Liika kiltteys voi olla haitallista?

Muistatteko, kun lapsena vanhemmat kehottivat olemaan kiltisti? Äänensävy oli samaan aikaan toruva, mutta kannustava. Lapsuudesta on tullut opittua, että muille ihmisille täytyy olla ystävällinen eikä ketään saa loukata. Pääasiassa kiltteys on aina positiivinen asia, mutta valitettavasti tällä(kin) asialla on varjopuolensa. Nimittäin mitä, jos sitä on liian kiltti?

Tätä kysymystä oon pohtinut koko alkuvuoden. Näiden kuukausien aikana on tapahtunut paljon muutoksia niin mun omissa kuin läheisten ihmissuhteissa. Tuntuu, että vuosi 2017 on alkanut vuoristoratamaisissa tunnelmissa. Sekä hyvällä että huonolla tavalla. Yksi mun mieltä näiden kuukausien aikana vaivannut asia on, että tunnen elämäni ensimmäistä kertaa olleeni liian kiltti erääseen ihmissuhteeseen.

Oon aina ollut ihminen, joka auttaa mielellään. Oli kyse sitten millaisesta asiasta tahansa. Pystyn helposti laittamaan toisen ihmisen edun omani eteen. Pystyn karsia omista pakollisista menoista, jos jollain on hätä. Pystyn seisoa toisen ihmisen vierellä kaikenlaisissa tilanteissa. Mun mielestä mikään ei ole parempaa kuin hyvä mieli ja kiitos, kun on auttanut jotain henkilöä. Se aito välittäminen vie niin pitkälle, jokaisen meistä.

Mutta mitä jos tästä ihmissuhteesta kiinni pitäminen vie sulta enemmän kuin mitä se sulle tuo? Mitä jos et saa kiitosta? Mitä jos toiselta puolelta se ei tunnu aidolta välittämiseltä?

Vasta hetki sitten heräsin kiltteyden kierteeseen. Oon viettänyt lukemattomia öitä pyörien sängyssä pohtien, mikä on vialla. Mitä mä oon tehnyt väärin, kun koen epäonnistuneeni. Tiedättekö, kun joku ihminen käyttäytyy sua kohtaan väärin niin alat ensimmäisenä syyttää itseäsi? Paha tapa, koska aina asia ei ole niin yksinkertainen. Tuntuu, että koko alkuvuosi on mennyt pienessä ”sumussa”. Sellaisessa alakuloisuudessa, josta ei tunnu pääsevän pois. Kun tarpeeksi kauan tekee niin kuin muut toivoo niin miten sitä osaa pyytää itseltään mitään… Heräsin kiltteyteeni vasta, kun olin päiviä tai no viikkoja miettinyt asioiden kulkua. Toisen ihmisen täytyi sanoa mulle päin naamaa, että ”sä oot aivan liian kiltti ihminen, jota on käytetty hyväksi”.

Pienen alkushokin jälkeen oon alkanut hahmottamaan asioita paremmin. Ei turhaa sanota, että ihmisen täytyy ensin rakastaa itseään rakastaakseen ja auttaakseen muita. Koska kiltteydellä tosiaan on kaksi puolta. Ja tästä lähtien mä haluan kuulua siihen parempaan puoleen. On täysin oikein ajatella muiden parasta, auttaa ja tsempata, mutta ettei kukaan voisi käyttää sitä väärin hyödyksi niin on hyvä osata vetää raja.

Mä haluan sanoa teille kaikille, että olitte sitten kilttejä tai liian kilttejä niin mikään ei saa koskaan sivuuttaa teidän omaa hyvinvointia. Omien tunteiden asettaminen muiden tyytyväisyyden edelle ei aina tarkoita itsekkyyttä vaan on merkki siitä, että välitätte itsestänne 

En tiedä voiko liiallisesta kiltteydestä päästä kokonaan eroon, mutta ainakin pyrin siihen ettei sitä pääse kukaan käyttämään väärin hyödyksi…

Löytyykö sieltä muita ”liian kilttejä” ihmisiä? Ootteko te kohdanneet ongelmia tämän asian suhteen?


50 Responses to “Liika kiltteys voi olla haitallista?”

  1. Kanerva sanoo:

    Postaus täynnä asiaa! Itsekin (valitettavasti?) lukeudun noihin liian kiltteihin ihmisiin ja minulle onkin sanottu, että olen liian kiltti sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tekevät minulle inhottavasti. Välttelen riitoja, koska en ole yhtään riitelijätyyppiä tai pidä niistä ja siksi katson monia asioita läpi sormien. Nykyään olen vähän oppinut rajoittamaan kilteyttäni jos noin voi sanoa ja puolustamaan itseäni :)

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos paljon kommentistasi :) Voi vitsit, sä kuulostat ihan multa! Mä oon kans sellainen, että välttelen riitoja loppuun saakka. Mielummin vaan hiljenen ja pohdin asiat omassa päässäni. Se on tosi hyvä, että oot oppinut rajoittamaan kiltteyttä ja puolustamaan itseäsi – tuon mäki haluan oppia! :)

  2. Ikävä kuulla, että tämä vuosi on mennyt sumussa. Paljon voimia sinne; muista, että edes ne sumeat ajat eivät kestä ikuisesti vaan pian jo valo hellii läsnäolollaan <3

    Mäkin olen pohtinut tuota kiltteyttä jo pitkään sillä usein mua kuvaillaan liian kiltiksi. Ja todennut saman kuin sinäkin; on ihan tervettä pohtia sitä omaa hyvinvointiaankin ja välillä sanoa ei. Sekä päästää irti ihmissuhteista, jotka ovat vain toispuoleisia tai kuluttuvat toisen osapuolen uuvuksiin.

    Lisäksi oon päätynyt siihen, että kiltteys on myös voimavara. Voimavara, joka pitää vain jalostaa sellaiseksi, joka puoltaa myös sitä omaakin hyvinvointia.

    Ps. Ihana lukea tälläistä syvällisempää sun kirjoittamana, keep going! <3

    • Saija Saija sanoo:

      Voi kiitos paljon <3 Ihanasti sanottu, tuo oli todella tsemppaava lause! Oot aivan oikeassa, sellaisilla ihmissuhteilla ei tee yhtään mitään. Mä en itse ole aikaisemmin edes tullut ajatelleeksi tuota toisen osapuolen kuluttamista uuvuksiin, mutta tässä on nyt tullut todettua, että se todellakin on mahdollista :/ Kiltteys on voimavara, miten hyvä lause. Täytyy muistaa se jatkossa :) Kiitos vielä kommentistasi ja mahtavaa, että pidit! Täytyy kirjoittaa näitä useamminkin <3

      • Ihana kuulla, että edes vähän tsemppasi ja toivottavasti sai edes hetkeksi hymyn huulille <3

        Ikävä kyllä se on mahdollista ja sen ymmärtää sitten vasta, kun tulee se tilanne itsellä eteen. Se on ihmeellistä, että millainen voima esimerkiksi negatiivisella ihmisellä on omaankin mielialaan. Tai juurikin sillä, että miten jokin ihmissuhde tuntuu painolastina harteilla ja puristavana kaulalla.

        Muista, että ei ole väärin ajatella itseäsi ja vointiasi ensin. Uskalla myös erota ihmissuhteista, jotka laittavat mielen matalaksi. Sillä ihmissuhteiden tarkoitus on olla molemminpuolisia ja sellaisia, jotka lisäävät energiaa -eivät väsytä entisestään.

        Kirjoita ihmeessä, oot lahjakas siinä(kin)! <3

        • Saija Saija sanoo:

          Voi kyllä sain <3 Niinpä :/ Tässäkin tilanteessa sitä huomasi asian vasta, kun oli ns. liian myöhäistä. Joo juurikin tuo, että se tuntuu painolastina harteilla. Sellaiselta, joka tukahduttaa sua sisältä. Vitsit, miten motivoivia lauseita sä sanot - wau! Oot kyllä mieletön. Ja hei ehdottomasti kirjoitan, kiitos vielä <3

          • Ihana kuulla!

            Voi ei, ikävä kuulla :( Mutta onneksi kokemukset kasvattavat sitä henkistä tilisaldoa ja seuraavassa tilanteessa osaa reagoida tilanteen vaatimalla tavalla ja on tavallaan valmistautunut siihen jo ihan erilailla.

            Apua! *punastuu* Kiitos, et arvaakaan miten paljon nuo sanat merkitsee mulle <3

            Voimia ja tsemppiä vielä, asioilla on tapana järjestyä <3

          • Saija Saija sanoo:

            Sanos muuta :) Tämäkin kokemus kasvatti suunnattomasti ja on asioita, joiden kanssa osaan toimia sitten ensi kerralla eri tavalla. Voi ihana sinä, kiitos vielä näistä kaikista sanoista <3

  3. Sara sanoo:

    Tosi siistiä että kirjoitit tälläsesta aiheesta! Oon ite ehdottomasti kuulunu aina tohon ”liian kiltti ihminen” kategoriaan ja nyt vasta viimeaikoina sitä on tullut huomattua, ettei oo lainkaa terveellistä tai hyväksi itelleen yrittää miellyttää aina muita saamatta kuitenkaan ite vastaavanlaista apua, välittämistä tai mitä se sitten milloinkin onkaan. Ihan tässä parin viime kuukauden aikana oon oppinu pistää oman itteni etusijalle, oma jaksamisen ja omat haluamiset. Vaikka tietenkin on tärkeää olla muille ystävällinen ja huomaavainen, ennen kaikkea pitää olla kiltti itselleen, eikä saa antaa kohdella itseään kaltoin.
    Ihanaa kevättä tässä samalla! :)

    • Saija Saija sanoo:

      Hei mahtavaa, että pidit!! Täytyy alkaa kirjoittamaan enemmän tällaisia syvempiä tekstejä, kun näistä selvästi pidetään :) Voi sä sen sanoit hyvin. Välillä sitä ei osaa ajatella olevansa liian kiltti ennen kuin on aivan liian myöhäistä :( Todella kurjaa, että jotkut ihmiset käyttävät sitä väärin. Ihailtavaa kuulla sun oppineen pistämään itsesi etusijalle! Ystävällisyys ja kiltteys on tärkeää, mutta itsekin kuuluu saada oikeanlaista vastinetta. Kiitos ja ihanaa kevättä myös sulle :) xx

  4. Katja sanoo:

    Täälläkin ilmoittautuu liian kiltti ihminen, oon luonteeltani ollut vain sellainen että haluan että kaikilla muilla olisi hyvä olla, oma hyvinvointi on toissijainen asia :D

    Muistelen että lukion alussa kalenteri oli aina ihan älyttömän täynnä menoja, koska jos pomo pyysi töihin tai kaveri näkemään tai joku apua jossain niin suostuin aina kaikkeen, vaikka aika ja oma jaksaminen ei vain ois riittänytkään. Saatoin koulun ja töiden lisäksi nähdä kymmentä kaveria viikossa, eikä omaa aikaa ollut koko päivänä ollenkaan… nyt kolme vuotta myöhemmin enemmänkin naurattaa toi tilanne, miksei vain voinut joskus asettaa itseään etusijalle ja sanoa ei :D mikä siinä on niin hankalaa? Mun isäkin aina sanoo että olen liian kiltti ja mua tullaan polkemaan elämässä niin pahasti ellen tee asialle jotain, mutta oon kyllä oppinut tavasta pikkuhiljaa eroon!

    On tosi hyvä juttu olla kiltti, avulias ja empatiakykyinen, mutta on kaikille parempi ettei myöskään ole täysi tossukka ;D tekee omalle mielenterveydelle hyvää, ja ihmissuhdekin on terveempi ja aito kun molemmat puhuu totta asioista ja uskaltaa sanoa mitä haluaa ja ajattelee :-) ja oma persoonallisuuskin tulee enemmän esiin kun ei vain myötäile toista miellyttääkseen. Ja jos ihmissuhde siihen kaatuu että uskaltaa alkaa olla oma itsensä, niin sitten se ei kyllä ole edes vaivan arvoinen.

    Tsemppiä siihen mitä käytkään läpi! Ei omat juurtuneet tavat hetkessä muutu, mutta se että tunnistat olevasi liian kiltti auttaa jo alkuun ;-)

    • Saija Saija sanoo:

      Helpottavaa kuulla, etten ole ainoa tämän asian kanssa paininut. Mutta samaan aikaan myös niin harmillista, että näin moni on joutunut kokemaan negatiivisia juttuja liiallisen kiltteyden myötä :/ Mä ymmärrän sua hyvin. Sitä on niin hankala kieltäytyä muiden pyynnöistä ja laittaa itseään muiden edelle. Tietyissä asioissa toisen laittaminen edelle on hyväksi, mutta jos sitä käytetään väärin hyödyksi niin se on todella harmillista. Mä oon vasta nyt herännyt siihen todellisuuteen, että on ihan okei kieltäytyä. Aina ei tarvitse tehdä niin kuin muut haluaa. Erityisesti niissä tilanteissa, kun toinen ihminen käyttää hyödyksi. Oot oikeassa, persoonallisuus tulee varmasti paremmin esille kun ei miellytä. Ja jos ihmissuhde kaatuu siihen niin ei se ole sen arvoinen – se munkin täytyy jatkossa muistaa. On väärin koittaa pitää yllä ihmissuhdetta, joista toinen ei saa kuin negatiivisen olon :( Kiitos sulle tsempeistä ja sanoista – tämä piristi mua! :)

  5. Ss sanoo:

    Pystyn kyllä samaistumaan siltä osin, että läheisilleni olen helposti liian kiltti vaikka vähän ei niin läheisille ehkä ”liiallinen” killtteys piirteenä minussa voi kuulostaa vieraalta. Muutama kaverisuhde on loppunut kun olen vihdoin tajunnut että ei ole oikein että suhde on täysin yksipuolista ja tuntee koko ajan olevansa itse syyllinen kaikkeen. Näistä olen päässyt yli ajattelemalla että meillä on vain yksi elämä, ja saamme itse päättää ketä siihen kuuluu ja negatiivisuus tulee poistaa jos siihen voi vaikuttaa! Tsemppiä :)

    • Saija Saija sanoo:

      Ihan mahtava tuo lopussa oleva lause! Juuri noin munkin tulee ajatella :) Liiallinen kiltteys on kyllä hankalaa, kun sen rajoja on niin hankala arvioida. Joskus sitä saattaa olla liian kiltti ja huomata negatiiviset puolet aivan liian myöhään. Se on hyvä, että oot tajunnut, ettei yksipuolinen suhde tai aina syyllisenä oleminen kannata. Täytyy itsekin kiinnittää tähän jatkossa huomiota. Tästä elämästä täytyy tehdä itselle mieluisa ja negatiivisuuden poistaminen on kyllä varmasti yksi isoin tie siihen! Kiitos sulle tuhannesti :)

  6. Laura sanoo:

    Huoh, täällä hep… Aivan saman asian kanssa oon mäkin paininut koko elämäni 24 vuoden ajan… Jotenkin se et haluu vältellä inhottavia tilanteita (riitoja) jyrää oman hyvinvoinnin yli vaikkei todellakaan sais! Vasta muutaman vuoden sisään oon oppinut sanomaan edes vähän vastaan ja laittamaan joskus oman hyvinvoinnin edelle. Ei aina tarvii kärsiä siitä et oma puoliso tai kaverit hyötyy jostain. Ehkä tässäkin asiassa voi vielä oppia!

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :( Niin ikävä kuulla, että oot joutunut painimaan saman asian kanssa. Tiedän niin tuon tunteen, kun riita jyrää oman hyvinvoinnin. Juuri tämän takia pyrin välttelemään riitoja :s Ihan mahtavaa, että oot oppinut sanomaan vastaan! Mulla on tässä asiassa vielä opittavaa, mutta kuten sanoit niin kyllä mä uskon että tässä voi oppia. Kokemukset (niin hyvät kuin huonot) kasvattaa meitä paljon. Kiitos Laura, kun kommentoit tämän <3

  7. Helena sanoo:

    Pystyn niin samaistua tähän tekstiin. Mä oon ollu kans jo pienestä tytöstä asti liian kiltti. Jo ala-asteella moni ”kaveri” osasi käyttää hyödyksi mun kiltteyttä. Itse en kuitenkaan nähnyt sitä ongelmana. Vasta hieman myöhemmin isosiskoni sai mut useamman toitoutuksen jälkeen tajuamaan, että joskus pitää osata sanoa myös ei.

    Nyt osaan onneksi vetää rajan, enkä ole enää ihan muiden pompoteltavana. Tsemppiä sulle Saija! Pitää vaan muistaa että kiltti voi olla, mutta samalla pitää muistaa arvostaa myös itseään. :)

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei… Todella ikävää, että joku on jo noin nuorena osannut käyttää sitä väärin :s Se on hienoa, että oot myöhemmin oppinut sanomaan ei! Mulla on siinä vielä opeteltavaa, mutta ehkä pikkuhiljaa oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kiltteys on pääsääntöisesti hyvä juttu, mutta turhat väärinkäytöt tulisi saada elämästä pois. Mutta onneksi osaan vaikuttaa niihin nyt edes vähän paremmin. Kiitti sulle tästä kommentista! :)

  8. Roosa Mononen sanoo:

    Voi ei ikävä kuulla millaista sulla on ollut! :( Onnekdi nyt kuitenkin tajusit asian laidan! Oon varma että tämän myötä olosi paranee ❤️

    • Saija Saija sanoo:

      Joo eiköhän tämä tästä :) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Mä kans luulen, että kun saa vielä paremmin ajatukset kasaan niin kyllä tämä tästä. Kiitos Roosa <3

  9. emma sanoo:

    samaistuin ihan täysillä! yleensä oon itse kuullut, että välitän liikaa, mutta kaipa se ajaa samaa asiaa :D pari kertaa käyny vähän pahasti, mutta tällaiset vaan kasvattaa ja opettaa näkemään, minkälaisten ihmisten takia kannattaa pistää itsensä likoon!

    • Saija Saija sanoo:

      Joo kyllä se taitaa ajaa samaa asiaa :) Eikä! Niin harmi kuulla, että sulle on kans käynyt pahasti… Se on kyllä harmillista, miten jotkut ihmiset käyttävät toista hyödyksi tällaisissa tilanteissa. Mutta kuten sanoit niin onneksi nämä tilanteet aina opettaa ja kasvattaa. Kiitos Emma kommentistasi :) xx

  10. Nimetön sanoo:

    Itse taas ajattelen, että liian kiltti ei voi olla! :) vaikka nykypäivän yhä kovenevat arvot koittaakin saada meistä kaikista oman edun eteen taistelijoita… Lähimmäisestä välittäminen ja altruismi alkaa olla ’vanhanaikaista’. Tai siis toki pitää muistaa omat voimavarat: eihän auttaja voi auttaa jos saa burn outin! :D Mutta itse ajattelen, että on vain ihanaa käydä illat siivoilemassa yksinäisten vanhusten luona (vaikka se on omasta ajasta pois ja voi ajoittain tuntua raskaalta), ja lahjoittaa iso osa palkasta heille, keillä ei ole oikeasti mitään, esim. Syyriaan. Ja jos joku kohtelee mua huonosti niin pyrin vastaamaan joko kiltisti tai vähintäänkin rakentavasti. Paha pahaa vastaan ei vaan toimi: an eye for an eye willmake the whole world blind.

    • Saija Saija sanoo:

      Ymmärrän pointtisi ja oon samaa mieltä, että esimerkiksi vanhuksista ei voi koskaan välittää liikaa :) Eikä heille voi olla liian kiltti. Mä itsekin mielelläni autan kaikkia, jotka sitä apua tarvitsee. Mutta silloin, kun esimerkiksi ”ystävä” huomaa kiltteyden ja käyttää sitä röyhkeästi hyödyksi niin koen olleeni liian kiltti :s Tällaisissa tilanteessa on tullut vastattua positiivisuudella ja kiltteydellä takaisin, jolloin tilanne on mennyt vaan pahempaan suuntaan. Toinen ihminen käyttää hyödyksi kaiken kiltteyden, jolloin sitä herää hyväksikäytettyyn oloon… Kiltti on hyvä olla, mutta siitä täytyy tulla myös hyvä mieli itselle (kuten vanhusten auttamisesta), mutta tässä tilanteessa oon saanut itselle masentuneen ja tyhjän olon. Paha pahaa vastaan ei toimi koskaan, mutta itseään on hyvä osata myös arvostaa niin että pystyy olla samaan aikaan kiltti, muttei tule hyväksikäytetyksi. Tuo rakentavasti vastaaminen on hyvä, sitä täytyisi itsekin opetella. En tiedä ymmärtääkö tästä mitään, mutta toivottavasti edes vähän! Kiitos sulle kommentistasi :)!

  11. Jenni sanoo:

    Oon tässä lähivuosina paininu ihan samanlaisten asioiden kanssa. Itsekin havahduin siihen, että ihmiset käyttävät mun kiltteyttä hyväksi. Vihaan riitoja ja niitä välttelen vähän liikaakin nimenomaan itseni kustannuksella. Itsellä oman lapsen saaminen havahdutti tähän liika kiltteyteen, koska jotenkin ajattelin että ei mulla ole niin väliä, että mä kyllä venyn ja joustan, mutta entäs kun mun oma hyvinvointi (tai pahoinvointi) heijastuu omiin lapsiin? Siitä lähti pitkä prosessi joka jatkuu vieläkin, mutta en kadu päivääkään!

    Se tarkoitti myös sitä, että joutui katkaisemaan ihmissuhteita ja alkaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka oikeasti sua arvostaa eivätkä halua vain hyötyä. Oon aina ollut huono sanomaan ”Ei” joten sitä on täytynyt opetella ja muutenkin omien rajojen asettamista kuten sitä, kuinka minua saa kohdella ja millä lailla minulle saa puhua. Tämä on varmasti koko elämän kestävä prosessi, mutta pikku hiljaa ja sitä pitää olla itselleen armollinen ja lopettaa myös itsensä syyttely! Itse ainakin oon mestari syyttämään itseäni myös siitä kuinka sitä oli niin tyhmä, että uskoi ja luotti johonkin ihmiseen. Sitä kun haluaa uskoa jokaisesta ihmisestä hyvää…

    Tsemppiä sulle ja kiitos tästä postauksesta!♥ Kirjoita ihmeessä välillä lisää tällaisiä syvällisempiä postauksia. :)

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :/ Mä en ymmärrä, miten jotkut ihmiset pystyvät käyttämään kiltteyttä niin röyhkeästi hyödyksi! Oman lapsen saaminen varmasti avasi hyvin silmiä tässä asiassa. Nimittäin sen myötä varmasti huomaa, miten oma pahoinvointi vaikuttaa myös ympärillä oleviin ihmisiin. Tosi harmi, että oot joutunut sen kokemaan :( Mä oon kans huomannut, että kun tuntee negatiivisuutta jostain ihmisestä niin sitä alkaa purkaa sitä myös toisiin ihmisiin, jotka eivät sitä ansaitse. Täytyy yrittää päästää kaikki huonot ajatukset pois ja keskittyä positiivisimpiin mielikuviin. Tuo itsensä syyttely on niin paha juttu. Mä kans ajattelen, että vitsit miksi luotin, miksi olin niin sinisilmäinen ja niin edelleen. Asia on jo tapahtunut, joten itsensä syyttelyllä ei saa kuin pahaa oloa aikaiseksi :/ Mä oon myös sellainen, joka haluaa uskoa jokaisesta ihmisestä hyvää. Aina se ei pidä paikkansa, mutta onneksi näistä tilanteista oppii. Kiitos hurjasti ja tsemppiä myös sulle ♥ Voisin kyllä kirjoittaa, tämänkin kirjoittamisesta tulee itselle paljon ”kevyempi” olo, kun sai jakaa mielessä pyörineet ajatukset :)

  12. Julia P sanoo:

    Onneksi kirjoitit tän postauksen, mulla ollut juuri samoja tunteita kuin sulla ja muillakin kommentoijilla, etenkin ihmisten negatiivisuuteen liittyen. Jotenkin vasta nyt yli kaksikymppisenä tajunnut että ei mun tarvitse olla kaveri niiden negatiivisten, tympeiden ja itsekkäiden ihmisten kanssa, jotka olen tuntenut yli 6 vuotta. On ihmisiä joiden kaveri on vaan ”pitänyt” olla ryhmän paineen takia,ja kuunnella kiltisti kaikenlaisia kommentteja ja negatiivisuutta. Ja vain hyväksyä kaikki siksi koska ”no se henkilö nyt vaan on sellainen”. Nyt vanhempana tajuaa että EI todellakaan tarvitse sietää kenenkään käytöstä sen takia että joku henkilö ”nyt vaan on sellainen ja on aina ollut”. Se ei ole mikään perustelu eikä sellaista pidä kuunnella tai katsella enempää. Sitä suuremmastakin syystä, jos joku on ollut samanlainen jo yli 6 vuotta niin tuskin hän siitä muuttuu! Elämässä on niin paljon parempaakin, pelin voi pistää aina poikki ja keskittyä niihin ihmisiin joita oikeasti rakastaa :D

    • Saija Saija sanoo:

      Meillä tuntuu olevan tosi monella samanlaisia tunteita :s Se on hyvä, että oot huomannut ettei kannata olla negatiivisten ihmisten kanssa. Mun on kans ollut todella vaikea ymmärtää, että ketään ei ole pakko pitää elämässä jos ei itse halua :s Olisi hyvä, kun voisi poistaa kaiken negatiivisuuden elämästä. Onneksi vanhempana sitä ymmärtää nämä asiat paremmin ja vaikka mulla on vielä vaikeuksia liiallisen kiltteyden kanssa niin eiköhän se tästä koko ajan parempaan suuntaan mene. Pidetään lähellä ihmiset, joiden kanssa meillä on hyvä olla ja joita rakastetaan :)!

  13. Anniina sanoo:

    Kiva lukea näitä syvällisempiäkin tekstejä♥ Mä oon ollut varsinkin peruskoulussa ihan liian kiltti, enkä uskaltanut riitojen pelossa sanoa kunnolla koulukiusaajalleni vastaan. :’D Yläasteella tajusin ettei kaikille vaan kannata olla (liian)kiltti. Ystävällinen täytyy olla, mutta liian kiltti ei saa olla, jos ihminen ei sitä ansaitse. Ikävää kuulla sun olleen tossa tilanteessa, että kiltteyttä käytetään hyväksi :( Onnneksi oot kuitenkin huomannut tiltanteen, ja pystyt työstämään ja käsittelemään tota tapaa/ongelmaa/miksi nyt kukin haluaakin sitä kutsua.:)

    Mä oon joutunut opettelemaan paljon ei:n sanomista ja opettelen edelleenkin. Huomaan vaan todella usein sen, että omaa ei:tä pitää selitellä. ”Miksi et ehdi kahville?” ”Saanks kysy, että miks ei käy?” En tykkää yhtään siitä, että sitä omaa ei:tä pitää selitellä, sillä ei on ei, eikä niitä syitä tarvitse sen kummemmin eritellä, ellei halua. Ton selittelyn vuoksi musta on (ollu) vaan joskus helpompi myöntyä, sillä ei sitä jaksa aina kertoa, että on lopenuupunut työ/koulupvän jälkeen ja laittaa mieluummin päikkärit kaffittelun edelle. Varsinkin kun joskus on ollut niitä ”ystäviä”, jotka hieman suuttuvat siitä. :/ Nykyään huomaan kyllä sen, että oon edistynyt ton asian kanssa. Ehkä siihen vaikuttaa myös seki kun ympärillä on niitä aitoja ystäviä. :)

    Mä oon koittanut karsia niitä ihmissuhteita pois, jotka eivät ole vastavuoroisia, sillä sellaiset ihmissuhteet ovat todella kuluttavia, eivätkä tuo sitä hyvää oloa ja fiilistä vaan ennemminkin syövät sitä. Tietysti noiden ihmissuhteiden karsiminen on hankalaa ja ikävää. Mä nään ton asian niin, että joidenkin ihmisten on tarkoitus vain käydä piipahtamassa ja opettamassa meille jotain. Sitten on erikseen ne, jotka kulkevat mukana vuosia läpi elämän. :)

    Yritin tosiaan kirjottaa lyhyesti. :’D Ihanaa kevään jatkoa sulle ja paljon tsemppiä tän asian kanssa!♥

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ihana oot, kun jaksoit kirjoittaa näin pitkän viestin <3 Mahtavaa! Se on kyllä kurjaa, että liiallista kiltteyttä voidaan käyttää röyhkeästi hyödyksi :s Onneksi mäki havahduin tilanteeseen, vaikka toki aivan liian myöhään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja onneksi koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan :) Joo tuo oman ei-sanan perustelu on niin inhottavaa. Siitä tulee sellainen tunne, että tekee jotain väärin. Vaikka oikeasti ei:n sanominen on vaan välillä hyvä juttu. Oikeat ystävät eivät suutu sen sanomisesta vaan päinvastoin ymmärtävät sua. Miten ihana lause <3 Tuo oli todella hyvin ajateltu, tämä täytyy kirjoittaa itselle ylös. Koska noin se menee! Kiitos hirmuisesti ja ihanaa kevään jatkoa myös sulle <3

  14. Laura sanoo:

    Tosi hyvä postaus! Pisti miettimään. Itselläkin tosi hyvä kaveri, jonka kanssa välillä tuntuu et hän käyttää mua hyväkseen. Oon niin paljosta luopunut hänen takiaan pistämällä toisen hyvinvoinnin oman edelle.

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitoksia Laura :) Ääh voi ei! Tiedän tunteen… Se on todella turhauttavaa, jos toinen käyttää hyväksi. Toivottavasti saat tilanteeseen muutosta, tsemppiä <3

  15. Nimetön sanoo:

    Tosi hyvä teksti!! Täällä kans ihminen joka painii tän liian kiltti asian kanssa. Mun tapauksessa oon ollut muiden tukena ja just perunu omia menoja että voidaan nähdä ja oon yrittänyt miellyttää muita. Lopputuloksena jäänyt itelle paha mieli. Nyt oonkin päättänyt muuttaa tilannetta ja oon huomannu että elämästä on tullut paljon helpompaa! Tosin edelleen mietin liikaa muiden ajatuksia yms.. paha yhtälö tää kiltti tyttö ja sitten vielä päälle ”ylianalysoija” :’D nooh kyllä tää tästä! Sun postauksia on tosi ihana lukea, jatka samaan malliin!! <3

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitän :) Todella harmi kuulla, että sä oot kans paininut tämän asian kanssa. Mulle on käynyt samoin, että vaikka kuinka auttaa niin käteen jää itselle paha mieli. Niissä tilanteissa oon todennut toisen menneen itseni edelle ja se on inhottava tunne :s Mahtavaa, että oot muuttanut tilannetta! Mä kans aion tästä lähtien muuttaa ja uskon, että suuri taakka putoaa harteilta :) Kiitos sulle vielä sanoistasi ja tsemppiä <3

  16. Maarit sanoo:

    Mä lukeudun myös niihin ihmisiin joka on liian kiltti ja ei osaa sanoa EI!!!! Luulis että pian kun täyttää 47v niin osaas jo sanoa topakammin etten nyt jaksa tai halua tehdä mitään kun et säkään auta mua, mutta edelleen kun oon hyväsydäminen niin huomaan auttavani sitä hyvää ystävääni ja kun itse haluais apua jossakin niin heti tulee takasi tekstiä etten ehdi muuta menoa. Eli kai se on pakko ruveta vain sanomaan kans topakammin että ei nyt riittää. Mut tsemppiä saija sullekin.

    • Saija Saija sanoo:

      Voi ei :/ Ikävä Maarit kuulla, että sulla on kans hankaluuksia sanoa ei… En tiedä mikä siinä on, kun yhden sanan sanominen tuottaa niin paljon vaikeuksia :s Tuollaisille ystäville kannattaa sanoa takaisin, on todella väärin että joutuu hyväksikäytetyksi. Ilon ja avun tulisi olla molemmin puolista. Kiitos ja samoin! :)

  17. 1234.. sanoo:

    Tärkee aihe ja hyvin kirjoitettu!

    Voin samaistua aiheeseen ja tunteiisi. Itsellä liiallinen kiltteys ajoi loppuun palamiseen ja masentuneisuuteen josta meni toipua monta kuukautta. Tästä opin kyllä kantapään kautta että aina ei tarvitse kaikkia miellyttää ja välillä pitää osata sanoa ei vaikka itsekkäältä tuntuisikin.
    Hyvöö kevään jatkoa!

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitoksia :) Eii! Tulipas paha mieli sun puolesta :( Todella ikävää, että sulla se meni niin pitkälle. Mutta kuten sanoit niin tällaisista tapahtumista aina oppii. Sana ei on hyvä opetella sanomaan, varsinkin tilanteissa joissa huomaa ettei itse halua tehdä asioita niin kuin joku muu haluaa. Hyvää kevään jatkoa myös sulle :)

  18. Tiina sanoo:

    Todella hyvä postaus sulta! Pystyin samaistua hyvin kirjoittamaasi tekstiin. Olen myös todella kiltti ihminen. Yläasteella meillä oli tiivis neljän hengen kaveriporukka. Ja silloin olin liian kiltti sanoakseni ei oikeastaan millekkään. Siispä kiltteyttäni käytettiin usein hyväksi. Kaverini käskivät mm. kantamaan reppunsa paikasta toiseen, hakemaan kaupasta milloin mitäkin kun eivät itse jaksaneet mennä ymym.. minä vain kilttinä en uskaltanut sanoa ei. Yläasteen loputtua menimme kaikki eri kouluihin jatko opiskelemaan ja nämä ystävät vain jäivät. Huomasin saavani ”parempia” ystäviä. Olen oppinut sen jälkeen, että aina ei tarvitse suostua kaikkeen jos itsestä ei tunnu hyvältä.

    • Saija Saija sanoo:

      Kiitos Tiina :) Todella harmi, että sun kiltteyttä on käytetty hyväksi. Se on kyllä kurjaa, kun myöhemmin huomaa miten sitä oli liian kiltti. Yleensä sen huomaa liian myöhään :s Mutta onneksi oot löytänyt parempia ystäviä, jotka eivät enää käytä hyödyksi. Totta, on tärkeää pitää kiinni omista haluista, vaikka liian kilttinä sitä saattaa olla välillä hankala hahmottaa. Ainakin mun, mutta parempaan päin mennään :)!

  19. Tuuli sanoo:

    Tunnistan kyllä hyvin itseni tästä tekstistä, sillä vasta viime vuoden aikana olen alkanut tajuamaan että liika kiltteys ei todellakaan kannata. Ystävällinen voi ja kannattaa tottakai aina olla, mutta jos muiden tarpeet menevät jatkuvasti omiesi edelle eikä auttamistasi arvosteta, ei kannata tuhlata liikaa aikaa sellaiseen ihmiseen.. Olen itse ollut myös usein liian miellyttämisen haluinen, mikä on aiheuttanut turhaa epävarmuutta ilmaista oma mielipiteensä, mutta onneksi siitäkin alkaa jo pikkuhiljaa päästä eroon! Tsemppiä sinnekin asian kanssa ♥

    • Saija Saija sanoo:

      Meitä on yllättävän monta, jotka on kohdannut tämän saman asian :( Niinpä! Aina kannattaa olla ystävällinen, mutta jos siitä alkaa joku etsimään hyötyä niin silloin kannattaa heti lopettaa. Mä lopetin liian myöhään :s Mutta välillä on hankala itse huomata kaikkia asioita, joita lähellä tapahtuu. Mukava kuulla, että oot pääsemässä eroon siitä, se vie aina eteenpäin. Mullakin on vielä matkaa, mutta pikkuhiljaa parempaan päin :) Kiitoksia ja samoin sinne ♥

  20. Eve sanoo:

    Täällä myös yksi liian kiltti :D Oon aina tiedostanut olevani kiltti mutta sitten parikymppisenä erään parisuhteen päätyttyä kolahti kuinka olikaan liian kiltti ja ajattelin ennemmin toisen tunteita kuin omiani vaikka itseä satutettiin.. Huomaan myös monesti työelämässä olevani liian kiltti ja sanovani ei liian harvoin ja joustavani vähän liiankin kun toiset eivät kuitenkaan tee samaa. Koen kuitenkin kiltteyden niin paljon enemmän hyveenä kuin paheena vaikka omat huonot puolensa siinä onkin. Ärsyttäväähän se on kun tuntee huonoa omaa tuntia jostain missä puolustanut itseään mutta ehkä pahoittanut toisen mielen. Paras ystäväni onneksi usein herättelee ja ravistelee jos kokee että mua kohtaan on tehty väärin ja itse en välttämättä sitä huomaa :) En tiedä voiko liiasta kiltteydestä päästä kokonaan eroon mutta ainakin itse vuosien mittaan on oppinut enemmän tiedostamaan asiaa ja kiinnittää siihen huomiota. Aina kuitenkin jaksan yllättyä niistä ihmisistä jotka viitsivät käyttää hyväksi tätä luonteenpiirrettä, koska kiltteys on luonteenpiirteenä yksi parhaista ihmisissä. Onneksi kilttejä ihmisiä kuitenkin on paljon ja kiltteys on vain vahvuus! Ihanaa keväänjatkoa! :)

    • Saija Saija sanoo:

      Vitsit, meitä liian kilttejä löytyy paljon :o Voi ei… Niin harmi kuulla, että sua on satutettu. Se on kamala tunne, kun tajuaa myöhemmin olleensa liian kiltti. Mulle kävi kans niin, että tässä tilanteessa vasta lopussa ymmärin asioiden toisen laidan. Onneksi kiltteys on pääasiassa positiivinen juttu, joka tuo hyvää ympärille :) Se on ihana kuulla, että sulta löytyy tuollainen ystävä, joka herättelee. Ihan mahtavaa! Mä oon kans sitä mieltä, että tästä ei ehkä voi päästä eroon (en tiedä tarvitseeko edes), mutta kun oppii näkemään tilanteet ja asiat, joissa on liian kiltti niin ei ole mitään ongelmaa. Ja nämä vaikeat kokemukset onneksi kasvattavat tulevaisuuden varalle. Niinpä, kiitos sulle hirmuisesti näistä sanoista ja aurinkoista kevään jatkoa sinnekin :)

  21. M sanoo:

    Tämä postaus tuli nyt kyllä niin hyvään aikaan! Olen itsekin tässä oikeastaan jo viime vuodesta lähtien painiskellut erään ystävyyssuhteen kanssa ja miettinyt ja pohdiskellut kun en tiedä mitä tehdä erään ihmisen suhteen. Olemme olleet pitkään ystäviä, mutta jostain syystä kaikki muuttui hyvin hankalaksi vajaa vuosi sitten. Olemme olleet hyvin läheisiä ja hyviä ystäviä, mutta viimeisen vuoden sisään emme ole edes nähneet kuin kaksi tai kolme kertaa!! Toki välimatkaa meillä on yli 200 km, mutta näin se on ollut aina, eikä se ole ennenkään ollut esteenä näkemisellemme. Tässä jokin aika sitten huomasin ja tajusin, että se olen minä joka on aina joustanut ja myötäillyt kaikessa. Minä olen ollut aina se, joka matkustaa tämän pitkän matkan nähdäksemme. En ole sanonut vastaan tai muutenkaan kertonut tunteitani miltä minusta tämä tuntuu ja aina kaikki on järjestynyt sen vuoksi, että minä olen ollut valmis kaikkeen ystäväni ehdoilla. Olen ollut liian kiltti! Nyt kun olen oppinut sanomaan vastaankin ja kertomaan miltä minusta tuntuu,enkä ole ollut enää niin joustava ja katsonut asioita läpi sormien, niin eipä ole niitä näkemisiä järjestynyt! Silti hän puhuu, kuinka olisi kiva nähdä ja haluaa ilmeisesti olla vielä ystävä, mutta mietimpä vaan että miksi sen pitää tapahtua aina hänen ehdoillaan. Tilanteen tekee hankalaksi myös se, että en saanut avautumisellani aikaiseksi hänen kanssaan minkäänlaista rakentavaa keskustelua ja asian läpikäyntiä, jolla tämä tilanne olisi ratkennut johonkin suuntaan. Nyt en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä? Annanko vain asian olla, kun sen olen jo kerran esille ottanut ja katson onko hänellä todellisia intressejä nähdä ja olla tekemisissä, enkä ole itse se, joka järjestelee kaiken? Ärsyttävintä tässä on se, että tuntuu kuin ystäväni ei näkisi omassa käytöksessään mitään pahaa vaan hänen mielestään tällainen touhu on aivan ok.

    Kylläpäs tuli nyt kilometrikommentti, mutta tämä oli niin ajankohtainen minullekin ja olen tätä asiaa puinut lähipiirin kanssa ja olisi kiva saada jonkun ulkopuolisenkin näkemys tähän :) Kiitos vielä, että kirjoitit tästä aiheesta, täällähän näytti olevan monia, joilla on samankaltaisia kokemuksia :)

  22. Greta sanoo:

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Onneksi havahduit tilanteessa, vaikka omista tavoista pois pääsy onkin hankalaa. Itse olen samaa tyyppiä, tahtoisin mielyttää ja olla kiltti. Siitä jotkut kaverit sanoivat minulle joskus, mutta en silti oikein tehnyt asialle mitään. Komppaan erästä aiempaa kommenttia, jossa kerrottiin oman lapsen avaavan silmiä. Mulle kävi samoin! Päätin yhden stressaavan ihmissuhteen siltä seisomalta!
    Ikävää, että sun alkuvuosi on ollut hankala. Asioilla on tapana kuitenkin kääntyä parhain päin! Ihanaa kevään jatkoa sulle!

  23. R sanoo:

    Siis apua miten tää teksti osui ja upposi. Voin niin samaistua tähän. On mulle henkilökohtasesti hyvinkin ajankohtanen aihe sillä oon juuri pistänyt poikki monen vuoden kaverisuhteen kun vihdoin ulkopuolisten avulla tajusin miten yksipuoleisesta ja hyväksikäytetystä suhteesta olikaan kyse.

    Liian kilttinä sitä joutuu vääränlaisten ihmisten kanssa helposti pompoteltavaksi ja saa kaikki syyt omaan niskaansa. Siinä piileekin musta tän ”liiallisen kiltteyden” ongelman ydin. On niitä ihmissuhteita, jotka on voimaannuttavia ja kannustavia, ja niissä on turvallinen olla ja oman kiltin persoonallisuuden parhaat puolet pääsee loistamaan. Sitten on toisaalta niitä, jotka käyttää sitä valitettavasti suoraan hyväkseen ja saa helposti pompoteltua ja lytättyä, ja ihmeellisesti kuitenkin itelle sen olon että on tehnyt jotain väärin :/

    Meidän ”liian kilttien” pitääkin siis vaan opetella, joskus kantapään kautta, tunnistamaan ne epäterveet ja negatiiviset ihmissuhteet ja hankkiutumaan niistä eroon, kuitenkin on oma henkinen hyvinvointi kyseessä. Se on kyllä asia mistä ei ikinä pitäisi tinkiä.

    Joku tuolla kommenteissa sanoi hienosti että kiltteys on voimavara ja oon ehdottomasti samaa mieltä. Mielestäni kiltteys on upea piirre eikä sitä pitäisi nähdä ongelmana, terveissä ihmissuhteissa se pääsee kukoistamaan!

    Oot upea nainen Saija ja ihanaa että kirjotit tästä aiheesta! Tuntu ihanalta lukea sun ja muiden kommentoijien ajatuksia tästä, nyt tiiän etten oo yksin :) <3
    Pidetään me kiltit tytöt yhtä!

    • Saija Saija sanoo:

      Eikä :( Niin harmi kuulla, että sä oot joutunut olemaan osa kaverisuhdetta, jossa on hyväksikäyttöä… Mutta tosi hyvä, että oot huomannut sen ja päässyt sellaisesta eroon. Se on iso juttu, johon moni ei pysty! Sanos muuta, liiallisella kiltteydellä on monta puolta. Mä oon kans pohtinut paljon sitä, millaisia meidän lähellä olevien ihmisten tulisi olla. Oon sitä mieltä, että ne joiden kanssa tuntee olonsa onnelliseksi ja turvalliseksi niin niistä ei kannata ikinä päästää irti. Hyvässä kaverisuhteessa molemmat tsemppaavat toisiaan, tuovat lisää voimaa ja mikä tärkeintä niin ei lytätä tai murskata toista. Yleensä se on niin, että tällaiset asiat huomaa vasta, kun on liian myöhäistä :s Kiltteys on kyllä voimavara, josta täytyy olla kiitollinen. Koska kaikilta ihmisiltä ei samaa piirrettä löydy :) Kiitos hirmu paljon ja tsemppiä sulle! Mulle tuli kans olo, että vitsit en ole tämän asian kanssa yksin. Pidetään yhtä ja tehdään tulevaisuudesta onnistuneempi <3!

  24. hanna sanoo:

    Tiiän kyllä tasan miltä tää tuntuu! Oon koittanut oppia tuosta liiasta kiltteydestä pois ja välillä siinä onnistunkin, mutta liian usein se nostaa päätään. Esimerkiksi edellisessä työpaikassa en sitä tajunnut vasta kun olin lähdössä opiskelemaan ja mun tilalle palkattiin toinen, häntä kohdeltiin ihan eri tavalla kuin mua vaikka minä olin se jolla oli työtä vastaava tutkinto sekä kokemusta. Hän sai paremman kohtelun (sekä palkan) heti koska oli vanhempi, urheilullinen ja piti samoista asioista kuin pomot vaikka olikin samaa sukupuolta kuin minä miesvaltaisella alalla.

    Myös koulussa tämä tulee joskus esiin, sillä helposti otan vetovastuun ryhmätöissä ja jos joudun jollekin sanomaan että hei nyt sunkin pitää tehdä osas että voidaan sanoa sun olleen tätä tekemässä, tulee välillä morkkis vaikka ei todellakaan pitäs! Onneks aspatyö on nyt vähän kovaa kuorta kasvattanut, mutta siltikin liika kiltteys on välillä aika isokin ongelma.

    Tässäkin kun on niin kaksi puolta että sitä on välillä hankala laittaa sanoiksi!

    hanna
    http://www.hannamariav.com

    • Saija Saija sanoo:

      Niin harmi kuulla, että sulta löytyy kans kokemuksia liiallisesta kiltteydestä :/ Se on hyvä, että oot kuitenkin välillä onnistunut pääsemään siitä eroon. Tiedän, että se on vaikeaa… Itsekin täytyisi enemmän oppia, mutta se vaatii todella paljon töitä :s Eikä! Suoraan sanottuna todella törkeää, että jotain toista kohdeltiin paremmin. Mun mielestä jokaisen työntekijän tulisi olla samalla viivalla. Mutta ehkä sitten hyvä, että lähdit sieltä opiskelemaan, toivottavasti tulevaisuudessa ei tule vastaan samanlaista pomoa :s Mä tiedän tuon tunteen, kun tulee morkkis siitä mitä on sanonut. Vaikka ei todellakaan saisi tällaisissa tilanteissa. Mutta onneksi tämän liiallisen kiltteyden voi ottaa huomioon tulevaisuudessa ja yrittää parhaansa mukaan pärjätä sen kanssa. Kiitos sulle, kun tulit kommentoimaan omat kokemukset :)!

Kommentoi