisimman rennolla mielellä synnytyksen suhteen – varsinkin, kun ei voi yhtään ennustaa miten kaikki menee. Mutta sulla menee varmasti kaikki hyvin, nauti joka hetkestä! :)

  37. Pauli sanoo:

    Huh mikä tarina ! Itku tuli lopussa minullakin kun kaikki oli hyvin. Onnea edelleen hurjasti teille. Olette ihana perhe !

    • Saija Saija sanoo:

      Tämä on sellainen kokemus, jota ei ehkä ihan heti unohda :s Vaikka aika kultaa muistot! Kiitos sulle sanoistasi :)!

  38. Julia P sanoo:

    Huhhuh aikamoista :( Harkitsitko koskaan suunniteltua sektiota raskausaikanasi?

    • Saija Saija sanoo:

      Joo oli kyllä aikamoinen kokemus :/ Joka onneksi päättyi hyvin. En harkinnut, jotenkin olin heti alatiesynnytyksen kannalla. Mutta ei sektiokaan huono vaihtoehto sitten lopulta ollut :)

  39. Marika sanoo:

    Minulla kanssa huonoja kokemuksia Cytotec lääkkeestä :( Ensimmäinen synnytys meni aika pitkälle samalla tavalla, kuin sinulla. Päättyen kiireelliseen sektioon neljän päivän käynnistelyjen jälkeen :/ Sektiosta toivuin hyvin! Raskauduin melkein heti uudestaan (lapsilla ikäeroa 1v 1kk) ja toinen lapsemme syntyi normaalisti alateitse. Mielestäni synnytyksestä toipuminen oli sen jälkeen hitaampaa. Toki repesin synnytyksessä niin paljon, että osa syynä sekin..

    Onnea teille kovasti pojasta ja ihanaa vauva-aikaa! :)

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :/ Niin harmi kuulla, että näin monella on huonoja kokemuksia tuosta kyseisestä lääkkeestä. Neljän päivän käynnistelyt kuulostavat rankalta :s Kolmekin tuntui jo loputtoman pitkältä… Oon kyllä kans yllättynyt siitä, miten hyvin sektiosta toipui. Leikkaus on vain muisto enää. Niinkö :o Ohoh voi ei! Tuo repeäminen pelotti itseäkin tosi paljon etukäteen :( Kiitos paljon Marika sulle kommentista <3

  40. Nimetön sanoo:

    Hei itsellä myös käynnistys tableteilla ( oliko tuo juuri mainittu cytotec..) ja vedet tuli joten enää ei voinut perua. Sama homma kohdunsuu ei auennut kun 4 cm ja enää ei edes itku tullut kun koski, olinko jo ihan hiljaa..? Tipalla eteni ja loppu hyvin kaikki hyvin. Nuo puudutteet vaan vei käsityksen ponnistusvoimasta kokonaan. Kadehdin kyllä luomusti synnyttäneitä. Jotenkin meni noista tipoista ja puudutteista ihan sekavaan tilaan, hyvä että tittelin edes ohjeita, huh!

    • Saija Saija sanoo:

      Harmi kuulla, että sulla on kans tällaisia kokemuksia :( Onneksi kuitenkin tipalla sulla homma eteni! Joo tuo tippa oli itselläkin sellainen mikä vei viimeisetkin luonnollisen synnyttämisen tunteen pois. Sen verran eri tavalla se laittoi kropan toimimaan. Ymmärrän, että niitä täytyy käyttää mutta on kyllä ikävää että sellainen ”luomufiilis” katoaa niiden myötä :(

  41. I. sanoo:

    Ouh tuli ihan tippa linssiin.. Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Onneksi teillä on nyt kaikki hyvin!<3

    Oma esikoinen syntyi viikolla 43+2 ja sitä käynnistettiin viisi päivää sairaalassa. Omalla kohdallani siis cytotecista ei ollut mitään apua eikä ballongista. Oksitosiinitippa vasta toi supistukset, mistä itse olin kuullut ne huonoimmat kokemukset.. Mutta kaikki onneksi sujui hyvin ja terve tyttö syntyi!

    Henkisesti tuo käynnistely oli rankkaa, kun seurasit sivusta muiden supistelua ja itsellä ei tuntunut mikään missään! Plussana oli toki yöt kotona, kun asuimme lähellä sairaalaa.

    Se on niin jännää kuinka yksilöllistä kaikki on! Jos toinen lapsi meille suodaan, niin mielenkiinnolla odotan kuinka kroppani silloin toimii. Nyt tuntui että se ei ollut valmis ja tyttössäkään ei ollut yliaikaisuuden merkkejä mitä kätilötkin ihmettelivät..

    Mutta super paljon onnea vielä super suloisesta pojasta ja ihanaa vauva-arkea sinne!<3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei :( Mielelläni jaoin tämän teidän kanssa, ehkä tästä on joskus jollekin apua. Ohoh viisi päivää kuulostaa hurjalta! Mulle jo kolme päivää oli ihan kamalaa :s Mutta onneksi teillä meni kaikki hyvin :) Se on kyllä jännää, miten erilaisia synnytyksiä ihmisillä voi olla ja miten eri tavalla kropat reagoi. Mä kans odotan mielenkiinnolla mahdollista tulevaa synnytystä – täytyy toivoa, että siitä tulisi hieman positiivisempi kokemus. Kiitos hirmu paljon ja kiva, kun jaoit oman kokemuksesi <3 Näitä on ollut mielenkiintoista lukea :)

  42. essi sanoo:

    Huh mikä synnytys sinulla on ollut. Mahtavaa kuulla kuitenkin, että toipuminen on alkanut hyvin ja olet saanut juteltua kokemuksistasi ammatti-ihmisten kanssa!
    Mulla on Cytoteceista kokemusta vain keskenmenon yhteydessä, silloin ne eivät aiheuttaneet mitään kummallista kipua, vaikka sekin olisi mahdollista lukemani perusteella. Synnytyksessä (olen nyt rv29) aion kyllä pari kertaa miettiä, jos niitä minulle tarjotaan. Synnytys ei sinällään tapahtumana jännitä tai pelota minua, mutta tuo on jotenkin ahdistavaa kun ei voi mitenkään tietää miten asiat tulee etenemään.. Täytyy tässä kai vaan yrittää ahmia tietoa kaikista mahdollisista skenaarioista :D

    • Saija Saija sanoo:

      Olihan se kyllä älyttömän hurja kokemus, joka ei varmaan helpolla unohdu mutta onneksi päätös tälle oli paras mahdollinen :) Ja on kyllä ollut hyvä, että oon saanut puhua asiasta niin ei jää mitään traumoja. Joo tuo on kyllä haastavaa, kun jokainen synnytys on erilainen eikä ikinä voi ennustaa, miten se menee :/ Mutta kannattaa harkita tarkkaan, jos noita lääkkeitä tarjotaan. En voi ainakaan suositella niitä kenellekään omien kokemuksien perusteella :s

  43. Nims sanoo:

    Kiitos, että jaoit vaikka tarina ei ollutkaan helpoimmasta päästä <3

    Miä en mitenkään halua kyseenalaistaa lääkärin ammattitaitoa, enkä voi tietää koko tilannetta, mutta mun mielestä on kummallista, että lähdettiin käynnistämään noin pian. Faktahan on, että yleensä mitä vähemmän synnytyksen kulkuun puututaan, sitä paremmin se etenee. Minun raskauteni meni tasan kaksi viikkoa lasketun ajan yli, jolloin tyttö syntyi lopulta itsekseen. Mullanei ollut mitään muita toiveita, kuin että ei cytoteciä eikä ilokaasua. Lopulta epiduraalin ja monen päivän supistelun voimin tyttö syntyi. Mietin vain, että ehkä vauva ja sinun kroppasi eivät olleet vielä valmiit, ja sen takia reaktio ja lopputulos oli käynnistäessä tämä. Luulin, että se kaksi viikkoa on ihan standardi maximi, mitä odotetaan, mikäli vauvalla on kaikki hyvin. Toki mekin kävimme useamman kerran kontrollissa, mutta kukaan ei ollut huolissaan ja ihan positiivisin mielin minut laitettiin aina kotiin odottelemaan.

    Hienoa, että asiaa kuitenkin sai puida vielä ammattilaisten kanssa, se varmasti auttaa <3

    • Saija Saija sanoo:

      Mielelläni jaoin tämän teidän kanssa <3 Joo oot oikeassa... Mun kroppa tai vauva ei selvästikään olleet synnytykseen valmiita. Hän olisi varmasti voinut tulla itselläänkin ja aivan hyvin oltaisiin voitu vielä odottaa, koska istukka toimi hyvin + lapsivettä oli tarpeeksi. Sen tiedän, että mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä kieltäydyn kyllä kaikenlaisista käynnistyksistä. Lapsi tulee, kun haluaa. Ihana kuulla, että sulla on ollut noin positiivisia kokemuksia! Ihan mahtavaa, että laittoivat kotiin rauhassa odottelemaan eikä alkanut käynnistelemään heti. Niinpä, on kyllä auttanut todella paljon keskustella ammattilaisten kanssa :) <3

  44. Jensku sanoo:

    Mä en edes osaa kuvitella sun tuskia, itellä 3 helppoa ja nopeaa synnytystä takana ilman kivunlievitystä, joten tulee aina jotenkin pahamieli muiden puolesta kun lukee tai kuulee huonoja synnytyskokemuksia, nutta samalla kiitollinen ja helpottunut siitä että itse päässyt vähällä. Mutta onneksi kaikki päättyi hyvin lopulta, onnea pikkusesta ja nauttikaa täysillä, ne kasvaa niin nopeasti! <3

    • Saija Saija sanoo:

      Vautsi! Ihan mahtavia synnytyksiä sulla takana :o Saat kyllä olla onnellinen ja kiitollinen :) Mun mielestä on ihanaa kuulla myös näitä todella positiivisia tarinoita, koska ne antaa samalla toivoa siihen että mahdollinen seuraava synnytys voi olla aivan erilainen. Onneksi meillä meni kaikki lopulta tosi hyvin :) Joo ollaan nautittu täysillä, tämän todella nopean kasvun huomaa jopa silmissä <3!

  45. […] kärsimyksen päättyvän. Jos et tiedä, miten mun synnytys meni niin siitä löytyy oma postaus täältä. Sektiosalissa kaikki tapautui niin nopeasti etten sen kummemmin ehtinyt miettiä omaa hyvinvointia […]

  46. J sanoo:

    Voi luoja! Jostain eksyin lukemaan tämän sun tekstin, en edes tiedä mitä kautta… Mutta mulla hyvin samanlaiset kokemukset heinäkuulta ja ilmeisesti vielä samasta sairaalasta! Sillä erotuksella että mulla meni vedet ja aukesin 4 cm ilman mitään mahottomia supistuksia mutta siitä se hauskuus sitte alkokin… Vihree lapsivesi, vauva hirvittävässä ahdingossa, kiireellinen sektio, jonka jälkeen mulle kielen alle 2 cytotekkiä, mun elintoiminnot alko heitellä miten sattuu ja mitä vielä… Eilen soitteli vasta hoitava kätilö ja saatiin vihdoin selvyys että miks asiat meni niinkuin meni sekä lääkäriltä anteeksipyyntö liiallisesta lääkitsemisestä. Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin ja tuossa vieressä tuhisee kohta 3kk täyttävä ihana poika❤️

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :o Samasta sairaalastakin vielä! Tekisi mieli kysyä lääkärin nimeä… Mulla kätilöt teki lääkäristä valituksen hänen kovakouraisesta otteesta mua kohtaan :/ Ikävä kuulla, että sulla on kans melko samanlainen kokemus. Ja hyi nuo elintoimintojen heittelyt :o Huh huh… Onneksi sulle kans soitettiin ja sait selvyyttä. Mitä vaan olisi voinut sattua liiallisella lääkitsemisellä :o Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin <3!

Kommentoi